Varasin taskuun 2 pahvilappua muistiinpanoille, kun lähdimme PAK in kanssa katsomaan uudelleen savitiilitaloa, josta Hannu varasi toisen huoneiston ensi talveksi. Ajatus on että voisimme vuokrata toisen puolikkaan talosta ja jakaa vuokran. Molemmille se kulu alenisi reilusti. Lisäpiirre olisi se, että matkustus itärannalle tulisi hiukan kalliimmaksi ja pitäisi harventaa kauppareissuja, mutta se on vain suunnittelukysymys. Minua vetää länsirannalle sen rauhallisuus, yömelun puute. Katumelukin on vähäisempää. Luxorin puolella on alkanut nyppiä posketon moottoripyörien terrori ja torvensoitto.

Tuntee itsensä jotenkin kotiutuneen kun lauttarannassa tulee kaveri selittämään, että muistaa suomalaisen viime vuodesta ja selittää missä asun. Olihan sitä ihan pakko tältä komissiomieheltä tilata kyyti Medinet Habuun, vaikka hinta oli sama kuin muilla. Yrittäminen palkitaan.

Olimme sovitusta etuajassa ja kun Hein ei avannut, juutuimme teelle Jabalouin kotiin. Hiukan hätkähdin kun hän mainitsi että tämä on hänen toinen vaimonsa joka tuo teetä. Se asia piti sitten tarkistaa Heiniltä, joka vahvisti että totta se on, 2 vaimoa. Tämä nuorempi on otettu enemmänkin kotiapulaisen hommiin ja hänen tehtäviinsä kuuluu myös Heinin kämpän siivous. Mutta nyt kun Heinin naisystävä Tjestka on kuvioissa mukana, siivousta ei haluta, vaan tyttövaimo käy vaan juttelemassa ja teellä. Epäselvää kaikille oli, saako aviomies tietää asiasta ja miten. Kummallakin vaimolla on suunnilleen samaan aikaan ollut aikanaan vauva tulossa. Saattaa olla lapsille ihan hyväkin järjestely, kun on puolisisaruksia savitalo täynnä. Siinä sitten asenteet sopeutuu, kun moniavioisuus onkin tuttu jo lapsuudesta ja kakarana se on ollut vain hyvä juttu !? Voipi aikuisena olla naiselle nielemistä, kun isäntä selittää että tarvitaan toinenkin. Jos se otetaan piiaksi, se lienee helpompi hyväksyä. Piika siinä koville joutuu.

Kun Hein oli suihkunsa saanut lähdettiin talsimaan noin kilsan päässä olevalle huvilalle. Siinä on katollakin pari kupolia ja näyttää muutenkin röteältä. On omassa rauhassaan jopa sivussa autotiestä. Tavattiinpa siellä varsinainen omistaja, jonka numero tuli talteen. Omistajaveljekset ovat töissä Sharmissa ja hoitavat asioita etänä. Jabaloui on komissiomies, joit on joka asiassa. Hannu totesikin, että onhan meilläkin asunnonvälittäjät, ei siinä eroa ole.
Talossa olikin sitten meille yllättäen ranskalainen pariskunta, joilta selvisi että ovat olleet taloa suunnittelemassa ja ilmeisesti pitkäaikaisella vuokrasopimuksella alkuun rahoittaneet. Lienee tavallinen juttu, sillä toinen savitalohanke olisi rakentunut juuri sille konseptille. Sitä vielä tavoitellaan, mutta aika näyttää.

Reilusti tilaa, kaikki mukavuudet, tv kanavat ja netti, kattoterassi. Mahdollisuus majoittaa lyhytaikaisia vieraita sohville jne. Isompi ruokapöytä oli ainoa puute, joka havaittiin. Pikku haitta on, että toisessa makkarissa ei ole ilmalämpöpumppua, mutta omistaja sanoi sen asian korjaantuvan siirrettävällä lämmittimellä. Tarvehan on vain muutamalla viikolla keskitalvella. Muutoinkin savitalo on parempi lämpötaloudeltaan kuin kivinen. Se on kesällä viileä ja talvella lämmin. Todisti Hein joka on asunut nyt toista talvea savitalossa.

Kun talo oli kuvattu ja hyväksi havaittu, mentiin juttelemaan Heinille ja avovaimonsa tarjosi olutta ja viiniä. Avoimen sisäpihan ilo on, että saa vieraaksi varpusia ja kyyhkyjä, joiden kujerrus ja sirkutus kuuluu koko ajan. Gekkoja kulkee seinillä ja se on hyvä, sillä ne syövät itikoita ja kärpäsiä. Totesimme vaan, että tulee hankittavaksi moskiittoverkko asuntoon, mutta se ei ole ongelma ollenkaan.

Heini kämpässä on kaikki sisäovet kaari-sellaisia. Olisi kallista meillä, sillä oven muoto on hankala puusepälle. Ikkunoissa on koristeellisia ristikoita. Varusteisiin kuuluu 2-osainen pulsaattoripesukone. Katon kannatinpalkit, 2x4” lankut saattavat olla suomalaista kuusta, sillä meiltä tuodaan huomattavasti puutavaraa tänne. Niiden varassa oli avoin sisäkatto verhottu auringon paahdetta vastaan palmunlehtisillä ritilöillä ja palmunlehvillä. Hiukan sekalainen katto, kuuluu jotenkin asiaan. Kun sanoin että sen voisi korvata jollakin länsimaisen materiaalin virityksellä, jonka voisi ottaa sivuun tarpeen mukaan, totesimme heti ettei sellainen sopisi tyyliin. Pitää olla palmunlehviä perinten mukaan.

