ma 15.11.2010 Karnakista se alkoi

Olen kertonut aikaisemmin Seremoniakadusta ja Karnakista. Tämä reissu Temppeliin antoi kuitenkin uutta näkökulmaa ja paljon tietoa.  Tämä tiedonjakaja oli Veli Aleksanteri (www.velinmatkat.fi) joka osaa elävöittää selostuksensa upeasti. Hän on toiminut oppaana Luxorisa 10 v Aurinkoisen renkinä ja on nyt ryhtynyt itsenäiseksi yrittäjäksi, tehden pienten ryhmien kanssa räätälöityjä matkoja. Veli osaa asiansa ja hoitaa homman niin, että täällä kun on pakko olla mukana paikallisopas, opas ei ole aktiivinen, vaan avustaa (ja lahjoo turistipoliisit, sillä menettely ei ole säännösten mukainen). Nämä paikallisoppaat ovat kaikki suorittaneet korkeakolututkinnon, eri kieliin erikoistuen. Normaalitapa on että Egyptiläinen opas selostaa historiaa englanniksi ja suomalaisopas kääntää. Veli osaa asiat paremmin kuin moni koulunsa käynyt ja värittää kertomuksen meikäläisille sopivaksi, kertoen esimerkein monia uskontoon, perinteeseen, tapoihin, sanontoihin, raamattuun, kuvasymboleihin ja koraaniin liittyviä juttuja, jotka ovat syntyneet Egyptissä ja siirtyneet monivaiheisesti osaksi meidänkin kulttuuriamme. Hän värittää kertomusta käyttäen puisia leikkikaluja, krokotiilia, sarkofagia, muumioita, valokuvia tai soittaa musiikkia nauhalta.

Joitakin poimintoja, jotka saattavat poiketa viime talven jutuistani. Silloin käytin aika paljon päätelmiä, nyt tuli faktaa. Seremoniakadulla, jonka pituus on noin 3 km, on 850 patsasta, joiden ruumis on leijonan ja pää oinaan, jossakin kohdissa myös faaraon. Ne on aikanaan olleet kullattuja ja koreasti maalattuja, nyt vain hiekkakiven värisiä. Kadun tieltä on sitten viime talven purettu taas korttelikaupalla asuintaloja, joiden alakerrat ovat toimineet verstaina ja kauppoina, osassa oli autotallit. Muulatakin on taloja purettu, jotta ihmettelemistä riittää uudelleen saapujillekin. Katu, kuten Karnak ja muut temppelit olivat Niilin tulvien ja hiekkamyrskyjen vuoksi aivat mudan ja hiekan sekoituksen peitossa 4-6 metrin korkeuteen, vain korkeimmat obeliskit ja porttipylonit ovat näkyneet. Vesi ja muta on syönyt värit ja tuhonnut korkokuvia. Värejä näkyy enää kattopalkeissa ja joissakin harvoissa paikoissa korkealla, varjon puolella.

Napoleon nuorena kenraalina, 28 vuotiaana valloitti Egyptin (kts vuosiluvut jostakin) ja joukkonsa melskasivat maassa useamman vuoden, mm Kairossa. Yksi hyvä asia Napon hommissa oli, hän nimittäin otti mukaan ison joukon eri alojen tiedemiehiä ja taiteilijoita. Kai hänellä oli vihiä suurista historiallisista aarteista. Tämä joukko mittasi, piirsi ja dokumentoi silloisilla menetelmillä näitä temppeleitä ja aloitti joitakin kaivauksia, joita sitten ranskalaisten ja englantilaisten toimesta jatkettiin reilu vuosisata tai kaksi jälkeenpäin. Karnakin sisäänmenoaulan seinillä on valokuvia, jotka valottavat tilannetta 1800-luvun lopulta 1900-luvun puolelle ja niitä kannattaa ehdottomasti katsella ennen alueelle menoa. Kaikki oppaat eivät sitä tee, koska eng-su tulkkaus vie niin paljon aikaa. (Veli käyttää sen ajan tehokkaammin, koska käännöstä ei tarvita) Näistä eurooppalaisista harrastajista näkyy merkkejä Karnakin ja muiden temppelien seinillä, sillä nämä kiinnostuneet, mutta asioita perusteellisemmin tajuamattomat ovat kaivertaneet nimensä hiekkakiviin. Yhdessä oli vuosi 1860 ja toisessa 1884. Kysyin historianopettaja Veliltä, miksi niitä ei ole poistettu, johon hän totesi, että ovat jo niin vanhoja ja siksi osana historiaa. Kaiverrukset olivat korkealla, joka kertoo siitä, että vielä 1800-luvulla mutaa ja hiekkaa ei oltu saatu tiloista pois. Homma on ollut käsityötä, eihän koneita edes ollut silloin, eikä niitä olisi voitu käyttää.

