Vivin kirjasta

Poimin kirjasta joitakin pikku murusia ja yhden ison asian, vaietun sensaation. Huvittava pikkutieto on, että Sakkarasta on löydettu nekropoli, jossa on yli miljoona muumioitua Ibis-lintua. Sehän oli pyhä otus ja sitä on kuvattu monissa hautamaalauksissa. Luin hiljattain tiedon että tätä muinaista lintua, joka on Egyptistä kadonnut, on löydetty pieni yhdyskunta Jordaniasta, jossa sitä nyt yritetään varjella. Tämä nykyinen valkea lintu on tiedenimeltään Ardeola Ibis (Jim kertoi nimeksi jalohaikara), kertoo tiedenainen Vivi Täckholm. Hän oli siis 40v opettamassa kasvitiedettä Kairon yliopistossa ja halusi tulla haudatuksi tänne. Mutta sattui kuolemaan käydessään Ruotsissa ja lepää nyt siellä Uppsalan vanhalla hautuumaalla.

Hauska, värikäs pikku siivekäs on harjalintu, upapa epops major jota tavataan meilläkin kesäisin. Se on täälläpäin suosittu ja siihen on liitetty tarinoita ja sitä kutsutaan nimellä Hodhod. Viiriäinen, ruotsiksi vaktel, coturnix coturnix on ainakin aiemmin joutunut rantabeduiinien ruuaksi, sillä niitä on pyydetty verkoilla miljoonittain.

Vivi kertoo myös kaloista, ja on monelle uusi tieto, että Niilissä elää ankerias joka myös vaeltaa Sargassomerelle kutemaan ja osaa sieltä poikasena uikennella takaisin Niiliin, kun serkkupojat huiskii pohjolaan. Kalalaji Lates Niloticus on ollut muinoin pyhä ja sitäkin on balsamoitu ja haudattu muumioina. Kalojen nekropoli eli Latopolis on löydetty tältä suunnalta, Edfusta. Myös yksi jumalhahmoista on krokotiilipäinen Sobek ja sen vuoksi on niitäkin balsamoitu. Nyt krokojen mahat ovat tutkijoille tärkeä kohde, sillä niissä on muumioinnin täytteenä käytetty hylättyjä papyruksia, joista löytyy kiinnostavia kirjoituksia. Vivi kertoo myös, että viimeisen Niilin krokotiilin, parimetrisen matelijan ampui pressa Nasser Abu Simbelin luona.

Hauska tieto oli, että kissojen muumioille oli varattu myös syötävää tuonpuoleiseen, nimittäin muumioituja rottia ja hiiriä!

Täällä elää myös kanarotu, joka ei haudo. Vivin selitys on että kun niitä ei ruokita, vaan kana joutuu itse ruokansa etsimään, se ei ehdi hautoa. Jo varhain on Egyptissä ollut munien hautojan ammattikunta, josta on länteen kopioitu suhdeluku 6000 munaa tuottaa 4000 tipua. Jos tulee enemmän saa hautomisen järjestäjä pitää ne. Miten haudonta tapahtui ennen sähköä, ei Vivi kerro.

Kalastajat käyttivät ainakin ennen kuivattuja pullokurpitsoja verkon kohoina, kätevää! Nytkin saadaan eräästä kurpitsasta pesusieniä, vamppuja. Se vaalea pitkänomainen, polakan muotoinen onkin kasvin kuivattu hedelmä. Meille sitä näytti puutarhuri ja varisti vielä kuivumassa olevasta siemeniä. Niitä kurpitsoja ei siis syödä, juuri sen sitkeän rihmaston vuoksi. Niilissä ja lähivesissä on myös elänyt valas, jonka 14m pitkä luuranko on museossa. Port Saidissa ajautui rantaan 11m otus 1934 ja luuranko on Agrikulttuurimuseossa, ollut ainakin ennen. Museossa on kuulemma (ollut) hyvä hyönteiskokoelma ja siellä on esillä selostuksia heinäsirkkojen torjunnasta. Ennen on ollut laaja järjestelmä niitä torjumassa, kun on hälytykset saatu ajoissa. Nythän suuret parvet myrkytetään sinne missä ne kehittyvät, Afrikan kosteikkoalueilla ja sen hoitaa FAO. Vivi myös väittää gekon syövät kärpäsiä ja siksi sitä kannattaa suojella.

