Moponippeleitä

Taas sorruin pyörän selkään ilman kypärää ja se hyvin sopii Abdylle, sillä luulen että hän tuntee myötähäpeää kahelista ulkolaisesta kestoturististaan, joka pitää omituista kypärää tässä liikenneturvallisessa maassa. Menimme apteekkiin saamaan salvaa pikku hiertymiin, joita ilmestyi toissapäivänä kainaloihin. Selvästi vaan kuumassa hikoilun ärsytystä.

Apteekin tohtori on nuori, fiksun oloinen nainen, jota ei ujostuttanut kurkata miehen kainaloon. Muillehan se olisi kauhistus. Salva saatiin ja paraneminen alkaa. Rva toivotti tervetulleeksi jatkuvaksi asiakkaakseen ja taidan niin tehdäkin, koska olisi aika vaiva mennä vanhaan paikkaan. Olenhan jo tukenut tri Aymanin Pharmasiaa monilla tuhansille 4 vuoden aikana. Apteekkarska antoikin alennusta salvasta, sanoen ettei ollut antaa takaisin 7 hinnasta 3 kolikkoa vaan työnsi vitosen. Taktiikkaveto jolla todisti reiluutensa?

Matka jatkuin rautakauppaan valitsemaan kullanväriseen verhotankoon nuppeja, joita ei sitten ollutkaan kuin yhtä mallia. Rautakaupan ukot olivat rukoilemassa ja puoti kiinni ja Abdy käytti hyväkseen tilaisuutta ja kipaisi itsekin polvistumaan moskeijaan. Rautakaupan edessä oli kiertävä listakauppias autonsa kanssa, lava täynnä listanippuja. Kaikenlaista listaa löytyy, mm kulmaan ajettua peitelistaa. Kaikki maalattomana. Kauppias osti pari nippua varastoon ja varmaankin välittää tilauksesta suuremmat määrät.

Minä istuin tarakalla 140cm kultaputki kädessä. Kun pysähdyimme pesulan eteen, pani naapurin kauppias, vanha liinapää-kalabeijamies putiikkinsa kiinni. Arvokkaasti hän asteli kädessään 120 cm bambusauva, jossa teipattu kahva. Kun tuli kohdalleni, osoitti ykko huumorintajunsa ja otti itämaisen keppitaistelijan asennon ja yllytti minua iskemään putkellani. Menin hassutteluun mukaan ja siinä pari vanhaa ukkoa leikki ninjoja tai mitä ne mahtaa ollakaan.

Risukalusteista saa helposti naarmuja kinttuunsa kun on varomaton. Kuivuvan palmuruodin pää on terävä ja tekee helposti verinaarmun. Täytynee ruveta veistohommiin ja onneksi toin kotoa ison mattopuukon. Abdy suosittelee ostamaan keinutuolin bambuisena, kun se on vahvempi kuin ”risukarhi”. Pitää mennä katsomaan ja hän tinkii hinnan.

Turvallisen” liikenteen yksi piirre on se, että noiden koppilava-mikrobussien takapuskurilla roikkuu usein koululaisia ja miehiä, (ei koskaan naisia). Auton rakenteeseen on sitä varten tehty tankoja kiinnipitoa auttamaan. Joskus ruuhka-aikoina roikkuu poikia myös noiden sivustaladattavien Toyotien ovilla. Roikkujatkin maksavat kyydistään, mutta luulen (tarkistettava asia) että koululaiset pääsee halvemmalla, siis 25 piasterilla, kun aikuiset maksavat 50p ja turisti tuplan eli 1LE.

Nuori poika oli tullut korjaamaan nettiyhteyttä. Hän puhui selvästi tätä meidän yhteistä, avasi pienen läppärinsä, jonka merkki oli kannessa Eee, jota en ole missään nähnyt. Ovat näppäriä nämä nuoret täälläkin noiden vehkeiden kanssa ja lisäpisteitä siitä että muutoinkin vaikeassa atk-maailmassa seilaavat tottuneesti vieraalla kielellä. Hän kertoi että myrsky eli sade ja salamat olivat tuhonneet yhteyksiä koko alueelta ja heillä on pitänyt kiirettä.

