Taas kävi sama puuseppä ihmettelemässä jo kerran mitattua ja suunniteltua tiskipöydän alakaappia. Olin tehnyt kolmiulotteisen selkeän mittapiirroksen, jota meillä sujuvasti tulkitsee jokainen ammattikoulun ekaluokkalainen ja kansakoulun kasiluokkalainen. Piirros oli havainnekuva perpektiivistä katsoen ja sitä täydensi kaapin etukuva mitoin. Puusepälle tuotti vaikeuksia kuvitella että jokin kaapin osa voidaan myöhemmin muuttaa tiskikoneen paikaksi. Siis ottaa pois ovi ja hyllyt ja työntää pesukone tilalle. Hänelle tuotti myös vaikeutta tajuta, että haluttu hylly voisi olla kapeampi, jotta se mahtuu tilaan, kun takana on vesijohtoputkia. Ja hän on ammattimies joka työkseen tekee kaappeja! Ei ole kovin vaativia ja osaavia asiakkaat täällä landella. Lopputulema oli että hän tulee vielä kerran sen varsinaisen duunarin kanssa ihmettelemään asiaa. Korostin että en tule hyväksymään mitään rispautuneita sahausjälkiä kimpilevyn pinnassa. Saas nähdä mitä saadaan?

Gekko ääntelee, vikisee kimeästi. Oliskohan ollut reviiriottelu? Tai kiima?

Meillä on tässä lähellä tämä perhe, jonka veljekset eroavat keskenään jännällä tavalla. Vanhin Mahmud on filosfi ja matkailualan herrasmies. Taloa rakentanut Abdy on käytännön kaveri, joka tietää miten hommat saadaan hoitumaan. Hän on eniten ollut käytännön hommissa länsimaisten kanssa. Hassan on vielä opiskelemasssa mutta kovin kiireisenä tekee samalla opashommia ja retkien vetämisiä. Nuorin veli on ujo ja epävarma eläinlääkäri, joka ei halua tulla kuviin. Olen aistinut että veljesten mielipiteet politiikasta eroavat hiukan, mutta se jää tuonnemmaksi selvitettäväksi.

Koptipuuseppä meinasi säheltää vauhdilla ikkunoiden pieliin peitelistat, mutta onneksi olin paikalla ja sain tarkistettua että olivat suhtkoht suorassa. Hänellä on aika suurpiirteinen käsitys levyjen paksuuksista ja siinä meille tuli pientä harkkaa. On tämä taistelua selvien asioiden kanssa! Lopuksi aina lohdutetaan kriittistä asiakasta että ”tämä on Egyptiä”eli pitää hyväksyä pienet virheet, jotka eivät varsinaisesti estä toimintoja. Voihan jessus tätä asennetta!

Illalla poikkesi portilla naapuri, joka omistaa kahvilan, jota Sari nyt vuokraa ja pyörittää. Kaveri on hommissa kokkina Steigenberger-hotellissa ja osaa jonkin sanan tätä bad english. Hän on nyt aloittamassa iltabisnestä eli siihen kahvilan eteen leipäkojua. Kyselimme mitä herkkuja tulee tarjolle, mutta ainakin minulle herkut jäivät enemmänkin mielikuviksi.

Hemmetin epistä että opettajalle maksetaan 300 kuussa kun taas tämä pihamies vaati ja sai viikon työstä 500. Valtaosa opettajista ovatkin naisia. Juuri tuli kaveri taas hommiin ja yllättäen pieni tyttö mukanaan. Tyttö taapertaa isin perässä ja puhuu jotakin koko ajan. Herttaista työntekoa. Aika paljon lapsia pidetään mukana myös hommissa jos mahdollista, oppivat siinä katsomalla, hyvä niin. Samaa ajattelua kuin meillä ennenvanhaan landella.

Pihaan pölähti taas kuorma pikkukiviä, taas tällä kertaa vaaleaa ruskeaa, vaikka nimenomaan tilasin valkoista. Kuski oli jo tilauksen yhteydessä selitellyt kaikenlaista, jota en uskonut ollenkaan. Täällä kun ei kukaan halua nähdä eroa hiekanvärin ja valkoisen välillä. Hän jopa yritti selittää, että pesemällä tämä hiukanväri muuttuu valkoiseksi. Aika veijari ja potaskan kuski.

Paavo ja Heikki kävivät kylässä. Annukka oli tapansa mukaan keittänyt riisipuuroa ja kutsui juhlaa pikkujouluksi. Oli se samalla myös Paavon synttärien jatkot ja A oli tilannut komean kakun, jonka pinnassa luki Paavo. Oli paikalliselle konditorialle varmaan outoa kirjoitella vaahdolla euro-koukeroita. Kakku oli niin iso että sitä on pakko pakastaa ja tarjota kakaroille, joille sitä riittää moneksi viikoksi. Jolleivat tajua tulla isommalla joukolla kakkua jahtaamaan. Äsken kävi taas suvun kiusankappale pikku Muhammed, jolla on vahva ADHD. Kakara ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan touhuaa koko ajan ja yleensä haitallisia temppuja. Vuorotellen aikuiset katsovat pojan perään, ja odottavat tarhapaikkaa joka helpottaa kaikkien eloa.

