Retkiä ja verstaita

Käytiin kolmannella rautasepällä sopimassa taas kerran pöydän jaloista. Olen jo piirtänyt mallin yksinkertaisemmaksi ja helpommaksi tehdä, mutta silti sitäkin jouduttiin vielä soveltamaan. Jotakin rautatanko ei saanut enää ja niin jouduin hurjan valinnan eteen. Sileä pyöreä muuttui harjateräkseksi ja alunperin tyylikkäästä tuleekin nyt aika krouvi teos. Kunhan vielä saataisiin asiallisesti pöydälle kansi kolmena lankkuna ja ulkoreunat tuppeen sahattuna. Liikutaan siis pääministeritasolla.

Kipsivalaja oli ollut nopea ja tekele oli kuivumassa. Kauhistuin kuitenkin heti kun näin että sen yläkapiteeli oli kovin vino. Poika siinä selittämään miten vaikeata se on tehdä suoraksi, kun yhteen pitää liittää neljä valettua osaa. Vaikutti kovin pahoillaan olevalta ja yritti selittää, että sitä vinoutta ei huomaa jos sen asettaa siten että katsotaan vain edestä. Mutta tätä kuvapatsasta kun pääsee katsomaan kolmelta sivulta! Lupasin sitten miettiä paikalla jos voisin kääntää tolpan nurinpäin, kapiteeli alas ja sen jotenkin peittää näkyvistä. Olisi ehkä jopa parempi niin, sillä tavoittelinkin kovin yksinkertaista jalustaa, ettei se syö tehoa kuvalta. Lupasin vastata huomenna kelpaako vai maksaako hän etumaksun takaisin.

Samalla tienpätkällä muutaman kilsan välillä on useita verstaita. Ainakin kolme metallipajaa, muutama puuverstas ja autopaja, välissä hääasujen ompelija ja leipuri ja taas kaikenlaisia kovaa ja tai/kuivaa kauppaavia myymälöitä. Tämä alue luetaan vielä Qurnaan eli noin km uudemman ”uuden Qurnan” ja markkinapaikan risteyksestä pohjoiseen.

Matkalla pistäydyimme verhomaakarin verstaalla, katsomaan verhoja joita Annukka havittelee omaan huoneeseensa. Ovat aika vanhanaikaisia kaikki viritykset, ei mitään sellaista kuin on ”huvila ja huussi” tai ”pientä pintaremonttia” jutut. Haluan pitää koppini ilman verhoja vanhaan tapaan. Ei savitalon asukas mitään hörsöjä ymmärtänyt kaivata ennenkään. Haluaisin pitää kaiken samalla tyylillä kuin Hassan Fathin ideoissa ja mallitaloissa.

Sensijaan olen lämmennyt ajatukselle rakentaa ulkohuussi pihalle palmun alle. Se voisi olla kyyhkystalon muotoinen tylppä kartio, jonka alaosa olisi suomalaistyyppinen hyyskä ja sen katolla kyyhkyslakka täkäläiseen malliin. Hetken pohdimme että voisiko se olla puusta ja punamullattu, kesämökin huussi, mutta pian tajusin että maassa maan tyyliin. Koko huussin ideaa pitää myydä tänne perinteen kautta. Muutetaan vaan asian tekninen suoritus ja jätteen käsittely, ei ulkoisia muotoja. Jatkoksi pitää hankkia komposti ja varmistua sen toimivuudesta. Sen koko ketjun aineet pitää olla paikallisia ja edullisia. Kuiva ilmanala vaikuttaa kompostoinnin prosessiin ja sitä pitää testata. On selvää että kompostin pitää olla suljettava säiliö estämään liikaa haihtumista. Tarjolla on kuivikkeeksi sopivaa karkeaa sokeriruokorouhetta. Voisi pelata hyvinkin karikkeen tapaan. Olen kotona käyttänyt myös neulasia, jotka on kehnoja pihkaisuuden vuoksi, mutta tässä ei olisi sitä haittaa.