Saviseinät halkeilevat, ellei niitä käsitellä pintakerroksella, jolloin se on sileä ja sen voi maalata. Halkeilu on ristikkäistä repeilyä, kaunis verkkomainen kuvio. Niissä on ilmeisesti paljon käytetty lehmänlantaa sidosaineena tai sitten kasvikuituista silppua. Totesin vaan, että nauta teke sen silppuamisen tarpeettomaksi, kun  jauhaa kasvikuidut juuri sopivan mittaisiksi. Ihmisen tekemänä siitä on suuri vaiva, märehtijä tekee ilmaiseksi työn. Katselin tarkasti kaarimuotoja, joita oli useassa paikassa. Ensin ajattelin, että siellä sisällä pitää olla puurunko, mutta tarkempi tutkiminen osoitti, että tekniikka on vanha, kivisilloista tuttu kaarijuttu. Katselemalla ei selvinnyt, tarvitaanko ennen muurausta rakenne tukea ja ovatko tiilet kiilan muotoisia. Sitä tekemistä haluan joskus seurata. Kyllä täällä on ekorakentajalla paljon opittavaa vuosituhantisista menetelmistä.

Kanavan rantaa tallaillessa tuli juttua pikku kaloista, joita siinä ui suurina parvina. Voi olla, että niiden syöminen  ei ole hyvä idea, mutta onkiminen voisi olla kiva harrastus. Välillä vaan kanavan vesi lasketaan niin matalalle tasolle, että on ihme että kaloja siinä elää. Kanava kerää puoleensa roskia ja kaikki täällä ovat siihen syyllisiä. Jaba vaan totesi, että he haluaisivat täyttää tai kattaa kanavan, sillä ”naapurikylissä” ihmiset heittävät kanavaan roskia, pulloja yms. Hein kertoi eräänä päivänä siinä ajelehtineen kuolleen elikon, joka oli niin turvonnut ettei selkoa saanut ”merkistä”.

Iltapäivän lopuksi mentiin pikkubussilla ja pikkurahalla Ramesseumin kupeen kuppilaan ”Ramsein” tms, jossa oli jo muutama turisti. Havainto oli, että useampi muslimimies kalabeijassaan ryysti olutta. Ravintolan penkillä torkkui ukko, joka kuitenkin siitä virkistyi neljän maissa ja osallistui keskusteluihin. Saattoiko olla paikan isäntä, sillä joku siitä peruutti auton ravintolan puutarhasta pihalle, ei vaan havaittu oliko sama ukko.

Syy ravintolan suosioon on maisema, näkymä ylhäisöhautojen yli vuorille. Niiden takana on ”Kuninkaiden laakso” joka antaa kummallisesti hohtoa asiaan. Vuorten huipulla näkyy ikivanhoja vartiotupia, joissa on yhä meininkiä, valoja ja liikettä. Niitä kohti johtaa polkuja, jännästi risteillen, kuin parasta kohtaa etsivän sandaalin jäljiltä jotosta tehden. Siinä vuorten jyrkkää pudotusrinnettä katsellessa tuli mieleen, että kas kummaa, kun ei ole muinaisille muistomerkin tekijöille tullut mieleen vääntää faaraoiden naamoja kallioon, kuin jenkit ovat tehneet siellä Rushmoressa.

Kuuntelimme siinä eläimen mölinää ja Tsjetska entisenä farmarin tyttärenä totesi äänen lähtevän lehmästä. Aasin hirnunta, sinänsä tuttu täällä, on jotenkin raaempi ja kovempi, kuin hinkuyskäisellä. Lampaiden määkinääkin kuului. Ollaan aika landella, täällä entisen kuninkaan hautatemppelin vieressä. Katseltiin taas aasien valjaita, johon aihe tuli siitä, että Heinin asunnossa oli ”luokka” koristeena. Otan vielä selvää aasinvaljaiden hienouksista, kunhan kerkiän. Apua olisi, jos ymmärtäisi hevosen vastaavista. Taas tarvitaan hevosnaisten neuvoja?

Siihen kuppilaan sitten saapui hollantilaisia enemmänkin, ennestään tuttu Kees ja kaverinsa Peter. Kun olimme ottaneet sen yhden normaalin 0,5L Stellan ja syöneet, alkoi tuntua että hollannin kielen korahtelua oli kuultu tarpeeksi. Kun auringon laskukin tuli nähtyä, oli hyvä ottaa kyyti lauttarantaan. Pysäyttämäni mikrobussi käytti tilannetta hyväkseen ja väitti olevansa taxi, joka veloittaa 5 LE kyydistä lautalle. Kun kyydissä ei ollut ketään muuta, oli selitys hyväksyttävä. Eihän se kahden kyydiksi paljoa ole sekään. Sama jekku uudessa muodossa tapahtui rannassa. Olemme mieluummin käyttäneet venettä siksi, että sille kulku on helpompi kunnon laiturin kautta, lautan kiviportaat ovat niin kuluneet että niillä on hankalaa. Uusi juttu oli, että kyytiä tarjottiin veneessä muiden mukana yhdellä punnalla.  Lauttahan veloittaa turistilta saman kolikon ja tästä on helpompi kömpiä rannalle. Vene sitten hiukan odotti meitä köntyksiä.