Roman lumoissa Cairossa (mutta ei toisinpäin!)

Tätä en saanut ulos ennen kuin kotona.

Pikku taxinäytelmä

Annukka oli sopinut kyydin, joka ei sitten tullutkaan. Aikamme odoteltuamme ja kymmenkunta taxisuharia torjuttuamme, jouduimme kuitenkin ottamaan kentällä päivystäjistä, kehunsa mukaan ”hallituksen” taxin. Luvattu kyyti oli 60 ja olen saman tinkinyt päiväaikaan, nyt oli alkupyyntö 120. Yksi hyväkäs esitteli painettua ja laminoitua hinnastoa, jonka mukaan kyyti keskustaan oli 110. Aikani tingin ja lopuksi kartellin rikkoi kaveri joka hyväksyi 70. Enempään tinkaamiseen ei ollut eväitä puoli kaksi aamuyöstä.

Liikenne on tavanomaisen sairasta menoa yöllä. 100-120km/h koko ajan lasissa ja sitten joitakin äkkihidastuksia välillä. Kun yritin hillitä, kuski vain innostui. Hän kuitenkin osasi kaverinsa neuvoin perille, mikä aina ei ole varmaa. Roman alaovi oli auki ja palvelu oli taas nopeaa. On kiva tulla paikkaan, jossa tutut äijät tunnistavat. Kaupunki oli melko autio, kaikki kauppiaat poissa kaduilta. Pari kertaa oli tarkastuspiste, jossa kuskin paperit katsottiin.

Roman tunnelmat

Aamiaishuoneessa tuttu fiilis, monen kielen sorinaa, monella läppäri pöydällä, nuoremmat näpelöivät i-podejaan. Joku kehui toisille koptimuseota, joka onkin ainoa jonne nyt haluan mennä, sillä huono selkä ei houkuta pitkiin kävelyihin. Tämä Roman ilmapiiri aina säväyttää, sillä nytkin oli lähipöydässä pariskunta, joka heitti sujuvasti saksaa ja englantia naapureilleen (ja myöhemmin respassa ranskaa, jossa omistajarouva puhuu lisäksi ainakin kreikkaa ja italiaa.). Jutuissa vilahteli Nubia, Assuan, Turkki, luostarit, eli olivat kokeneita turisteja ja silti haluavat asua täällä halvassa pensionaatissa. Ehkä juuri siksi, eitteivät halua maksaa turhista tähdistä, jotta eläkkeestä riittää enempään resuamiseen?

Roman mukava piirre on tuttu ja fiksu henkilökunta. Nytkin järjestyi huomisaamun aikaiseen lähtöön aamiaista ja 60LE auto odottamaan ilman sen suurempaa vaivaa.

Blogikoukku

Olen niin koukussa tähän bloggaamiseen, että en pärjäisi ilman läppäriä ja nettiä. Kun on koko ajan kytkettynä maailman menoon,  vaikka pätkivinkin yhteyksin, on jotenkin helpompi olla, kun tietää että tieto kulkee ja yhteyksiä saa tarvittaessa. Siinä varmaan on yksi seikka joka jarruttaa tällaista ulkomailla oleilua heille, joilta läppäri ja käyttötaito puuttuu. Tosin kotona ei mulla nyt ole ketään, mutta tutut ja sukulaiset pitävät kontaktia. Aamuherätyskin oli puhelu Suomesta, jossa sovittiin kentältä hausta Seutulassa.

Ihmisarvo

On tämä elämä täällä niin erilaista ja kohtelu parempaa, ystävällistä ja huomaavaista. Nytkin lähtöiltana kaikki suvun nuoret miehet kävivät toivottamassa hyvää matkaa ja Abdy tarkisti vielä kentälle että hommat sujuu. Olinhan tilannut sen pyörätuoliavun, mutta selkä tuntui  kestävän ilmankin. Pitää katsoa jos myöhemmin kaipaan apua kun niillä isoilla kentillä välimatkat on niin tolkuttomia ja koneen vaihtoväli lyhyt.

