Huonoja kirjoja

 

Petyin P.C. Jercildin kirjaan ”viideskymmenes vapahtaja” jonka kehystarina oli sijoitettu 1700-luvun Venetsiaan. Siinä kehiteltiin hiukan katkonaisesti ikivanhaa tarinaa Graalin maljasta ja Jeesuksen lapsista. Tässä viideskymmenes jälkeläinen oli nimeltään Magdaleus. Pidin aikoinaan hyvin paljon Jercildin kirjasta, jonka nimeä en muista, mutta tarina kertoi järkyttävän hyvin miltä maailma näyttää ydinsodan jälkeen. Se kannattaa lukea ja nauttia puistattavista näyistä. Tämän kehnomman kirjan luin loikkien sitkeästi loppuun.

 

Pari muuta pokkaria saavat kyllä ihmettelemään mille tasolle kirjabisnes on vajonnut. Ainakin kansitekstit ovat poskettoman valheellisia ja väitteet huippumyynnistä potaskaa, sillä en usko että jenkitkään voivat lukea kaikkea skeidaa, monena painoksena. Tai sitten ne vaan on tyhmiä!

 

USA:n listaykkönen lukee kannessa. Kirjoittaja Dean R. Koontz ja teoksen nimi ”KESKIYÖ”. Hyviä luonto- , paikka- ja tyyppikuvauksia, mutta onneton tarina ihmissusista. En jaksanut kuin muutaman kymmenen sivua, kun meni kirjan uskottavuus. Onkohan kustantaja BOOK-studio elossa?

 

Samaan sarjaan voi laskea Elizabeth Kostovan esikoisteoksen ”HISTORIANTUTKIJA” joka epäuskottavasti kehittelee tarinaa vampyyrien ympärille. Juttu perustuu tietysti Dragulaan ja 1400-luvun roistokreiviin, joka on elänyt todella Valakiassa ja murhauttanut kaameilla tavoilla ihmisiä. Jaksoin 150 sivua, kun kirjassa on niitä 844. Älä aloitakaan! LOISTO-pokkarit ovat olleet usein hyviä, mutta nyt tuli rimanalitus!