Karnakin egl kieliset valoshow-näytökset ovat ti-ke klo 19.45 ja to-pe klo 18.30. Muulloinkin on mutten ehtinyt kirjata, ja kieliä on tarjolla useita, mutta tiedon saa aina hotellin respasta, yleensä jopa oikein. (respan tiedon tasosta hyvä esimerkki on ISIS-hotellista, jossa respa ei tunnistanut ALMA-Touria, vaikka opaskirja lojuu aina tiskillä)

Karnakin temppelin eteen on tehty pitkä aukio, entisen kanavan paikalle. Se johtaa sisäänmenoon, jonka edessä on muinainen kivilaituri, noin 6000 vuoden takaa. Aikajänne on ihan hillitön, kun yleensä ajatellaan, että Rooman valtakunnan ajasta on kauan. Siitä on kuitenkin vain vajaa 1600 v. Esikartanosta edetään monen pylväshallin ja portin kautta kaikkein pyhimpään, jumalan pikku halliin. Siellä on melkoinen kivenjärkäle, jolla kuva on seissyt. Sitä katsomaan on päässyt vain faarao ja ylipappi, joka takaperin poistuessaan on ripotellut jauhoa lattialle varmistaen siten, ettei pyhää tilaa kukaan loukannut. Monta kertaa vuodessa jumalat, Amon, vaimo Mut ja poika Khonsu kuitenkin kannettiin kansan nähtäville erilaisiin pippaloihin ja festareille. Kuvat nostettiin pappien käsin kantotuoliin, joka oli veneen muotoinen, kuvaten auringon matkaa taivaankannen poikki ja ollen yleensä matkan symboli, veden ehdoilla kun maassa elettiin. Veneen alla oli pitkät aisat joihin mahtui moni käsipari tarttumaan. Juhlissa kai kantajina toimivat ylhäiset, kunniahommina. Kuvia näistä tapahtumista on kaiverrettu temppelien seiniin ja ne on aikoinaan olleet upeasti väritetty ja hopeoitu ja kullitettu Kantotuoli oli niinä aikoina myös ylhäisten taxi, joita orjat liikuttivat. Tästä saa hyvän kuvan kun lukee Sinuhen. Näille vene-kantotuoleille oli omat tallinsa, jotka sijaitsevat esikartanolla. Puiset venetuolit ovat hävinneet, tietysti, eikä edes kultaus voinut lahoa estää, saattoi jopa edistää? Myös alueen obeliskit olivat pinnoitettu kullan ja hopean seoksella ja ainakin huiput oli päällystetty kultalevyin.

Veli jakaa aina ryhmälleen turkoosit liinat ja nyt miehille myös virkatut patalakit. Turkoosi väri erottuu hyvin tungoksessa ja auttaa ryhmää pysymään koossa. Hänellä on mukanaan suurikokoinen puinen alkuristi, se jossa tutun ristin yläosa on soikio. Veli on omaksunut sen myös havaintovälineekseen kuvaamaan Egyptiä maana ja selventää sillä maantietoa eli paikkakuntia, kohteita. Se viittanaan hän joukkoa ohjaa, kun muilla oppailla on joku surkea rätti tai lippis lippunaan. Veli pitää ryhmistään hyvää huolta mm. jakamalla bussissa vesipullot jokaiselle ja kosteuspyyhkeet bussiin palatessa. Veden ostaminen on fiksua, sillä laatikoittain se on tosi edullista eikä turistin tarvitse tinkiä ja tulla hinnassa huijatuksi heti ensi päivinä. 1,5 litran paikallishinta on 2LE, mutta sitä ei turistille sallita, muuta kuin kokeneille ja karskeille. Turistilta pyydetään 5 ja saatetaan antaa 3-4 LE sitkeille.