Tuntuu tosi kivalta kun ikää ei paheksuta, vaan se on kunnioitettu asia. Kotimaassa ei kukaan kolmikymppinen kysy neuvoa yli seitsemänkymppiseltä! Täällä on selvinnyt, että mulla on nupissa paljon sellaista tietoa, joka näiltä itserakentajilta ja omatoimi-arkkitehdeilta puuttuu. Eilenkin pikavisiitillä Hamdyn raksalle voin heti pitempään miettimättä antaa hänelle pari neuvoa, sillä hän ei osaa nähdä asioita, huoneita, parvekkeita länsituristin silmin, tietenkään ei. Parissakin pihan talossa oli hassuja parvekkeita, syvyys puolisen metriä, johon ei edes tuoli mahdu. Poika kehuu maisemaa, mutta siitä sitten pitäisi nauttia seisten?

Tottakai siinä ylen suuressa ystävällisyydessä on aina taustalla ajatus jotenkin hyötyä turismista. Mutta kun sen hyväksyy, on paljon mukavampaa tulla ryövätyksi tyylikkäästi ja ystävällisesti. Meillä esim taxi kyllä ottaa kovan hinnan mutta perse ei nouse penkistä ovea avaamaan eikä turistille juuri jutella. Täällä kuskit aina sopertaa jotakin, koska kehdataan edes yrittää turistin kieltä.

Talot ja kujat

Asun sellaisella puolella taloa, jossa ikkunan takana alle 3m päässä on talon seinä. Katselin siinä, että ovat täälläkin sitten käyttäneet betonielementtejä uudemmissa taloissa. Mutta se olikin suuri bluffi, sillä ”elementti” oli vain hämäystä eli kuvio rappauksessa.  Joissakin kohdin näkyi seinässä vikoja joista koloissa näkyy tiiliseinä. Eli on niin pidetty elementtitekniikkaa arvossa, että peitetään käsityön jälki ja uskotellaan katsojalle sen olevan betoniseinää! On aikoihin eletty, arvostukset nurinniskoin. On hylätty vanhat tekniikat, varsinkin savi ja uskotaan tekniikan  edistykseen, mutta se on suurta harhaa. Savitiilestä pystytään rakentamaan 5-6 kerrosta, tosin paksuin seinin, mutta saadaan terve talo ja hyvä sisäilma edullisesti. Esimerkkejä löytyy halukkaille. Hassan Fathy rakensi pari kerrosta sekä useita korkeita moskeijoja, mutta Jemenissä on se yli 400v. Savi-Manhattan, jossa on korkeita asuintaloja.

Turhaa suhailua

Cairon, Bankokin tai Moskovan tapaisissa kaupungeissa on aika toivotonta lähteä etsimään jotain tiettyä erikoisempaa. Nyt se tuli taas koettua. Hotelli järjesti taxin, joka ”puhui englantia” mutta se puhe ja puhutun ymmärrys olikin sitten heikkoa. Sain Luxorissa osoitteen apteekkiin, josta piti löytyä terveyssandaalit, kun edelliset saksalaiset vetelee viimeisiään. Mutta eivät ole kiinalaiset vielä ruvenneet torjumaan lättäjalkaisuutta, kun kukaan ei tunnista ongelmaa eikä tiedä mistä saa. Slaavilais-arabialaiseen tyyliin tulee kyllä hyviä arvauksia, mutta mistään ei voi tarkistaa kun ei ole puhelinluetteloita. Taxin sain turhan myöhään ja sitten ajeltiin ruuhkassa puolitoista tuntia. Ja se on kamala paikka tällaiselle vihreälle maalaisukolle. Hirveä määrä tyhjäkäyntiä, pakokaasua ja turhaa torvensoittoa.

Pari kirjausta: Usein näkee, että Saksasta tuodun auton rekisterikilven alle jätetään alkuperäinen joka siis lienee statussymboli D-kirjaimineen ja EU-lippuineen. Kairossa on suhteessa paljon skoottereita, ehkä ainakin saman verran kuin mp:tä. On jotenkin kaupunkilaisempi peli ja sitä voi ajaa myös herrasmies. Luxorissa suhde on jotakin 20:1 mp:n hyväksi. Lähellä koptimuseota, (joka sitten menikin kiinni kovin aikaisin ja jäi näkemättä) sauhusi suuri kaatopaikka. Että sellaista jätehuoltoa!