Vivi kertoi shakaaleista, ketuista ja eräästä suden lajista. Kuulimme golfkentällä että siellä vierailee öisin susi kaivaen kuoppia kentän pintaan etsien syötävää. Emme sitä silloin oikein ottaneet todesta tässä tarinankertojien maassa, mutta kai se voi ollakin totta. Viimeinen villisika ammuttiin 1930 ja viimeinen virtahepo 1870. Aika tarkkoja tietoja jännistä asioista. Historiatietojen kirjaamisessa kun on perinteitä.

Vivi kirjoittaa myös Egyptin kummallisista ajan laskutavoista, joista nyt ei ehkä enää ole haittaa. Hänen mukaansa on käytössä ollut 4 eri kalenteria, kelloa ei silloin juurikaan tunnettu tai käytetty. Vieläkin on yleinen sanonta ”egyptiläinen aika”, joka saattaa olla mitä tahansa. Kiehtovaa on sekin pikku tieto, että arabit laskevat päivän auringon laskusta. Eihän se mitään sinänsä muuta, mutta kun päivä alkaa siitä mitä meillä pidetään loppuna. = yöelämääkö?

Vivikin edustaa näkemystä, että koptit kantavat vanhojen egyptiläisten perimää ja väittää sen jopa näkyvän kasvoista, faaraon perimän. Myös hän kertoo minullekin tutun asian, että arabiaa kirjoitetaan kirjakielellä kaikkialla samoin tavoin mutta puhuttu kieli eroaa huomattavasti siitä, eri maissa eri tavoin. Siitä kertoi jo G.A.Wallin joka käytti sitä hyväkseen ja väitti puhuvansa murretta, joka on jostakin Kaspianmeren rannoilta. Egyptissä on noin parikymmentä eri murretta, jopa useita eri kieliä. Siwan keitaalla puhutaan ihan omaa kieltään ja täkäläiset kuulevat herkästi mistäpäin puhuja on kotoisin. Niin se kai menee kaikkialla, meilläkin.

Sitten se sensaatio. Tuaregit, eräs beduiinikansa, puhuu omaa kieltään jota kirjoitetaan hieroglyfien tapaisilla merkeillä. Lähes samoilla merkeillä mitä Egyptissä käytettiin muinoin! Siis faaraoiden kausilla, noin vv 3400 e.a.a – 400 j.a.a. Tämä tuaregien juttu tuli esiin hauskasti, kun nigeriläinen ministeri Mouddaur Zakara kävi kylässä 1963 Niilin rannoilla ja ymmärsi täkäläisten muinaiskieltä, jota kukaan ei hyvin osannut. Siis nytkin levitetään vahvaa tarinaa siitä, miten Rosettan kiven avulla ranskalainen egyptologi Champollion, joka osasi koptien kieltä, selvitti hieroglyfien salaisuuden. En minä sitä kiistäkään, eikä Vivi, mutta homma olisi hoitunut helpommin, jos joku olisi sattunut tutustumaan tuaregeihin jo 1800-luvulla. Mutta silloin Afrikkaa pidettiin villinä ja vaarallisena.

On ihme, että tätä totuutta ei kerrota laajemmin. Onko syynä se, että samalla menee juju kiehtovasta tarinasta ja syy katsoa museossa Rosettan kiveä. Egyptiläiset eivät juuri tarinaa tunne, mutta sen jutun tapahtumasta on 1963 kertonut New York Herald Tribune jota Vivi siis aikalaisena siteeraa. Lehti on jo kuopattu eikä netti sitä tunne, eikä itse Nigerin ministeriäkään. Mutta ei tarvitsisi kuin mennä Libyan tai Algerian vuoristoihin moikkaamaan tuaregien fiksua osastoa, joka osaa lukea, niin asia olisi todennettu. Vinkki kielitieteilijöille Suomessa, tehkää uudelleen historiaa! Pyytäkää oppaaksi Juha Vakkuria joka on seikkaillut myös tuaregien mailla, mm Timbuktussa ja osaa sopivia kieliä ja tuntee Afrikkaa laajasti. Nyt kyllä saattaa olla huono aika ja tilanne kun alueista tapellaan taas verissäpäin, mutta aiheen taustaa voi pohjustaa täällä.