Oppaan kauhutapaus on aina se, että joku ryhmästä katoaa. Oltiin SOUKissa eli bassarissa ja PAK halusi ostaa kulta/hopeasandaalit tulevaa tärkeää tilaisuutta varten. Huonoa onnea oli matkassa, sillä hän kulki ryhmän ohi, kun porukka piipahti leipomoon (sen seinällä oli Sadatin kuva). Siellä viivyttiin ihmettelemässä kai 5-6 minuuttia, mutta se riitti. Ennen Soukista poistumista Veli rutiiniomaisesti tarkisti, ovatko kaikki mukana. Eivät olleet, Annukka puuttui. (Ovat vanhoja ystäviä vuosien takaa, PAK kokenut Egyptinkävijä) Kolme miestä, minä ja oppaat, kolusi koko SOUKin, ei ole siellä. Minun paikallisnumero-kapula oli autossa, kun piti ottaa kuvia paremmalla kännylläni. Se soi turhaan autossa, kun PAK soitti. Velillä oli PAK Suomi-numero, mutta se känny taas oli kämpällä. Mentiin Tax Freehin ostoksille ja soiteltiin, turhaan. Ainoa suurempi huoli oli, että PAK ei osaa ja ehdi laivaan, jonka nimeä ei tiedä ja lähtö on käsillä. Muuten hän kyllä pärjää sillä hänelle olisi pikkumurhe, että on vähissä rahoissa ja kämpän avaimet mun taskussa. Hänellä oli paikalliskänny ja runsaasti tuttujen numeroita siinä. (myöhemmin kävi ilmi, että hänelle ei voinut soittaa eikä textailla, mutta hän voi soittaa. No, kokenut matkaaja tiesi missä bussi oli, otti pitkään käveltyään taxin sinne ja löytyi kun porukka palasi bussille. Veli oli kiukkuinen, mutta lauhtui kun ongelma ratkesi ja monet huonot sattumat selviteltiin. "koskaan ei saa jäädä ryhmästä, oli casen oppi".

Matkalla laivalle sattui viivytys ja liikenne oli poikki varapresidentin käynnin vuoksi. Tivasimme paikallisoppaalta, mitä hän pitää miehestä. Kertoi avoimesti, että tämä vice on huono mies. Kysyin, entä Samir Farak? Sama juttu, paska jätkä. Veli hiukan kertoi taustoja siitä, että Sami panee toimeksi näitä turismia palvelevia suuria hankkeita pressa Mubarakin tuella. Huono homma asukkaiden mielsetä on, että porukkaa häädetään kodeistaan, eikä uusia asuntoja järjestetä. Samir pakenee valheellisesti Unescon taakse ja vaehtelee. Se saa kansan raivoihinsa. Seuraavan päivänä kuulin, että vaaleissa on ehdolla 2 naista, jotka on pannut ehdolle suurin, pressan puolue, joten he menvät varmuudella parlamenttiin. Toinen naisista on muslimi, toinen kopti. Näissä vaaleissa on ensi kerran kiintiö naisille, 56 heistä valitaan aina paikoille, jotka on varattu naisille. Nyt parlamentissa on alle kymmenen naista. Luxorissa olen nähnyt 4 eri naiset naamat vaalijulisteissa, ehkä heitä on enemmänkin ehdolla. 4 edustajaa valitaan Luxorin alueelta, 2 WB ja 2 EB.

