luxor 76.2009 päivä cityssä

Aamupäivällä hidas liikkeellelähtö, rauhallisen aamupalan jälkeen auringonottoon. Kamat kassiin ja suurin odotuksin Gaddisia kohti. Naiset vähän edellä, kun mulla jokin jumitti kassinpakkauksessa. Matkalla sitten näin Annan, joka huusi perään "mister finland!" ja selitti että hänen lupaamansa veneen aikataulu on nyt Heinilla. Naiset olivat menossa automaatille, eikun perään. Sitten sattui se pelätty juttu, automaatti nielaisi kortin. Pankki oli auki (aamusta klo 14 asti) joten saatiin hälytys tehdyksi. Jäin sitten odottamaan pelastusta ja naiset lähtivät aurinkotuoleille. Tietenkään heppu ei antanut korttia minulle, ihan oikein teki. Sitten Gaddisin kattoterassille, mutta siellä ei ollut aurinkoa, ei naisia. Saamarin tarjoilija silloin ennen oli laskenut tavanomaista kauppamiehen luikuria, kun väitti että aamusta klo 14 asti paistaa sone sinne. Ei paista. Se englannin kipusisko, joka sitä kehui, saattoikin sanoa että on vaan kiva olla altaalla, ja mä tulkitsin itse, että altaalla olisi aina aurinkoa.

Naiset löytyi sitten alakerran monihoivamiehen luota jalkahoidossa. Niiden jälkeen keksittiin käyttää hyväksi vanhoja tietoja, eli mentiin pokkana ISIS-hotellin altaalle. Kun naama oli tuttu muutamalle tarjoilijalle ja pyyhemiehelle, ei kukaan kysynyt mitään huonenumeroa tai korttia. Siellä sitten naiset lojuivat (ilmaisella) pyyhkeellä ja minä tein ristisanaa selkä soneen.

Isiksen vessassa kuulin saman äänen joka kiusasi viime vuonna, kun asuimme siinä vessan yläpuolella aluksi. Ääni tulee ilmiselvästi jonkin keittiön oven saranoista ja on kova. Valitin siitä respaan jo viime vuonna, tuloksetta. Silloin heräsin siihen narinaan aamulla hiton aikaisin, kun keittiöporuat tuli hommiinsa, siis joskus neljältä. Asia palasi nyt mieleen, ja totesin, että näissä autoritaarisissa maissa ei edes oven saranoiden rasvaus toteudu ilman pomon määräystä. Kauhea vahinko maalle ja matkailulle.

Sitten lähdin samalle hoitomiehelle hierontaan. Muuten hyvä, mutta hänellä on hoitopöytänä vain tavallinen kapea pöytä. Esitin, että korjaisi hommaa vaikka vaan kiinnittämällä pöydän jalkoihin fillarintangon, jolla käsiä voisi lepuuttaa. Kyselin eikö ole saatavissa kunnon hoitopöytiä. On, mutta ovat kalliita ja kun bisnes on mennyt huonosti, ei ole varaa parantaa laatua. Suunniteltiin, että kopti Manak tekee itse naamaraon hierontapöytäänsä, kannustin kovasti. Vielä kyselin kiropraktikkoa, josko tuntisi. Ei ollut tiedossa, mutta vaihdoimme numeroita, jospa hänen tiedustelunsa kautta löytyisi. Nyt en sitä apua tarvitse, mutta viime reissulla Thaimaassa kaipasin manipulaattoria. Sieltä ei loytynyt, josko täältä löytyisi?

Jossakin matkalla jutskasin lyhyesti erään englantilaisnaisen kanssa, joka pitää matkatoimistoa pääkadulla. Puhuu niin nopeaa ja murteellista englantia, että oli vaikeata jutella. Yhteenveto oli, että bisnes menee huonosti.

Siitä palaverista irrottuani osuin isiksen edessä yhteenkauppiaaseen, joka tarjosi hevonhäntää kärpäslätkäksi. Jostakin syystä juuri sillä pätkällä katua onkin paljon kärpäsiä, joten myynti toimi. Lähtöhinta oli 30 LE, mutta tarjosin 10 LE ja yhden euron, siis 18 paikallista. Kauppa syntyi vasta kun lähdin kävelemään. Ehdin reilun 10 metriä, ennen kuin kauppa kelpasi. Sitten Isiksen altaalla ilmeni, että hevonjouhet irtosi pieneltä osalta. Kun yritin mennä vaihtamaan laitetetta, oli putiikki kiinni. Jää tulevaisuuteen se vaihto.

Käsidesiä ostin kotomaassa ison pullon, mutta vähän olen tarvinnut. Ostin lentokentältä myös ihan pienen pullon siksi, että menee taskuun. Nyt olen havainnut, että ei sitä tarvita, jos syö paikoissa joissa saa pestä kätensä ennen ateriaa. Katukioskilla syödessä taas ei oma hygienia auta jos kauppiaan kädet on pöpöjä täynnä. Tänään otin riskin ja söin kiskalta ostetun annoksen maksaa, hyvää oli.