SuomiPojat ovat muuttaneet ja asuvat nyt Mahatta-kadulla samassa talossa jossa Annukka viime talven. Ruotsalaisen Klasin piti saada asua heidän kämpässään 12 pv joista oli jo vuokra maksettu, mutta se ei sopinutkaan vuokraemännälle, vaan Klas saa jatkaa hotellielämää. Sattuu kyllä asumaan myös asemakadulla ihan poikien kämppää vastapäätä.

Hauska havainto Kairon kartassa, löytyy DDR:n lähetystö! Eipä ole kartan päivittäjillä ollut ihan kaikki hallussa. Onhan siitä nyt aikaa jo reilut 20 vuotta ja kartassa vuosi 2004.

Karmea uutinen Hurghadasta, jossa 5 saksalaista on kuollut auto-onnettomuudessa. On elo täällä välillä kovin hennon langan varassa. Minä joudun aina opastamaan kuskeja ”ei riskejä” ja hillitsemään ohituksia. Viimeisin kuski lohdutti että älä huoli hän on ollut ratissa 21v. Mutta ei ole paljoa siinä ajassa oppinut, täytyy todeta. Hän totesi vaan että ”ins allah”, johon oli pakko sanoa että autoa ajat sinä eikä allah.

Mahmoud-veli halusi jutella vanhimpana ja isänsä edustajana kustannuksista, joita on nyt taloon käytetty ja mitä vielä olisi tulossa. Laskin että nyt on käytetty reilut 10000LE ja vielä tulee keittiökaapeille hintaa ehkä 3000. Se olisi juuri sopiva ennakko seuraavan talven vuokrista. Pihan kasveista tulee lisää ehkä 1000. Mutta siis kaikkineen 14000 on 1762€, ei paha. Hän totesi että isä varmaankin tulee olemaan tyytyväinen puutarhaan, mutta on täällä kova kunnioitus isää kohtaan, sen huomasi puheesta! Hän selitti että isä on ”kansainvälinen ukko”joka on tottunut olemaan länsimaisten kanssa tekemisissä ja töissä. Siitä kyllä kertoo sekin että hän on nokkamiehenä suurissa restaurointihankkeissa, vaikka ei edes puhu bad english (BE) On vaan aikaansaapa ukko ja kuulemma kova touhuamaan. Hän on maksanut suurimman osan tästä savitalosta ja veljekset kai tasanneet loput kustannukset. Aikanaan se sitten lasketaan perinnönjaossa, ymmärrän. Keskustelu kuvaa hyvin tätä mallia siitä, että perhe yhdessä puuhaa asioita ja neuvottelee, mutta isä päättää lopullisesti asiat.

Piirit on pienet täällä WB:llä, sillä hän kertoi tuntevansa Asabin, jonka perhe on Päivin talohankkeen taustalla. Mahmoud-veli totesi että hänellä on pieni maatilkku tässä lähellä ja hän haaveilee tekevänsä samantapaisen talon kuin tämä, yhteen kerrokseen. Sanoi että ensin pitää mennä naimisiin ja siihen hänellä olisi hinku. Tottakai nuorella terveellä miehellä olisi hinkuja. Saapa nähdä kysytäänkö senkin talon suunnitteluun länsinäkemystä?

Abdy oli selvittänyt että pikku kastautumisallas on saatavissa Hurghadasta. Sanoin että katsotaan nyt hiukan rahatilannetta ja säätä, sillä viileämpään päin mennään ja ehkä tarvetta olisikin vasta maaliskuussa. Sitten taas olisikin niin vähän aikaa nauttia siitä, että saattaakin lipsahtaa ensi kaudeksi asti.

VR:n liikennekartta ei pelaa tänne asti. Eipä silti että sitä kaipaisin mutta olisi hauska vilkuilla liikenteen sekoiluja lumimyräkässä ja ajatella ettei itse tarvitse olla palelemassa ja odottamassa myöhässä olevaa junaa tai dösää.

Pistäytyi pihassa maalari, joka pyysi ottamaan itsestään työkuvia. Jopa niin että poseerasi kuiva suti kädessä että saatiin hyvä valaistus. Tuli katsomaan miltä hän näyttää netissä! Ovat kovin kiinnostuneita saamaan naamansa esille, jokainen duunari. Piti taas selittää ettei Vuodatuksen homma pelitä enkä saa kuvia siirrettyä ehkä moneen viikkoon. No, eletään toivossa, me kaikki.