Sitten ristelylaivaan. Saimme hytin, jonka Veli oli ovelalla taktiikalla vapauttanut, pyytämällä avustavan paikallisoppaan tulemaan aamuksi Edfuun, jonne siis ajoimme illan ja yön. Komea hytti, kaakeloitu wc-kylppäri, jossa hyvin lämmin lattia, tuuletin, halogeenivalot. Myöhemmin selvisi, että tavallisesti lattioita ei lämmitetä, mutta tämä oppaiden hytti oli koneen päällä ja lämpö tuli siitä. Asioidessani pytyllä, tuli heti mieleen minne tuotos joutuu. Tarkistin vielä Veliltä ja hänenkin mukaansa paha aaavistukseni oli totta. Sinne suureen Niiliinhän se minunkin tuotokseni joutuu. Samassa vedessä jotkut uivat, useat pesevät astoitaan, elikot ja ihmisetkin juovat vettä. Veli kertoi että kerran laivalla oli nähty aasin raato ajelehtivan ohi. Aina kelluu kaikenlaista roskaa vedessä hillittömät määrät. Itse näin kun kanavan rannalla pojat pesivät mopoa ja naiset lähellä alavirrassa astioita, toiset siinä lähellä pyykkiä.

Veli jakoi aurinkokannella alkuinfossa pari monistetta, kertoi huomisen ohjelmasta. laivassa on uima-allas, kuten kuulemma kaikissa. Jossakin välissä tuli puheeksi Velin taustat ja hän kertoi olleensa peruskoulun ope 13 v, vajaamielishoitolan toimintaterapeuttina pari vuotta, joka kuulemma auttaa ryhmien vetämisessä ja sitten matkailuhommissa toistakymmentä vuotta, asuen vuodesta 7 kk Luxorissa. Veli kertoi erikoismatkastaan Balkan-Kreikka-Turkki Aleksanteri Suuren jäljillä. Oli niin kiinnostava idea että haluan ehdottomasti mennä matkalle joskus, ehkä ensi syksynä?

Aivan hurja tapa käydä kauppaa turistien kanssa on ISNAssa. Kun risteilyalukset joutuvat hiljentämään ja seisauttamaan, jonottaessaan kanavan sulkuun, piirittävät kauppaveneet laivat. Toistakymmentä venettä piiritti meidän kiuluamme, sama verta muita. Eli kauppiaita oli veneissä satakunta, sillä laivoja oli kymmenkunta jonossa. Soutajan taiteillessa venettä laivan kyljellä, seisoi avainsanat osaava myyjä keulapakalla ja karjui tarjouksiaan ylös laivan neljännelle kannelle. Nopeimmat veneet kiinnittyivät laivan kylkeen ja kauppa alkoi sujua. Ensin nopea esittely veneessä, levitellen vaatteita, pöytäliinoja tai shaaleja. Sitten venemies heitti tarjoomuksensa muovipussissa taitavasti ylös, kai 10-12 m korkeuteen. Ostajakandidaatti tutustui tavaraan laatuun, väriin, mittoihin ja hyväksyi tai hylkäsi. Hinta tingittiin kohdalleen ja raha siirtyi veneeseen tuoteversion mukana, sillä aina tuli enemmän tavaraa kuin oli ottajia. Veli selosti systeemiä, mm sen että vaihtorahaa oli turha odottaa ja hinnasta pitää saada 3/4 pois. Hän avustikin tinkimisessä yhtä intialaistaustaista perhettä. Itse systeemin omaksuttuani neuvoin japanilaisia, jotka olisivat maksaneet aivan liikaa. Liiat tavarat palautettiin veneisiin ja ostajat kyllästyivät pian. Joku tumma nainen huusi piruuttaan yli partaan "ai law juu" ja nauroi perään. Kauppiaat hyvin usein kysyvät aluksi mistä maasta muukalainen tulee ja heti kehuvat että olemme hyvää kansaa. "Firlandia, Nokia, good pipel!" Puuvillainen pöytäliina ja iso 60x150cm shaali maksoi tingittynä 50LE. Kangas tuntui käteen hyvältä, mutta laatua on mahdoton päätellä. Laivat liikkuivat sivuttain kovan virran vieminä, kolahtivat yhteenkin. Siinä saa venemieet olla tarkkoina. Veli kertoi nähneensä tilanteen, jossa 2 venettä jäi väliin, jolloin toinen kaatui mutta miehet huomasivat loikata toiseen, joka pysyi pystyssa.

