luxor 32.2009elämää

Turvallistahan täällä on noin yleisesti ottaen. Ainakin tuntuu minusta nyt.

Asuinalueella on ensin 300 m päässä Luxorin alueen poliisihallinto ja vartijoita tietysti kadulla. Neljä pyöreää kivistä muurattua vartiokoppia, lisänä muutama teräslevy-rollaattori ja pari poliisin avolava-toyotaa. Siitä noin 150 eteenpäin on paloautoja kadunvarsi täynnä. Niitä vartioi myös armeijan kiväärimiehet, jostakin syystä. Välissä on työlupavirasto. Nimestä ei selviä ketä se palvelee. Arvaus on että muualta tulevat, esim Nubialaiset, joutuvat lupia hakemaan. Avonaisesta ikkunasta näkyy hirveä määrä ohuita kansioita hyllykilometrittäin. Taitaa olla maailman vanhin byrokratia täällä. Kirjurit olivat arvostettuja jo muinoin.

Toinen arvaus on että virasto ei välitä työtä, koska mitään jonoja ei ole. Ei liene paljon töitäkään. Työttömyysprosentti on korkea, veikkaus taas että yli 50%. Netistä joku osaa kaivaa tilastoja, minä en. Ainoa lohdullinen ilmiö on rakentamisen selvä aktivoituminen.

Viraston nurkalla on paikallinen katukeittiö. Iso kaappi, lasivitriini päällä, kaasuliekki. Koko hoito on siirrettävissä polkemalla pyörää. Siinä katureunalla penkki ja 2 pöytääkin. Papuja, leipää, munakoisomössöä. Katselin tarjontaa. Siinä yksi avulias nuorimies kysyi "what you lucking for" johon minä, että (life) elämää. Siitä tuli otsikko.

100 m paloautoista on korkea tornitalo, jossa lukee 2 kielellä Luxorin poliisiasema. Sitäkin vartioidaan kiväärein. Väliin jäi vielä poliisin autovarikko, jonka pihalla on kaikenlaista ajokkia. Tällä 500 m matkalla on vakituisesti kolmen sortin pyssymiehiä. Turvallista, eikö?

Yritin mennä nettikioskille, joka siis ei ole kahvila. Sitä houkutinta ei enää tarvita, kahvia. 100 megaa riittää turistille ja paikallisillekin. Paikallisia on käyttäjien enemmistö. Eilen oli noin 5-6 vuotias poika pelaamassa näitä tuttuja räiskintä ja kaahauspelejä. Kun homma oli ohi, jäi ruutuun kuva maassa lojuvasta miehestä ja teksti "Yuo are dead". Yllättäen paikka oli kiinni, vaikka nuori mies ensimmäisinä päivinä kertoi, että pitävät paikan auki aamukymmenestä yöllä kahteen. Viereisen ruokakaupan nättisilmäinen tyttö sanoi että aukeaa noin 5 min päästä. Menin vastapäiseen puistoon hetkeksi ja kun tulin 10 minsan päästä, oli ovi edelleen kiinni. Annoin tytölle palautetta, ettei harhauta turhaan, vaan sanoo ettei ole varmaa, milloin aukeaa.

No päätin kävellä parturiin ja siinä totesin nuo edellä olevat turvajutut. Se on se sama parturi, jossa viime vuonna hermostuin ja annoin rajua palautetta. Viikko sitten kävelin ohi ja silloinen poika, ainoa joka puhui vähän englantia, oli yksin paikalla. Hän muisti minut heti. Nyt oli vähän parempi kohtaaminen kun osasin suhtauta. Kerroin ensin, mitä halusin, ja kysyin hintaa. Taas, niinkuin viime vuonna poika sanoi "is up to you". Nyt opetin pojalle (en tiedä ymmärsikö) että ensin sovitaan mitä tehdään, sitten annat tarjouksesi ja siitä neuvotellaan. No nyt hinta oli ensin 20 ja putosi sitten 15 LEen. Silloin en vielä ollut parturin tarpeessa, mutta nyt alan olla.

