Hyssyttelyä

 

Vietin hämäränhyssyä*) ukonilman pakottamana. Salamointi oli kovaa ja oli pakko irrottaa piuhat rasioista. Myräkkä meni ohi puolessa tunnissa, mutta antoi hyvän muistutuksen miten kiireiseksi tämä taviksenkin olo on muuttunut. Tuntui oudolta vain olla ja katsella sadetta ja odottaa seuraavaa jysäystä.

 

Tulin miettineeksi miten nämä ”mulle kaikki heti nyt”-nuoret pärjäävät, mutta sitten hoksasin että kännykät pelaa ja niitä voi hiplata vaikka ukkostaa ja salamoi.

 

Taidankin itse olla enemmän mediafriikki, sillä olisin pannut edes radion soimaan, mutta siinä ei ole paristoja ja kun virta oli poikki, ei edes kuullut kahden uutisia. Sitten hoksasin, että läppärin akku kestää ja voin naputella tätä tekstiä. Jippii, tylsä hetki oli ohi, sillä sadetta olin jo katsonut tarpeeksi.

Kuva aikaisemmin kitketyistä kasoista, jotka odottavat kunnan kesälomien loppua ja raktorikuskia

Hyssyttelyksi meni palsamin kitkemistalkoot, sillä sain olla yksin rannalla, vaikka useampi jututtamani oli ”alustavasti” luvannut tulla mukaan. Löysin taas ihan vesirajasta uusia palsamipesiä ja pohdin että ne tupsut ovat varmaan muodostuneet kohtaan mihin on varissut kasa siemeniä. Se taas johtuu siitä, että kasvi on tehnyt siemenensä melko matalana eikä siksi ole pystynyt paukauttamaan niitä pitkälle. Jättipalsamin nimen kasvi ansaitsee kasvamalla hyvällä paikalla reilusti parimetriseksi.

Kuva osoittaa palsamin sitkeyttä. Jos se tallataan maahan, se kasvattaa uuden juuren mutkaan. Vielä poistokasassa se nostaa päätään pystyyn, vaikka on lojunut jo päiviä.

Kun muovipussit oli loppu, kokeilin uutta tapaa joka ehkä toimii. Ruhjoin tossulla mehevän palsaminvarren litteäksi, jolloin sen mehut pursuaa polulle ja elinvoima vähenee. Kun siitä vielä yli kävelen muutaman päivänä, voi nipun siirtää vanhojen kasojen päälle. Olen havainnut, että sitkeä kasvi nostaa kukkalatvaa vielä kun juuret on muovin päällä.

Juuret ovat hennot ja siksi palsami irtoaa helposti eikä sido maata kuten vaikkapa nokkonen. Jättipalsami voi kasvaa kolmimetriseksi ja juuriosa on ranteen paksuinen.

Tätä puuhaa on tarve jatkaa vielä koko elokuu, sillä nyt raivattuihin kohtiin jää aina joitakin taimia, jotka valoa saatuaan nousevat nopeasti. Jopa poikki sotkettu varsi tekee uudet juuret mutkakohtaan ja sinnittelee taas ylös. Jos tässä elonvuosia riittää, on mielenkiintoista nähdä kuinka kauan tätä sotaa on pakko jatkaa. Pelkään pahoin etten loppua näe, sillä siemenpankki on usein valtava ja kestää vuosia. Toivottavasti nuoremmat jaksavat.

 

Kokemuksia muualta, kts Ylen juttu

http://yle.fi/uutiset/jattipalsami_on_ovela_vieras__mikkelin_emolassa_palsamisota_kyttailyvaiheessa/7364263

 

*) Stadissa asuneille ja nuorille kerron, että ennen muinoin, vielä 1940-60 luvuilla usein maaseudulla säästettiin sähköä ja istuttiin hämäränhyssyä vaikka kahvipöydässä turisten ja odottaen että tuli niin pimeää että oli pakko sytytellä valoja. Mutta siinäkin säästettiin eli lamput oli 40W ja niitä oli vähän.