luxor 111.2010 kaupunkia tutkimassa

Tänään olin oppimassa Luxorin kaupunkia vaeltaen tiettyjä kauppoja etsimässä, mutta samalla tarkkaillen ympäristöä ja liikkeitä, firmoja. Jos tarvitsee kysyä neuvoa, kannattaa mennä Pharmasiaan, siellä osaavat hyvin englantia ja ovat fiksumpia esim katujen nimissä.

Kirjoitin taas muistiin lapulle, muuten ei muistaisi. Kävin optikon juttusilla Medinalta oikealle, ennen Omaria, lähellä kulmaa. Lasit saisi parissa päivässä, hintataso kehyksien mukaan 100-400 LE eli max 50 €. Taidan ostaa seuraavat täältä.

Pikkupoika, n 3 v luuttusi isänsä kaupan portaita, isä myhäili taustalla, otin kuvan. Ihan oikeaa toimintaa, lapsen pitää antaa opetella silloin kun intoa on, myöhemmin ei enää onnistu. Katukauppiaan aasinrattailla oli tarjolla mansikkaa. Kuppilassa akat olivat kehuneet makua ja marjat näyttivät hyviltä. Ohje annettiin, että koska ne aina ovat paksulti hiekan peitossa (kaikki luonnossa on) ne on pestävä monessa vedessä, mutta maistuvat hyviltä, paljon parempia kuin hollantilaiset. Soitin Makarimille ja tarkistin, mikä on hintataso ja kuulin, että 6 LE/kilo, (alle euron) Meillä se oli kai mansikka-aikaan kymmenkertainen, ainakin. Myöhemmin katukauppiaalla oli vähän huonomman näköistä mansikkaa tarjolla ja hinta oli 5. Seuraavaksi tuli vastaa länsihippi, parrakas takkutukka vaaleansinisessä kaavussa, farkut alla. Katse harittava, virne naamalla, oliskos ollut pöllyssä. Tarkistin olkalaukun hintoja. Hinnat haarukassa 30-40, laatu kiinalaista. Kiinnostavaa on, että kun aistivat asiakkaan konkariksi, eivät ole ollenkaan kiihkeitä myymään, kun sanoo että en nyt osta mutta kysyn tulevia varten. Sitten ostin eväitä, ajatuksella syödä kevyesti kämpillä. Siisti kuppila Medinakadulla Omarin vastapäätä kulmassa, nimi Shams Al Aseel. Yläkerrassa pöytiä, ostaminen alakerran lasivitriineistä. Tuoretta, sillä ruoka tehdään vieressä, kadulla. Kun kaikki on uppopaistettua ja käsitellään kauhoin ja hanskoin, voi olla aika rauhassa basillikauhulta. Rahaa käsittelee kassa erikseen. Hän ilmoitti hinnaksi hauskasti viisi ja kymmenen. Sitten selvisi että hän tarkoitti viisitoista. Vasta maksettuani tajusin, että poika ajattelee luvutkin arabitapaan lopusta alkuun. Ensin viisi, sitten kymmenen = viisitoista lopusta lukien. Ostokseni oli kuorrutettuja perunoita, sisällä 1=juustoa, 2= lihaa, 3=mausteita, lisäksi 6 falafel-pullaa. Sattuneesta syystä maistan vasta huomenna, kylmiä ne olisivat joka tapauksessa olleet. Uskallan suositella pikkunälkään kaikille, palanpainikkeeksi teetä, kahvia, limuja. Paikka näytti tosi asialliselta.

Taas vaelsin pikkukujaa ja törmäsin vanhaan, vuosientakaiseen bisnekseeni, alumiinisiin myymäläkalusteisiin. Verstas oli tavan mukaan avoin ja pysähdyin katsomaan, heti huudeltiin sisään tutustumaan. On näillä verissä kaupanteko, olisinhan voinut periatteessa olla euroopalainen kauppaa rakentamassa. Hyvä pojat, ei vaan meillä duunari tekisi tota, vaikka syytä olisi kaikkien muuttaa asenteita. Nämä verstaspojat tajuavat, että kun joku ostaa, heille on duunia tiedossa. Selvitin myös tekniikkaa, kulmapalaa ja kiinnitystä. Ihan fiksua, ei purettavissa, sillä on peltiniitti. Kuvasin yhtä valmista kaappia, liittimet ja työkalu siinä päällä. Selitin pojille että oli mun vanha duuni ja se innosti heitäkin, oltiin kollegoita. Kuvasin pojat ja kirjasin nimet, Ahmed vas. keskellä Nabiw ja oikealla Sajah. Kaappi, noin 70x70x120, ovella varustettu, maksaa 1800 LE, siis hiukan yli 200€. Suomessa se olisi "ilmainen". Vaikka työ ei maksakaan mitään, pitää alumiiniprofiilinkin olla halpaa, samoin alumiinipintaiset sivulevyt. Hintaero lienee kymmenkertainen tässäkin. Ilmeisesti alumiini tulee Qataralum-firmalta, joka mainostaa jatkuvasti Aljazeeralla. Pojille on energia hyvin-hyvin halpaa ja raaka-ainetta on hyvin saatavilla, joten bisnes kannattaa näilläkin hinnoilla. Seuraavaksi kuvasin autokorikorjaamon, jolla oli menossa kolaribussin viimeistely kadulla. Mielenkiintoista olisi tietää, maksavatko katutilasta vuokraa ja kenelle? Sisällä oli maalausta odottamassa paklattu ja hiottu henkilöauto.

