Nippeli 1.1

Kävelin sivutietä Qatarin suuntaan, kun takaa tuli 3 teinityttöä, jotka halusivat saavuttaa minut ja päästä juttusille. Jäin odottamaan ja kysyin haluatteko harjoittaa e-kieltä ja sehän oli syy. Näin tutustuin Zenabiin 17v ja heti perään hänen perheeseensä. Koulukaverit jäivät sivuun koska eivät osanneet jutella kanssani. 500m kun käveltiin, oltiinkin jo kohdalla, jonne minua on ennenkin huhuiltu teelle.

Tyttö esitteli perheensä osittain, minulle kannettiin tuoli keskelle pihaa ja perhe istuksi ympärillä jo ennestäänkin. Isäntä esitteli asumuksia, joita oli rakenteilla veljille, joita siinä asustaa 4 perheineen. Paikalla oli miehen vaimo ja yksi sisar, äiti (myös Zenab) ja nuoria naisia, joista yksi puhuikin BE. Nämä olivat veljesten nuoria vaimoja, mutta oli yksi vanhempi ja hänen muksujaan useampi, kuten tämä alun iso tytär, joka saattoi olla suvun toinen kouluja käynyt ja oppia saanut. En sitä kehdannut kysyä, oletan vaan. Isäntä puhui vähän yhteistämme ja selitti olevansa ”driver and farmer”.

Siinä tiellä kun ensin selviteltiin mistä olin, yritin selventää Suomen sijaintia, mutta karttapiirros taisi mennä harakoille. Sen opin että kartta on arabiaksi Charita, joka saattaa olla kartan yksi alkusana, onhan se kai joskus ollut Carta länsikielissäkin. (Magna Charta olisi kai nyt nimetty tiekartaksi Amerikassa). Selvisi että koulussa ei karttoja opeteta eikä käytetä. Tytöt eivät katso telkasta asiaohjelmia, kuten Aljazeeraa, joissa karttoja paljon näkee. Ilmeisesti vain saippuaoopperoita ja ylinäyteltyjä filmejä, kuin meillä Puupäät.

Tytön perhe asuu paikassa nimeltään Scaria, joka lienee nimi muutaman talon ryhmälle, koska Qatar (Päivi kertoi että catar tarkoittaa junaa) on kauempana. Nämä kirjoitusasut horjuvat täkäläisilläkin, ei siis ihme että minulla! Qurnasta näkee kolmea versiota, alussa Q-K-G.

Matkalla viritin juttua puiden nimistä, mutta tytöt eivät tienneet saarnin nimeä, sensijaan jotkin toiset osattiin nimetä arabiaksi. Palmu on jotakin tyyliin ”nahkla”. Meistähän tuli heille naapureita, kun selvisi että asun Nubian Cafen vieressä. Pian se tieto leviää, sillä jo risupajallakin joku ukko sanoi ”salam, mr Nippu”, samoin Habun suunnalla äijät tiesivät että siinä painaltaa suomalainen.

Perheen pihalla kanavan varressa oli ankkoja ja hanhia, vasikka kasvamassa, kanoja, aasi ja tietenkin vahtikoira ja kissoja. Joku veljistä ajelee Hakawa-lavamopolla. Lapset puhaltelivat isoja saippuakuplia, kun oli pillinä sähkäjohdon suojaputken pätkä. Leluja ei näkynyt eikä liene olemassakaan, paitsi kepin päihin pannut pikku kiekot, joista tuli jonkitason ajokki. Onneksi tähän maahan ei vielä ole saatu markkinoitua lapsille muovikrääsää leluiksi, jotka sitten hylättäisiin muun roinan joukkoon ympäriinsä. Yritinkin kouluneitosille osoitella roskia tien sivuilla ja kertoa että se on tyhmää niitä levitellä. Ei tainnut oikein toimia se oppi.

Päivin nurkilla asuu teini-ikäinen kehari ja ajattelin että hänen elämänsä on varmaan ihan tasokasta tässä ympäristössä, parempaa kuin Suomessa? Taas oli kynän kysyjiä kiusaksi asti. Hannu kai muistaa kertoa seuralaisilleen että ottavat kaikki joutavat kynät mukaan. Jaba moikkasi ja kysyi aikaa milloin Hannun seurue tulee ja lupasin jotakin ilmoittaa. Kysyi hoitaakseen siivouksen ajoissa hyvään kuntoon. Mutta jos asuvat hotellissa pari päivää, sekin selviää paikalla.

Kävelin siis Habun kautta ja Memnon striitillä taxille oli vaikeaa käsittää, että joku kävelee vain huvikseen. Pysähdyin kerran kiikaroimaan vuoria ja havaitsin uusia kaivauksien merkkejä ylhäällä kukkuloilla. Ylhäisöhautojen pisimmän rivin yläpuolelle huipulle on ilmestynyt joitakin puurakenteita ja ehkä valoja. Rinteessä on peitetty kai haudan suuaukko pressulla. Katselin rinteitä havaitakseni kulkijoita, mutta tyhjää oli, vain vartiotuvalla näkyi liikettä. Toinen iso vartiotupa tms on yhdellä huipulla ja niiden välisellä parilla kukkulalla oli tätä minulle uutta toimintaa. Ylhäisöhautoja valaistaan iltaisin ja kiikarilla katsoen suuaukkoja täytynee olla pitkästi toistasataa. Kaikki kukkuloiden rinteet ovat niitä täynnään.

Tässä tien vieressä oleva iso kaivaus mietitytti, sillä esiin saadut möhkäleet on verhottu valkoisella kankaalla ja tuoreen kaivausalueen ympärille on pystytetty kangasaita. Taitaa olla vaan tiedemaailman mustasukkaisuudesta kyse, siitä ettei tutkijapäällikkö halua näyttää niitä muille ennenkuin on itse saanut valmiiksi tieteellisen artikkelin niistä. Mitä väliä mötiköidem kuvaamisesta muutoin olisi?

Alkuperäisen Memnon-hotellin pihalla tapahtuu ja rakentamista on menossa. Onkohan suku päässyt sopuun ja herännyt riitelyn sijasta aikomaan bisnestä siitä vanhasta hotellista? Ovat vaan kierroksen myöhässä nyt kun turismi on lamassa. Jäin siihen lähelle taas syömään viikon kala-ateriaa, tai toista. Siinä sitten ravintolan terassilla kiikaroin maisemaa. Parvi merimetsoja 12-15 kpl lensi ohi ja aikaisemmin näin ison tikkalinnun oloisen lennon ja kuulin tikkamaisen kimeän äänen. Tumma lintu, naakan kokoinen lensi kuin palokärki kanavan yllä. Havainto oli niin lyhyt etten pysty löytämään kirjastani.

Kun oli kiikari mukana, havaitsin että kummankin kolossin päälaelle on kiinnitetty tiilen puolikkaita verkostoksi. Toisen kiviukon päässä oli vielä jäljellä kanaverkko, jolla ilmeisesti estetään pulujen oleilu ja paskominen. Mutta toisesta päästä verkko oli poissa, miksi ja missä? Siviiliasuisia vartijoita radiopuhelimineen ja aseineen kulki taas ohi ja kiväärillä varustetut mustapukuiset söivät pusikossa sokeriruokoa. Taitaa olla makeimmillaan juuri ennen korjuuta. Makealla ja sokeriteellä pärjää kyllä pitkään, mutta se tuo tullessaan kauppiaille ja minulle tutun keskivartalon pallon, vaikka mulla syynä ei ole liika ruokosokeri vaan rypäletuotteista saatu.