Nippeleitä

Ajelin kakkostietä ja totesin hauskan mainosidean, josta pitää onnitella idean kehittäjiä. Olivat pinonneet pellon laidalle tienvarteen valkoisia, pyöreitä rehupaaleja kaksi päällekkäin pitkäksi riviksi ja ne oli peitetty muovisuojuksella joka teki paaliparista jätti-lonkerotölkin. Hyvä idea, mutta toimii vain jos lonkerolla on ollut pitkään sama ulkoasu tölkissä jonka kaikki tunnistavat, ja tämä on se ”alkuperäinen” tuttu.

Taloyhtiö joutui rakentamaan 12 postilootan rivistön uudelleen postin vaatimuksesta siten, että koko rivi on yhdessä tasossa, kun ne nyt olivat kahtena päällekkäisenä rivinä. Selitys on se, että postilla on kahta kokoa jakelukalustoa eikä naisparkojen kädet yllä luukkuun kuin toiselle tasolle, pienellä autolla alariviin ja isolla yläriviin, muttei molempiin ilman uloskömpimistä. Se tietysti hidastaa jakelua ja kun kaikessa kiristetään tahtia, on taloyhtiöiden muutettava postilaatikot!

Radiossa mainittiin Egyptin kriisijutun yhteydessä että siellä asuu pysyvämmin noin 200 suomalaista. En tiedä ketä siihen lukuun lasketaan, sillä itse en koe siellä asuvani, vaikka vietän aikaa 6-7kk. Meno syksyllä Luxoriin on nyt vähän epävarmaa, sillä on pakko katsella mitä tuleman pitää. Maassa on nyt aika sekava tilanne, eikä kukaan tiedä mihin suuntaan asiat kehittyvät. Sotilashallinto on tuttua ja kun nyt taas army on ohjissa, voisi arvata että kävijän kannalta tilanne on rauhallinen, vaikka kulisseissa kuhiseekin. Luxor on niin kaukana kaikesta, todellinen landepaikka, että siellä tuskin mitään tapahtuisi vaikka pohjoisessa deltan alueella tapeltaisiin verissäpäin.

Ilkka Kanerva valittiin kunniavirkaan ETYJin puheenjohtajistoon, josta hän varmaan eroaa kun KO tuomitsee Ilen lahjusten vastaanottamisesta. Tosin sen tuomion saamiseen kuluu pirusti aikaa, sillä oikeuden mylly jauhaa turhan hitaasti.

Luin seikkaperäisen selostuksen Lähi-Idän ongelmista, jonka kirjoittaja toimii alan instituutissa johtajana.

http://maailma.net/artikkelit/nakokulma_lahiita_murroksessa Kyllä on sotkuinen homma menossa josta ei asiantuntijakaan pysty ennustamaan kuin sen että kaaos jatkuu ja pahenee.

Suku kansainvälistyy, kun pojan perheeseen tuli mamu, eli vaimon ed suhteen jälkeläinen Kim-poika saapui uuteen kotiin. Poika on ollut viikon verran maassa ummikkona, mutta on jo pihan leikeissä oppinut kymmeniä sanoja. Yksi ensimmäisiä äidin jälkeen oli maali. Thain kielen puhujan on vaikea saada haltuun ärrä ja ”vaari” tulee ”vaalina”. Opetin pojalle koivun, kuusen ja männyn ja jos hän ne tunnistaa, sillä jo pärjää peruskoulussa. Oli jonkinlainen kokemus pojalle ja äidillekin päästä poimimaan mansikoita. Jopa metsämansikka oli hieno oppi ja samaa sarjaa oli takiainen ja nokkonen. Satuttiin seuraamaan tiiran kalastusta ja lekutusta. Tällaisissa tilanteissa sitä havahtuu siihen, miten suuria kulttuurierot ovat, johtuen luonnosta, kielestä, koulusta, uskonnosta, perhesuhteista, ihan kaikesta ympärillä. On jännää seurata pojan kielen kehittymistä jota asiaa helpottaa vuoden valmistava luokka koulussa. Milloinkahan se ärrä tulee?

Monta päivää meni taas netin kanssa takkuamisessa. Nyt sain Saunalahden tikun, vaikka pojan näpelöinti taas herätti myös DNA:n mokkulan. On se ihan henkimaailman hommia, joista juuri kukaan ei varmoja osaa sanoa. Telefirmojen kanssa asioiden hoito on ihan arpapeliä, mihinkään ei saa kunnon vastauksia, sopimuspaketit ovat yhtä sotkuisia kuin Syyrian tilanne, kun ehdot muuttuvat monta kertaa vuodessa ja laskutus on mitä sattuu.