Kun oli risteilyn ensimmäinen päivä, oli "kapteenin ilta" eli hän esitteli eng+ran miehistön avainhenkilöt ja tarjosi coctailit ja pikku purtavaa. Juomat loppuivat kättelyssä, kun ruokajono eteni hitaasti. Veli hoiti homman ja saimme pikku lasillisemme. Sen jälkeen alas ruokasaliin, joka on ihan vesirajassa. Ravintolapöytä on veden tasalla, istujan jalat ovat vesipinnan alapuolella ja ikkunaan roiskuu vesi ohi ajavan peräaallosta. Veli oli (ainoana) merkinnyt ryhmän pöydän Suomen lipulla, pöydässä oli pienet soittokellot, lippu ja vaakuna koristeenaan. Niitä soitettiin vain kerran, kun pöydän nimikkotarjoilija lähestyi. Täydessä laivassa ruokailu sujui hyvin, ruokaa oli runsaasti ja hyvää. Tarjoilija oli varsinainen velmu, teki erilaisia temppuja meitä huvittaakseen. Teki tikkutempun hammatikuilla, sitoi ruokaliinoista hahmoja ja asetti taitavasti haarukat killumaan kahden hammastikun varaan. Temppua eivät osanneet toistaa sen nähneet, vaikka yrittivät. Tässäkin näkyi Velin taito, sillä hän oli tietysti tilannut nimikkotarjoilijan pöytäämme temppujen ja vitsien vuoksi.

Illallisen jälkeen Veli järjesti hienon tapahtuman pimeällä aurinkokannella, jossa ei muita ollut. Hän oli keksinyt himmentää pahasti silmiin loistavat kaidelamput pyyhkeillä. Tähtitaivas oli suht kirkas, tunnelma hieno. Hän oli saanut lahjaksi aikaisemmalta tyytyväiseltä asiakkaaltaan kasetin, jonka soitti meille. Se on peräisin YLEn arkistosta, jostakin 1960-luvulta. Nauhalla Eero Saareneheimo kertoo vanhasta egyptiläisestä musiikista. 50 minuutin nauha oli taitavaa radiotyötä, aivan vangitseva äänitys. Porukka kuunteli tähtiä tiiraillen aivan hiljaa vangitsevaa selostusta ja vanhoilla, haudoista kopioiduilla soittimilla tuotettua "aitoa" musaa vuosituhanten takaa. Kun lumous raukesi usean minuutin hiljaisuuden jälkeen, pani hän soimaan kaksi vanhaa virttä, jotka sopivat tunnelmaan täydellisesti. Hieno ilta, on Veli sellainen matkavelho. Ilmankos miehelle on myönnetty "Vuoden matkailuhenkilö" tunnustus joku vuosi sitten.

Aamulla Edfussa herätys koko laivassa 7.30, aamupala ja lähtö 8.30. laivarannassa paljon surkeita vossikka-kaakkeja, joiden kuskit yrittivät repiä kyydittäviä. Me bussiin ranskalaisryhmän kanssa ja temppellin. Edfun temppeli on omistettu haukkajumala Horukselle, joka näkyy suurina haukkapatsaina temppelipihoilla ja sisällä seinäkaiverruksina. Veli vahvalla rutiinilla ohjasi porukan paikkoihin, joissa voimme välttyä suurimmilta tungoksilta. Kaikki jokilaivat tuovat asiakkaansa tänne ja tungos on valtava. Todellinen kokemus oli, kun porukka hitaasti vaelsi noin 25 metrisen kivitunnelin kautta ja kaikki hyräilivät vanhaa pappien lorua AUM, joka kaikui käytävässä hienosti, matalsti resonoiden. Upeaa olla mukana itse tuottamassa elämystä. Veli selosti taas egyptiläisiä jumaltaruja vanhoista uusimpaan. Tuttua on, että Cleopatra oli viimeinen keisari. Paikallisesti nimi ääntyy "kelopatra", hieroglyfistä lukien. Hänen tapauksestaan on tuttu keisarinleikkaus, sillä se hänelle tehtiin ja keisari syntyi. Tosin nimitys otettiin käyttöön hiukan myöhemmin ja eri miehestä.Paluu saman tunnelinkautta ja nyt kaikui Martti Talvelan soolo Taikahuilusta, joka kertoo Egyptistä. Se on idan lisäksi sävelletty tämän maan innoittamana. Mozart oli oletettavasti "vapaamuurari" ja paljasti sävellyksessä jotakin sille porukalle epäsopivaa ja siksi hänellä alkoi mennä finanssit pieleen.