Kävin itärannalla shoppailemassa ja kuvaamassa detaljikuvia omiin tarpeisiini. Asemakadulle on avattu uusi pienoistavaratalo ja toinen on valmistumassa. Uskoa ostovoimaan riittää?

Ostin pikkuisen räsymaton hiiren alle reilusta kaupasta. Maksoin satasella saadakseni pikkurahaa, mutta kaupan tytöillä meni hetki laskea paljonko antaa takaisin. Seurasin huvittuneena tyttöjen pohdintaa kun itse tiesin mitä on 100 miinus 15. Ei siis ole täällä päässälasku kaikilla hallussa kuten ei Suomessakaan nuorisolla.  

Seuraava ostos oli uusi akku Nokian ikivanhaan, mutta luotettavasti toimivaan luxorkännyyni, jonka akku oli väsynyt. Vodafonen myymälä sattui kohdalle ja Nokian oma tuote maksoi 50 ja kopio 25. Aikani tarkastelin Nokian pakkausta ja totta kai valitsin sen vaikka olikin made in China. Maksun tulessa myyjä antoikin satasesta liian vähän ja kun tinkasin hän vaisusti selitti että olikin hinta 75. Pidin pintani ja kun hän oli jo ottanut tuotteen ulos kotelosta, ei hänen kannattanut jatkaa vedätystään. Kivaa oli että akku oli valmiiksi latingissa, joten känny pelasi heti kun päivämäärän ja kellon asetti.


Pistäydyin uteliaana minulle uuteen kodinkonekauppaan Aseman lähellä, vastapäätä sitä isoa, hienoa B-techiä. Ahdas putiikki oli täynnä väkeä ja tavaraa. Panin merkille huvittavan pikku asian, että MORE tuotteiden pakkauksiin oli luotu uusi logo, jossa o-kirjain oli muotoiltu kuin Vodafonen merkki. Kaikella pyritään saamaan parempaa imagoa, vaikka kovin väärin keinoin.

Pikku kierroksen jälkeen hakeuduin El Miri School st-kadulle, jolla ne uudesti löydetyt hyvät kaupat ovat, sillä tarvitsin pikku juttuja talouteen. Ostin ison metallilusikan annosteluun, 6LE. Tulin kadulle ja huomasin pari länsituristia kadulla, mutta lähdin menemään. Kunnes takaa kuului ”nippe” ja siellähän oli Päivi vieraineen verhotankoja valitsemassa. Siitä sitten ajauduimme bisselle tuttuun puutarhaan ja vertailimme ostoksia. Päde oli ostanut koko 6 kpl setin keittiökaluja, monenlaista kauhaa ja lastaa, hintaan 15. Olisi kannattanut ostaa vastaava setti minunkin.

Läksin vielä omille retkilleni ja kuvasin hassun värisen hevosen. Humma oli hyvin vaalea, mutta sillä oli punainen  harja ja porkkananpunaiset ”polvisukat”. Aika outo koni ja kun näppäsin kuvan halusi joku paikalla ollut vossikkakuski että annan hepalle punnan  kuvauspalkkion. Olisikohan mennyt hummalle?

Yksi sitkeä kauppias tarjosi röökiä halvalla eikä ollenkaan välittänyt siitä, etten polta. Kai ajatus oli jotenkin se että näillä hinnoilla kannattaa ostaa vaikkei poltakaan tai ehkä kannattaisi aloittaa?

Viimeinen ”myymälä”rannassa josta nappasin kuvan, on siellä jo kauan toiminut ”lehtikioski”, jossa koko varasto on levitetty kiveykselle lautan portaikon viereen. Ei ole vuokrakustannuksia, jollei siksi lasketa tarvittavia suojelurahoja tai poliisin maasutusta. Jospa sen voikin maksaa jeparin lasten lehdillä?

Viimeinen kirjaus tuli kapinallisen nuoren naisen poninhännästä lautalla, joka hiukan röyhkeänä pilkisti mustan pääliinan alta aika pitkänä. Miehensä ei sitä hävennyt joten se ei ollut vahinko. Siitähän voisi tulla muoti?