Kadunkulmassa oli puusepänverstaan-suunnittelutoimiston yhdistelmä. Luxor Design Furniture ilmeisesti suunnittelee ja valmistaa kalusteet itse, arvaan. En päässyt kysymään sitä, mutta toisaalta täällä ollaan hyviä verkostoitumaankin. Se kävi ilmi seuraavalla kadulla, jossa oli vierekkäin-vastakkain sisutusalan firmoja. Tyylikäs laattaesittely, kylpyhuonekalusteita toisessa ja maalikauppa vieressä. Ihan oikein, kuluttajalle helpompaa, kaikki hyötyvät, jopa aikaa säästyy. Aika ei tosin täällä ole kortilla.

Teetukku oli kopioinut autojensa maalaukseen ja pakkauksiinsa Marlboron punaisen kuvion. Kukaan ei varmaan jaksa mokomaa kaivella tässä maassa. Sama ilmeni, kun katselimme Heinin kuppilassa tuomiani DVD-levyjä, joilla on historiaa, pyrämidit ja faaraot. Videon alussa kielletään kopiointi ja julkinen esittäminen. Hein naurahti, kuka täällä mokomaa kysyisi, kuka välittää!

Kävin Morris hotellin aulassa, joka on hieno. Taitaa hotelli olla hienompi kuin ISIS. Kukaan siellä ei tiennyt mitään mistään klubi2000 josta kuulin, taisin ymmärtää jotakin pieleen.

Palatessa muistui mieleen, että jossakin vaiheessa oli kovaa musaa jalkapallokentällä. Yritin päästä katsomaan tilannetta, mutta joku tiesi kertoa, että siellä vietetään häitä enkä sitten halunnutkaan kuokkavieraaksi. Voipi olla että olisisvat kutsuneet sisään, on tämä niin vieraanvaraista väkeä.

Heinille joku oli kertonut, että naapurikapakka, Deans Bistro olisi suljettu, kun tarkastajat löysivät sieltä alkoholia, joka ei sisälly heidän lupaansa. Tarkastajat kävivät Heinillakin 7 miehen voimin. Nyt kuitenkin naapurikin oli auki ja pohdimme, millä keinoin se oli saatu aikaan?

Käveleskelin toista kautta ISIS hotellin suuntaan ja näin viidennen autokaupan näillä nurkilla. Jos piirttä karttaan kilsan ympyrän, löytää 5 kauppaa. Merkit vain on ihan tuntemattomia, lienevät osittain ainakin kiinalaisia. Parturi Malak kertoi joskus että autot maksavat täällä haarukassa 50-70 tuhatta, eli euroissa alle kymppitonnin. Kiinalaiset ovat kuulemma huonolaatuisia.

Matkalla venäläiskujan kautta kiinnitin huomioni siihen, että talojen väliin oli jätetty 4-6 m tilaa, mikä täällä Feirusin puolella ei ole enää kaavassa niin, vaan talot rakennetaan kiinni toisiinsa. Venäläiskujan nimen olen sille antanut siksi, että siinä korttelissa pysähtyvät venäläisturisteja päivämatkalla Hurghadasta Luxoriin kuljettavat bussit. Sillä pätkällä on yksi ravintola ja pari kauppaa-kioskia, joiden myyjät osaavat venäjää kaupanteon verran. Siltä kujalta mummeli osti viime vuonna kassillisen karkadeta eli punaisen kukan (hibiskus) kuivattuja terälehtiä, joista keitetään mehua ja teetä. Yhdestä kourallisesta saa kymmenkunta kupillista nestettä. Kassillinen maksoi muistaakseni 40 LE, ainakin se oli halpa. Karkadeta on useita laatuja, puhtausluokkia ja hinta nousee, mitä siistimpi tavara. haittana on joka paikkaan tunkeva pöly. Ja niitä penteleen terälehtiä kun ei voi putsata liottamalla!

Olen huomannut asukkaita usean kesken jätetyn talon rungoissa, siis ukkoja jotka ovat kyhänneet pahvista jonkinlaisen koijan. Näitä ukkoja istuu teelasi kädessä iltaisin ja pitää usein pientä tulta lämmikkeeksi. Asuntopula ja työttömyys vaivaa täälläkin, mutta sen asunnon voi tällä tavalla ratkaista lämpimässä maassa. Ehän se mitään kunnon elämää ole. Katselin Lonely Planetin egyptin-arabian fraasisanakirjaa vuodelta 1990. Sen esipuheessa oli nyt jo vanhentunut tieto, että täällä olisi 65 miljoonaa asukasta. Moni lähde tarjoaa nyt lukua 80 milj. epävirallisena, sillä laskenta oli kai meneillään tai alkamassa.