Luonnejuttuja

Norjalaisnaiset ovat pärjänneet täällä. Olen tutustunut tänä vuonna kolmeen kovaan norjalaismuijaan, yksi on minua nuorempi, yksi samaa luokkaa ja kovin tyyppi on jo 80 vuotias. Yhteistä heille on luja luonne ja skarppius kaikessa tekemisessä ja vaativuus egyptiläisiä kohtaan.

Tammikuussa tutustuin lyhyesti naiseen, jolla on pitkä etunimi ja niin vaikea meikäläiselle, etten sitä tässä muista enkä viitsi selata papereista. Hänellä on länsirannalla pieni majatalo, Nubian House. En vielä ole ehtinyt sinne asti. Jossakin keskustelussa nämä tutut "henkiset" naiset mainitsivat että siellä on huono fiilis, paikassa on ahdistava ilmapiiri. En oikein tiedä mitä se tarkoittaa mutta luulen itse olevani sen verran paksunahkainen että en pysty aistimaan kaikkea mitä nämä hienoviritteisemmät daamit.

Seuraava kova mimmi on Inger, jonka paikassa kävin taas tänään. Nainen itse on Norjassa joululomalla, mutta tapasimme ohimennen teetauolla miehensä Mohamedin joka otti hyvin vastaan El Paradaisiin ja totesi että teen heille palveluksen, kun markkinoin suomalaisille paikkaa. Inger kertoili miten kovaa on ollut kouluttaa paikkaan työntekijät ja miten heitä pitää koko ajan vahtia. Sillä kun olet tänään opettanut tytölle työt, jotka tämän pitää tehdä joka päivä, esim huoneitten siivouksessa, jo huomenna opit on unohdettu. Kaikki pitää tarkistaa eikä kokonaan voi luottaa, että hommat hoituu. Semmoinen vahtiminen käy kyllä raskaaksi, ja siksi tarvitsee raataja välillä kotiloman.

Kolmas kova on tämä Ingrid, jota kävimme PAKin kanssa onnittelemassa 80-v. päivän johdosta. Hänellä oli menossa jokin puutarhaan liittyvä urakka ja siinä jutellessa hän kävi pari puhelinkeskustelua hankkijansa, jonkinlaisen luottomiehen kanssa ja määräsi hinnan jonka suostuu maksamaan jostakin työstä. Ilmeisesti työntekijä lopuksi suostui hintaan. Ingrid kertoili monista tapauksista, joissa on tarvittu kovuutta häneltä. Ja sitä lie löytynyt, koska nyt hänellä on 2 taloa, joista hän yrittää päästä eroon eli myydä. Tavoitteena päästä loppuelämäksi taas Norjaan. Mutta uhkana hyville kaupoille onkin täkäläinen pamppu, joka sotkee suunnitelmia ja lunastusuhka painaa hintoja alas. Kun tuli juttua tästä gigolo-ilmiöstä, kertoi Ingrid kysyvänsä näiltä tyrkyiltä, kumpaa havittelet saaliiksi, autoani vai taloani. Se kuulemma rauhoittaa kosijat. Tästä Ingridistä tiesi kertoa myös huonekalukauppias, jolla myös on norjatar "vaimona". Lainausmerkit siksi, ettei koskaan tiedä mitä termillä kukin tarkoittaa, kun näitä pariutumisen tasoja on monia, ihan niin kuin meilläkin, avo- ja avioliittoja. Täällä avoliitto tosin on monella tapaa halveksittu juttu ja siihen liittyvä paperi vain teoriaa juridisesti.

Mistäköhän johtuu, että täällä en ole törmännyt ruotsittariin ja tanskattariin? Suomalaisia tänne avioituneita lienee blogin lukijoissa muutama, kommenteista päätellen. Suomalaiset Egyptissä-yhdistys ei tunnista ketään ja suurlähetystö tietää muutaman. Haluavat olla ihan hissun kissun, eivätkä ole mukana missään bisneksessä tai muutoin näkyvissä. Tosin tapasimme kai 4 v. sitten vaalean naisen, joka oli osakkaana turistikama-kaupassa ISIS hotellin basaarissa, mutta sen jälkeen en ole häntä tavannut.

Voisiko näillä ilmiöillä olla jotakin tekemistä kansanluonteen kanssa? Vai onko kaikki vain jonkinlaista sattumaa, joka voi johtua vaikka siitä, että Norjasta ja Suomesta on ollut jatkuvasti lomalentoja, toisista pohjoismaista ei? En ole tietoinen näistä. Sensijaan voisi olla että suomalainen naisluonne ei ole kova ja karski, mitä nämä vuonojen maan naiset osaavat olla. Norjalaiset viikingit kansoittivat Islannin ja Grönlannin ja kävivät jo Amerikassa asti ennen Kolumbusta. Onko heillä niin kova perinne ja perimä, että uskaltavat ottaa enemmän riskejä ja lähteä tekemään toista elämää tänne. Molemmat Iit ovat tulleet Luxoriin ihan eläkeiässä ja puhjenneet uuteen kukoistukseen lämmön tms vaikutuksesta. Ei kovin moni eläkemummo Suomesta tekisi samaa!