Edfun temppelissä on ainoa Cleopatran  kartussi, eräänlainen nimilappu. Se on soikea pystyssä oleva etiketti, jossa on keisarin tai faaraon nimi hieroglyfeillä kirjattuna. Siitä opas tavasi nimen "Kelopatra". Samoin täällä äännetään moni sana pannen väliin vokaaleja, vähän kuin japanissa. Temppelin yleisilme edustaa sekatyyliä ja on rakennettu aika lähellä ajanlaskumme alkua Kelopatran faijan toimesta. Siksi siellä on naisen nimikin, isin tyttö kai. Temppelin pylvään päät ovat minimuotoiset, koristeaiheita on useita. Täällä ei ole tyydytty pelkkiin papyruksiin ja lootukseen, vaan koristeita on monia. Veli kertoi tarinoita viimeisen (nais)faaraon tunnetuista rakastumisista ja naimisista näiden maailmanvaltiaiden kanssa ja retkistä Roomaan Minun silmissä Kelopatra on aina Elizabeth Taylor, sorry. Pitäisi varmaan katsoa tuoreempi leffa, joita on tehty. Ja lukea jokin kirja aiheesta. Edfun temppeli oli myös hautautunut hiekkaan ja 2000 v. siellä asusti porukkaa, piti sitä tallina, varastona ja poltti halleissa nuotiota ruokaansa varten. Siksi täällä kuten monessa muussakin temppelissä katot ovat mustia noesta.

Yksi temppelin jumalattarista on Sishat, mittojen ja matematiikan suojelija. Mittamiehiä tarvittiin näissä isojen rakennusten sijoittamisissa ja kansa parkui maanmittareita aina tulvan jälkeen, jolloin kunkin pelto piti uudelleen mitata ja merkitä. Kun Nasser keksi venäläisten avulla rakentaa Assuanin padon, taisi moni maanmittari saada kenkää. Assuanin pato on saanut aikaan kaikenlaista mullistusta ja pahaa, sillä luonnon manipulointi Venäjän ja Kiinan tyyliin aiheuttaa takuuvarmasti ongelmia, joita ei voida edes ennustaa. Egyptissä pohjaveden taso on noussut ja aiheuttanut harmia kuninkaiden laakson haudoille. Myös useissa temppeleissä näkyy kosteushaittoja, sillä hiekkakivi imee vettä kuin pesusieni. Täällä Edfussakin näkyy kosteita seiniä. Voipi olla, että Unesco joutuu vielä maksamaan Assuanin purkamisen, jotta nämä aarteet voidaan säilyttää. Syypäitä -näitä pässejä- ei enää saada vastuuseen. Sinne kuuluisi myös Hrutsevin porukka, joka pilasi puuvillan tähden Araljärven. Nykytiedon valossa ihan turhaan. Ihmisen ei pidä sotkea luonnon suuria kiertokulkuja.

Edfussa kävimme porukalla temppelin sivukappelissa, joka on nimetty Osirikselle. Siellä lattialla meditoi länsimainen mies, eikä näyttänyt edes häriintyvän meistä. Kun 3 tuntia myöhemmin kävimme samassa kivihuoneessa, mies meditoi edelleen jalat ristissä, valkoisessa asussaan, harmaa tukka poninhännällä.Siellä Veli soitti meille "Yön kuningattaren" aarian oopperasta Taikahuilu joka on kaikkien oopperaa ymmärtämättömien suosikki, jossa nainen laulaa tosi korkealta, ilman ymmärrettäviä sanoja, toistaen samaa joikua. Siellä hän ketoi myös, että täällä on käynyt Aristoteles, jonka opetusmetodina oli juttelukävely puistossa. Siinä ope ja oppilaat vaeltavat, on hyvä henki porukassa ja jutellen tieto siirtyy ja tarttuu. Kuulemma tällaisia Aristoteles-puistoja on useissa maissa. Kun en ole korkeampia oppeja tavoitellut ja saanut, on nämä puistot jääneet käymättä.

