ietimme alkaako kenttä rappeutua, sillä ainakaan kastelujärjestelmä ei pelaa kunnolla. Muutoin kenttä on pelattava ja omalla tavallaan kiva. 5 pelaajaa samassa lähdössä on täällä mahdollinen, kun edellä eikä perässä mene ketään.

Matin kanssa katselimme lintuja, joita kentällä näkee paljon. Onhan vihreä golfkenttä toki eläimille ja linnuiile suopeampi ympäristö kuin karu hiekkaerämaa, joita siinä sivulla aukeaa. Totesin yhdestä linnusta, että se on kuin iso rantasipi. Matti tunnisti linnun töyhtöhyypäksi, mutta väritys tipussa eroaa meikäläisestä. Eikä sillä ole töyhtöä selvästi, vaan tukka on kuin vesikampauksen jäljiltä pään myötä. Varitys on ruskeaa ja hyvin vaaleaa, mustaa jossakin. Matti muistelee että meikäläinen on enempi musta-valkoinen.

Kentän ominaisuuksiin kuuluu viheriöillä kovin erilainen ruoho kuin Euroopan pohjoisilla kentillä. Ruoho ohjaa palloa hyvin vahvasti, toisin kuin kotona. Täällä näkee selvästi kun pallon rata muuttuu voimakkaasti hitaassa vauhdissa. Greenit ovat aika liukkaita, kuivia. Väylillä on aina voimassa talvisääntö, kun on niin paljon kuoppia ja epätasaisuutta. Joskus pallo uppoaa pehmeään mutapohjaan ja tuhriintuu mutaan, joten on sovittu että sen saa aina puhdistaa, kuten meillä saa viheriöllä.