luxor 44.2009 paitaostos

OLIPAS KOVA KAUPPAMES

Lähetin kotiin kirjeen ihan vaan testatakseni postinkulkua. Siinä oli yksi esite ja risa golftee, jotta siis olisi muutakin kuin paperia. Kirje lähti 24.11 ja maksoi saman kuin postikortti, eli 250 piasteria.

Postissa on monta luukkua ja rahaa käsittelevien edessä pitkät jonot. On siis samalla säästökassa. Niinhän se alkoi meilläkin rahan liikuttelu, postipankin kautta.

Postiin kuljin 50 piasterin pikkubussin kyydissä, Kaupungunkadulta rautatieaseman kautta rautatiekadulle. Posti on ihan lähellä Luxor-temppeliä. Siitä kävellen rantaa kohti ohi temppelin. Ja siinä sitten kauppias iski.

Hotelli Luxorin edessä on kiva puistoravintola, johon aioin mennä oluelle. Siinä kadun reunassa on pari kioskia, vaatteita ja matkamuistoja. Pikku kauppias, täyspartainen (ei ihan tavallista täällä) oli todella aktiivinen. Pikaisesti selvitti mistä olen ja vakuutti että suomalaiset ovat hyvää kansaa ja Egyptin ystäviä. Siksi hän haluaa antaa minulle lahjan. Ei ihan vaatimaton, vaan valkoinen puuvillapaita, jossa Kairon Hard Rock cafen mainos. Lisäksi heti perään kysyi, mitä haluan juoda ja kun sanoin että menen tuohon viereen kaljalle, huikkasi äijä heti tarjoilijalle, että tänne juomaa. No pitihän se avattu Stella juodakin. Mutta sitten kaivoin taskusta 20 LE, ja sanoin että tässä olisi nyt juomasta ja paidasta ja yritin poistua. Ei mitenkään sopinut ja kaljakin oli kesken. Alkoi vimmattu paitojen esittely ja ukko tiesi, että suomalaiset ostavat joko beessin tai vihreän paidan. Muodon vuoksi siinä katselinkin paitoja ja vähän kyselin laaduista. Paidan lähtöhinta oli 180 LE, mutta koska olen reilu suomalainen, saan kaksi paitaa 240 LE yhteensä.

Selitin ja näytinkin ettei ole rahaa mukana. Hänelle olisi kelvannut eurotkin. Mutta kun todella ei ollut muuta kuin 30 LE ja jokunen pikkuraha. Monen rahojen tarkistuspyynnön jälkeen paidan hinta laski joka välissä vähän ja olisi ollut viimein 60 LE. Taas tein lähtöä ja tyhjensin olutpullonkin. Lopulta äijä vaati nähdä kaikki rahat, jotka siis olin jo näyttänytkin. Niitä oli se 33 LE. Sillä sitten kauppa syntyi kiihkeän selittelyn päätteeksi. Hinta putosi 1:4 osaan alkuperäisestä ja paita on hyvän oloinenkin.

Olen jo törmännyt moneen ulkolaisen omistamaan ravintolaan. Lotusta vetää hollantilaisporukka, joka asuu täällä, jo 4. vuottaan. Brittiaksentista ja kapakan nimestä voi päätellä, että lähin kuppila on englantilaisen omistuksessa. Ihan lähellä on INTIA-ravintola joka varmaankin on heikäläisten heiniä. Skandinaavikuppilaa en ole nähnyt, vielä.

Käteistä käytetään ihan yleisesti kaikessa ja pankeissa lasketaan isoja nippuja. Olen nähnyt kun asiakas ottaa pankista ulos hirveitä nippuja seteleitä. Suurin seteli mitä olen käsitellyt on 200 LE, vaikka lähetystön esite sanoo että 100 olisi suurin seteli. Noiden isojen setelien kanssa on aina hankalaa. Katukauppias joutui lähettämään pojan jopa rikkomaan naapurikauppaan 20 LE seteliä.

Minulle laskettiin pankissa 600 edestä kaksikymppisiä ja kierrettiin rutiininoamisesti nipun ympärille kumilenkki. On kuin mafialeffoissa.