Hyvästelin 11 h porukan bussin ovelta, kun he jatkoivat reissuaan laivalla Assuaniin, otin reppumme ja palasin temppelialueelle. PAK huokasi kaffeterassilla kuumutta ja odotimme sovittua jatkoa. Egyptologi-opas Muhammed olo sovittu tulevaksi klo 12 ja hän tulikin 10 min myöhässä. Oli jäänyt suustaan kiinni jonkun tutun kanssa, hyväksyttävää. Meidän mokamme tekniikan kanssa jatkuivat. PAK:n puhelin ei ottanut vastaan hänen tekstareitaan ja mun puhelin oli mykistettynä, jotta en tiennyt hänen yrittäneen monta kertaa soittaa. No ongelmaa ei lopulta ollut, kun meillä pinna kesti. Yhdessä sitten palattiin Horus-temppeliin etsimään erästä jumala-satsia, jonka tiedettiin jostakin väitöskirjatekstistä siellä olevan. Ei vaan löytynyt, mutta Muhammed lupasi vielä etsiä tietoa kirjoistaan. Sillä olisi mahdollista ja jopa suunnitelma, että kurssin osaksi tulisi retki Edfuun.

Ehkä palaamme Horusjumalaa moikkaamaan 4 viikon päästä?

Koko päivä on ollut harsopilveä taivaalla, mutta silti on ollut kuumaa. Ennen kuin bussi laivalle lähti, paikallisopas haki kanssani reput bussista ja varmisti pikku juomarahalla, että pääsen uudellen sisälle, samalla lipulla. Sain infosta puh.numeron pomolle, joka järkkää ääni-kuva-valoshown temppelissä. Infossa ei tiedtty esitysaikoja! Heh! Hinta 100Le kyllä tiedettiin. Katseltiin vuohia, jotka vaelsivat raunioilla. Kylä sijaitsi ennen temppelin esiin kaivamista sen katolla! Temppelin ympärillä on edelleen korkeat vallit, rakennettu savitiilistä. Näytti kiikarillakin katsoessa, että ne eivät olleet rakennuksia, vaan vahvoja valleja. Osa on nyt poistettu, juuri tältä siäänkäynti-aukiolta.

Kirjaan vielä, että opaskierroksella ihmettelin, että näillä jumalhahmoilla kaiverruksissa oli varhaisemmista poiketen muotoiltu povet, pakarat ja navat. Selitys on että oltiin siirtymäkaudessa, jossa oli jo saatu vaikutteita Kreikan ja Rooman veistotaiteesta. Enää kuvia ei tehty kaavamaisesti, vaan niihin tuli luonnollisia piirteitä, vaikka taustatarut säilyivät. Marriot on tyyppi. joka liittyy vahvasti raiunioiden esiin kaivamiseen. Täytynee tutustua netissä heppuun, josta hotelliketju on ottanut nimensä. Sinuhesta tulee esiin nimitys "sontakärsät" tai "sontakärpäset" joilla Horemheb, sotapäällikkö ja myöhempi faarao, tosihahmo siis, kutsui sotilaitaan. Nimitys lie Waltarin fikstiota, mutta nykyegyptiläiset kertovat, että kärpäset täällä ovat niin nopeita, ettei niitä ehdi läimäisemään siksi, että sielunvaelluksessa kärpäset ovat niiden sotilaiden henkiä, jotka voittoisasti taistelivat faaraon joukoissa. Olivat niin nopeita etteivät kuolleet, kun tappelivat herhiläisinä. Siksi vieläkin kiusaavat meitä!!!