Seppä osaa. Käytiin Hassanin kaidesepän (eri tyyppi kun lupasi tehdä pöydänjalat ja unohti) luona valitsemassa kaiteen tyyppi ja koristelu. Ehdotin aika rauhallista ja yksiväristä, joka tilattiin. Mentiin talolle taas tarkistamaan värejä ja kaiteen väri vahvistui värikartasta, tumma vihreä. Samaa sävyä on portaan seinien kaakeleissa.

Kuulin jostakin, että viljelijä maksaa kasteluvedestä pelloilleen. Tottakai, sillä pumpun käyminen maksaa aina. Pumppu saattaa olla kaukana pellolta ja olen ihaillut kastelusysteemiä. Se onnistuu kovin helpolla, sillä vuosituhansien aikana tulvat ovat tehneet maista niin tasaisia. Isompi kanava, jonka varrella sepän paja on, oli korkealla ja vesi virtasi reippaasti, kuljettaen kaikkea törkyä. On todella surullista että perinne ruokkii kaiken heittämistä veteen, so. lopulta Niiliin. Osa samaa huolettomuutta on se, että kyyppari Alibaban puutarhaterassilla lennätti kaljapullon korkit lattialla, kai ajatuksella että käyhän meillä siivooja. Totesin taas seikan, että naruilla kuivuu vain miesten ja lasten vaatteita, huopia, lakanoita jms, ei koskaan naisten hepeneitä. Ne kuivataan jossakin piilossa.

Hyvää kasvumultaa

Pellolla oli suuri multatyömaa ja vastaan ajeli jonossa traktoreita vetäen pariakin perävaunua kukkuroillaan hienoa Niilin kuljettamaa multaa. Toistakymmentä konetta, isoa ja pientä oli rahtaamassa, kauhakuormaaja lastaamassa. Toista metriä oli jo kuorittu isolta alalta, eikä Hassan osannut arvioida, kuinka paksu multakerros on.

Ajoimme läpi paristakin kyläportista, joilla ei ole mitään käytännän virkaa. Lienee jokin jäänne jostakin menneestä tavasta tai määräyksestä. Porttien rakentaminen on ollut hyvin rentoa puuhaa, eivät ole kauniita. Muureja ei ole jatkona, on vain kivinen kaariportti kadulla. Ei nimeä, ei selitystä, mutta rajalta tuntuu.

Vanha Qurna on jätetty osittain purkamatta. Pieni ryhmä taloja kyhjöttää kukkulan rinteellä, kai siksi että siitä on niitä hauskoja tarinoita ja se on kuitenkin osa historiaa. Vanha ja uusi on kertomisen arvoinen. Vanhaa väitetään haudanryöstäjien kyläksi ja uudella on tämä tarina Hassan Fathysta ja savirakentamisen mallikylästä.

Joku pässinpää soitti parturi-Malakin puhelimella mulle, eikä osannut puhua ”b.e.” ja sitten kerroin siitä Malakille ja hän kertoi lainanneensa puhelintaan. Aika hassua soitella tuntemattomille, mutta kai sitä harrastetaan. Katselin kauppaa, joka myi siemeniä, pähkinöitä, hibiskuksen kukkia eli karkadeeta, ehkä sisällä oli mausteita. Köyhissä oloissa ei luulisi sellaisen kannattavan, mutta pienistä murusista täällä perheen leipä kerätään.

Kerjääminen on jalostunut melkein taiteeksi. Yksikin pikkupoika rannassa kävi muka auttamassa turistia laiturin pahoissa paikoissa, ja samalla ruinasi avustusta ostaakseen kengät paljaisiin koipiinsa. Fiksu veto pyytää rahaa johonkin konkreettiseen tarpeeseen. Olisi kiva nähdä ostaisiko kaveri kengät rahaa saatuaan, tuskin. Sitten on aika usein näitä härskejä ruinaajia. Kävellessä ajoi pitkää vieressä mopo, jonka takapenkkiläinen kyseli kaikki tavanomaiset ja lopuksi pyysi tippiä. Kun en antanut ainoaa kynääni enkä rahaa, sain kuulla ”fuck you”.

Sitä aina välillä kuulee eikä tunnu hyvältä. Näilläkin nulkeilla oli varaa ajella tyhjää mopolla! Samalla matkalla pikku kujaa pitkin köyhällä alueella kirjasin eri bisneksiä ja aina kun pysähdyin kirjoittamaan, pyrähti parvi naperoita paikalle, kynää ja tippiä pyytämään. Kujalla on pieni ”Motoral” miestenkioski, kemppari, jädemainos-sipsikauppa, LVI-liike ja mylly jossa juuri jauhettiin jotakin. Ihan siinä kujalla asuntojen vieressä ja pöly oli sankkaa. Oli vaatekauppa ja hedelmiä kuuluttava aasi/kärrymies. Vastaan tuli toinen aasi kärryssä rehuja ja kuskeina pari pikkupoikaa, joista toinen istui aasin niskassa hakaten elukkaparkaa koko ajan kartulla. Isoilta saadaan kamala malli.