Tutkijatyyppinä Vivi T korostaa museoita ja kehuu erityisesti Agrikulttuurin museota, jonka nimi pitäisi hänen mielestään muuttaa jotenkin kuvaavammaksi, esim muotoon "Modernin Egyptin museo", sillä siellä on hyvin kuvattuna egyptiläisten elämää nyt. Tosin todistus on 40v. vanha, mutta uskotaan sitä. Hämmästyin kun etsin sitä Kairon kartalta, jossa luetellaan museoita, ei löydy. Täytynee tutkia lisää. Löytyi ulkolaisten turistein kuvaus, nyt nimi on National Geographic Society Museum os Kasr El Aini Street | El Shura Council Compound, Cairo, Egypt, lähellä Tahriria. Vivi kuvaa myös koptilaista museota kiinnostavaksi ja hyväksi, (matkaopaskirjat myös) samoin on tasokas taidemuseo Zamalekin saaren eteläkärjessä oleva kuvanveistäjä Mukhtarin museo, kuuluisan arkkitehdin ja taidekäsityön edistäjän Wissa Wassefin piirtämä rakennus, jota Vivi kehuu onnistuneeksi.

Hieno on Mohammed Mahmoud Khalil-museopalatsi, jossa on esillä rikkaan keräilijän laaja kokoelma jossa myös Ranskan mestarikauden maalauksia, sillä hänen vaimonsa oli ranskatar. Se sijaitsee ison puutarhan keskellä rantakadulla Sheratonista etelään. Nämä kaikki ovat minulta näkemättä, sillä en ole saanut niihin opastusta mistään. Ehkä englanninkielinen Lonely Planet tietää? Täytynee tutkia netistä, jos sattuisin keväällä reissaamaan niin, että jäisi aikaa katsastaa museoita Kairossa. Matkailijoiden tuoreet kokemukset antoivat eri kuvan useista ja jotkut paikat ovat kiinni, kuten niin tavallista täällä.

Koptimuseosta muutama maininta. Siellä selviää se, että aluksi pyhäinkuvat maalattiin seinille ja pilareihin, ja uskonsotien ja muiden levottomuuksien aikana ne kalkittiin peittoon ja taas otettiin esille kun tilanne rauhoittui. Lopulta keksittiin helpompi tapa ja ruvettiin maalaamaan irtonaisille alustoille, joita oli helpompi piilottaa ja kuljettaa. Koptimuseo kertoo myös ristin muotoutumisen nykyiseksi alunperin Osiriksen merkistä lenkkiristin kautta. Esillä on ensimmäinen kirjaksi koskaan sidottu kokelma, Tuomaksen evankeliumi.

Pyramideista Vivi kertoo, että entisaikoina järjestettiin jopa teetarjoilua huipulla ja kisoja kuka kiipeää nopeimmin pyramidin huipulle, Ne olivat näytöksiä arvovieraille. Nythän kiipeily on kokonaan kielletty, kai putoamisvaaran vuoksi. Jo 1970-luvulla on Pyramideilla iltaisin ollut "son et lumiere" näytöksiä eri kielillä, kuten nykyisinkin on lasereilla tehostettuna. 1980-luvulla ne tuotettiin Englannissa, mutta nyt niiden tuotanto on paikkallisten käsissä. 1954 kaivettiin esiin Faarao Cheopsin hieno aurinkolaiva, joka nyt on erillisessä näyttelyhallissa esillä, olen itse sen nähnyt.

Kirja kertoo maan eri paikoista kaikenlaista, mutta ne tiedot ovat nykykävijän kannalta osittain vanhentuneet. Fayyumista hän kertoo, että se on Sobek-jumalan palvonnan keskus. Siellä oli hänen aikanaan vielä vesipuhvelin vetämä suuri kastelupyörä, joka nyt pyörii sähköllä ja on keskeinen nähtävyys. Qarunjärvi on muinoin ollut suurempi, silloin nimenä oli Moerisjärvi. Sen suolapitoisuus on pienempi kuin muualla. Järven keskellä on saari, jossa kuningas FARUKilla oli mökki.

Luxorista Vivi kertoo, että on hiljattain valmistunut asema, ja sen eteen avautuu avenue, joka johtaa Luxorin temppelille. Se asemakatu on nyt toteutunut, mutta ei ole mikään komea vaan aika sotkuinen kauppoineen. Kuvia katsoessa tuli mieleeni yksi tärkeä havainto: Joissakin temppeleissä on veistäjät tehneet korkokuvia, joka on paljon vaativampaa hommaa kuin veistää vaan kiveen kaivertamalla. Medinet Habun seinissä kuvat on korkokuvia. Kirjasta opin, että Medinet esiintyy monessa nimessä ja tarkoittaa "kaupunki, keskus". Medina on kaupunginkatu.