Kuinkahan kauan kestää että koko pallolla jokainen puhuisi lingua francana ”bad english”. Onko kukaan lukenut arvioita kuinka laajasti tätä solkataan? Virallisesti puhujiksi ei kai lasketa kuin äidinkielisiä? Mutta koko Afrikastakin valtaosa puhuu sitä tai sitten huonoa ranskaa, kuten länsirannikolla.

Sovittiin sitten uudelleen roskien poiskuljetus eli Abdy värväsi tämän pitkänenäisen kaverin, joka äsken kävi uudelleen moikkaamassa ja esitteli itsensä – Farad. Hän ajelee kuulemma joka päivä ohi ja voi kurkata onko roskapussi portilla ja korjaa pois. Häntä voimme myös tilata taloa siivoamaan ja sen aion tehdä kun ollaan saatu nämä viimeistelyt loppuun. Joka paikassa on maalareiden jäljiltä roiskeita, lattialistojen eli reunuskaakeleiden ja seinän väli ei ole täynnä savea niinkuin pitäis vaan epätasaisena kerää pölyä sisään koloihinsa. Suihkun lattiakaivo ei vedä ja sitä pitää rassata. Isovatsaisille nämä hommelit on hankalia ja Farad on notkea, hoikka mies. Roskisapu maksaa 100LE/kk ja siivous varmaan muutaman kympin kerta.

Kylän paras putkimies Ahmed käväisi jonakin iltana ja otti puhelun veljelleen Suomeen. Juttelimme siiten lyhyesti veli Karimin kanssa, jonka nimi Suomessa sopii hyvin lyhenteenä arkikäyttöön. ”Kari” kertoi asuneensa Suomessa 7v avioliitossa ja hän puhuu todella hyvin ja selkeästi. Hän sitten kertoo veljelle tänne jos satun hänestä jotain kommentoimaan. Jokin pikkuasia tulee kyllä korjattavaksi, sillä hanan tuloputki vuotaa ja reilusti. Saattaa muuten olla tehtaan valuvika ja vaikea korjata, sillä olen samaa tautia nähnyt paljon. Jotenkin on vaikeaa valmistaa tiivis hana jonka juoksutusputki kääntyy, sauma vaan ei pidä, paitsi tietysti Oraksella.

Iltasella sitten tuli odotettu keittiön yläkaappi. Laatuun kyllä petyin ja totean että ei ole kunninhimoa laadun suhteen täkäläisillä, ei puusepillä eikä maalareilla sen paremmin kuin sähkömiehilläkään. Ainoa kunnolla työnsä tehnyt oli tämä putki-Ahmed, jota kyllä kehuttiinkin. On kuulemma kallis mutta laadusta voi maksaakin.

Panen tänne joskus muutaman kuvan epäonnen kaapin yksityiskohdista, joita ei olisi päästänyt käsistään suomalainen kalusteseppä edes 100v. sitten. Laatu on kuin kotinikkarilla, sääli sillä olen nähnyt myös hyvää käsityötä paljon.

Viinakioskin omistaja? Tuhisi kiukkuaan sisäänheittäjälle, kun ostin satsin vanhaan tiukkaan tingittyyn hintaani. Tätä kaveria en ollut tavannut ja oletan että suvun äijät vuorettelevat kassassa ja muut ukot hääräävät vain keräten kadulta turisteja. Mulle jo huutavat että ”mustash, 5 star”. Täällähän on härski tapa kutsua turistia viiksimieheksi ihan pokkana. Kai menee sitten huumorin piikkiin että muistavat ostoksenkin tarkkaan. Kai sisäänheittäjäkin saa komissionsa ja siitä isännän kiukku kun jää olematon kate.