On jotenkin outoa ajatus, että bisnes on aina kaupittelua muille samanlaisille tai turisteille. Jopa käsityöt myydään paikallisille ja onhan reilu 80 miljoonaa suuri potentiaali. Mutta sillä ei valtion taloutta pidetä yllä, varsinkaan kun ei tunneta liikevaihdosta perittäviä veroja.

Suomen on nostanut vienti. Aikojen aluksi turkiksia, kalaa, tervaa, lankkuja, paperia, puuta kaikissa muodoissa, (tännekin) sitten metallia, koneita, kännyjä, nyt tietoa ja taitoa. Hyvin aikaisin suomalaiset osasivat myydä myös palveluja, kuten Pietariin kaikenlaista, palvelijoista kultaseppiin ja briteille nopeita kuunareita kuljetuksiin. (miksi nyt ei osata myydä?)

Muutoinkin mietin jossakin yhteydessä, miten näissä maissa missä ei ole kunnon tilastoja eikä teknisiä valmiuksia, rekistereitä jne voidaan yleensä verottaa ketään. Talous pyörii käteisellä, useimmat ovat jonkinlaisia yrittäjiä, kassanauhoja ei käytetä, pankkitilejä ei juuri ole, eikä osoitteita. Lähetä siinä sitten verokortti tai peri alvia!

Sosturva puuttuu. Se myös tekee mahdottomaksi rakentaa mitään sosiaaliturvaa. Siksi tarvitaan vahvaa perhekeskeisyyttä. Perhe noin laajasti käsitettynä, suku, kyläklaani turvaa bisnekset ja huolehtii köyhät ja vanhat. Kakarat hoituvat yhdessä ja lapsuus on varmaan onnellista suurperheissä. Muksut hilpaisee laumana, eikä siinä mitään leluja kaivata. Joku kertoi että leluja ei edes ymmärretä eikä lapsi osaa leikkiä nukeilla tai autoilla. Sitä ei kyllä yhtään kannata surra, se on vaan tervettä. Meikäläinen muovilelu-hulluus on ihan tyhmää ja turhaa.

Kävi ilmi että täällä ei tunneta henkseleitä. Jos siis niitä käytät, ota vara-kpl mukaan. Kai se johtuu siitä, että perinteisesti puetaan kalabeijat ja nuorilla farkut pysyy ilmankin. Vain me paksut länsiukot tarvitaan henskeleitä.

Katselin kalastavaa lintua, joka oli isompi kuin kuningaskalastaja, mutta saman muotoinen ja oloinen. Mustavalkea kuvio selässä ja siivissä, musta päälaki ja nokka, posket ja kaula sekä alaperä valkoiset. Lekutti paikallaan nopein iskuin tähyten veteen ja tehden nopean syöksyn. Löytyi muutoin puutteellisesta kirjasta BIRDS OF EGYPT, Ceryle rudis.

Palatessa samassa kohdn olikin ihmiset kalastamassa, aika oudoin menetelmin. Yksi kahlasi melkein vyötäröä myöten kolmimetrisessä kanavassa, tökkien kaislikkoa seipäällä, jonka päässä verkosta kyhätty pasitinpannun kokoinen matala haavi. Kumma kyllä hän onnistui löytämään useita kaloja pienessä ajassa. 5 kpl lennätti kaveri apureille säkkiin pantavaksi. Kumma kyllä kaloja ei täällä näytä perattavan ollenkaan! Nämä vonkaleet olivat 25-35 cm, jonkinlaisia monneja ehkä. Naamassa kalalla oli neljä notkeaa tuntosarvea ja muoto muistutti madetta. 3-4 litteää lahnan näköistä lensi myös tielle aasinlannan sekaan ja siitä säkkiin. Jäin miettimään oliko kalat saatu jollakin kikalla tainnoksiin tms, koska kaveri otti niitä käsin kiinni ja litteät olivat kyljellään vedessä. Jotain nestettä kanavaan? Tai sähköisku?

Kanavan reunassa kulki jonkinlainen talojen takapihapolku, jota google sanoo tieksi, joka kuitenkin oikaisee kivasti matkaa Päivin talolle. Kävin sielläpäin uudelleen siksi, että katsastimme Hannun tarpeisiin viereisen kupolitalon. Kuvia otin mutta en saanut kulkemaan kännykällä. Täytynee kokeilla jos saisin ne blogiin, mutta surkea hitaus haittaa siinäkin. Varmistin vielä huoneet hotellista, se ainakin pelaa.

Kanavien varrella on pumppuasemia ja näin sellaisenkin sivukaivon, jossa oli 4 pumppua. Joka puolella nyt peltoja kastellaan ja pääkanavat on korkeella, sillä toinen tai kolmas satokausi käynnistyy nyt kun vanhat on korjattu.

Kiikari on kiva olemassa. Sillä sain nyt varmistettua näkymiä moneen suuntaan, mm Päivin katolta Sinuhen suuntaan ja kukkuloita on kiva tarkastella. Sinne on rakennettu poskettomasti portaita jyrkkiin rinteisiin. Ei ole kiva reitti kulkea satoja askelmia ylös. Mutta vuorilla on töissä monenlaista vartiomiestä, joille se on ainoa reitti.