No nyt yllättäen klo 11 oli karvaripaikka kiinni. Viereisen kaupan tyttö kertoi että avataan yhdeltä. En ihan usko siihenkään. Täytynee mennä hämärissä, samalla kun meen syömään illallista. Kun palasin kämpän suuntaan, tarkistin oliko nettipaikka auki. Ei ollut. Aikaa oli kulunut 30 minsaa. Söin siinä portailla jäätelön (3 LE eli alle 40 centtiä, kalleimmasta päästä, hyvää).

KOLONIALISMIAKO?

Ajattelin, olenko nykyajan kolonialisti, riistäjä? Olen katsellut netistä joskus eettisen matkailijan ohjeita joita hyvin pitkälle täällä noudatan. Alalla on yhdistyskin. Kun toimitaan tavallani, vain lentohinnan kate menee bulgarialaisen kapitalistin (valtion?) taskuun. Täällä kaikki asiat ja palvelut ostan paikallisilta. Vuokraisäntä on täkäläinen varakas, joka kuitenkin tarjoaa hommia talkkarilleen. Ja sen me eurooppalaiset asukkaat kuittaamme. Nämä lämpimät, suuren työttömyyden maat elävät turismista. Jos se lakkaisi, etelän kehitysmaiden talous romahtaisi välittömästi. Pahin ongelmahan on lentäminen, siis pallon kannalta. Finnairin lentäjät eivät sitä sure! Heille oma pussi on tärkein.

Kyllä ne lentäjät Suomessa saavat Finnairin nurin aika äkkiä. Keneltäköhän menee työpaikat samalla? No sitten lennetään Ryanairilla ja muilla halpayhtiöillä.

Hyväksytään eettinen matkailu siksi, että se turvaa jonkinlaisen, vaikka kehnonkin elintason paikallisille, kunhan katsotaan että esim hotelli ei ole suuren ulkomaisen ketjun osa, vaan paikallisten omistama. Täällä näitä pikku hotelleja vielä on ja siis tätä yksityistä vuokrausta aika paljon. Hotelli Gaddis tarjoaa kuukauden majoituksen hintaan 4950 LE, ja paikallisen ketjun ISIS hintaan 5120 LE. (jaa 8:lla, saat euroina)

Arkielämä on edullista, suorastaan halpaa. Hyvä ruoka viinilasilla höystettynä maksaa 6 euroa, vedellä 3 e. Kun oppii ostopaikat ja välttää turistihinnat, on ruoka halpaa. Vaikka vuokra mulla onkin hiukan korkeampi kuin tavoittelin on elämä edullista. Lyhyellä 1-2 v matkalla ei elintasoerosta ole juuri hyötyä, mutta 8 viikossa se alkaa vaikuttaa. Siksi kai täällä on niin paljon talven viettäjiä Englannista, Saksasta ja Ranskasta. Meillä on tuttavia, jotka elää kesän Suomessa mökin varassa ja talven etelässä. Se on edullista jos sellainen elämä maistuu. Kaikille se ei sovi.

Seuraavaksi pitääkin tutkia, pääsisikö Aleksanriaan jostakin Italian-Kreikan niemestä laivalla. Aleksandriaan pitänee mennä täältä junalla käymään. Ensin Kairoon, vähän museoita ja Giza.

Siitä pari tuntia turvallisilla junilla rannikolle. Vaikka täällä ja Intiassa noita junaturmia on sattunut, on todennäköisyys onnettomuuteen vain murto-osa siitä, mitä se on autoliikenteessä.

Ensi talvi kaamosta paossa voisikin olla viileämmässä Aleksandriassa. Siellä sentään sataakin joskus. Kleopatran kotikaupunki muinoin. Golfista ei ole tietoa, mutta historiaa riittää sielläkin paljon. Rosetta on siinä aika lähellä, liekö mitään muuta kuin muisto kivestä? (KVG Rosettan kivi) Samoin rannikolla on El Alamein, mutta tuskin sielläkään mitään nähtävää on.