Nippeleitä 15.2
Näin taas hurjan lastin mp:n selässä kun takana istuva kaveri piteli isoa pakkausta 20x100x180cm pystyssä. Ilmavirta otti taatusti aika kovasti siihen. Takamiehen ei tietenkään ole tarvis nähdä mitään?
Turistin kimppuun iski luvaton ”komissiomies” aseman edessä, kun siinä ihmettelin ja kuvasin. Hän kehui viinakauppaansa ja viittoi tutun kioskin suuntaan. Kyselin että onko hän avannut uuden kaupan, mutta jätkä selitti että se on hänen isänsä. Lähdettiin sitten talsimaan sillä reppu oli mukana ja aina kannattaa ostaa täydennystä kun sattuu kohdalle. Arvasin oikein, sillä kun kysyin testinä mitä maksaa Omar Khaijjan, heitti häiskä hinnaksi 75. Kun sanoin että ostan sen 50, hän hidasti askelta ja kun totesin että maksan Obeliskista 45, hän jäi pois matkasta.
Harmitti etten heti alussa ollut pyytänyt näyttämään ristiään, joka aina on tatuoituna koptin ranteeseen tai käteen. Viinakauppiaat ovat kaikki kopteja ja vesseli oli selvästi muslimi. Mutta oli hänellä jokin tolkku hinnoista ja merkeistä. Kun sitten tein ostokseni kiskalla, kerroin tästä yrittäjästä. Paikalla sattui juuri olemaan farkkuasussa nuori mies, jonka isäntä esitteli pojakseen. Totesin pojalle että teidän perheellä menee hyvin näillä hinnoilla. Mutta on aika härski kikka kenkätä turisti kainaloon ja laahata kioskille ja sitten yrittää rahastaa ylihinta kioskilta. Voihan olla että sellainen löyhä diili onkin olemassa, mutta se kuihtui siihen että asiakas oli hintatietoinen. Kauppias kuitenkin vakuutti että hänellä on samat hinnat kaikille vaikka kyllä hän kertakäyttöturistilta aina yrittää vedättää enemmän hintaa. Mutta me vanhat ketut saamme veljeshintaan.
Jos teetät puusepällä keittiökaapit, saat niihin sisälle hyvät ritilähyllyt ”Sokoksen” talousosastolta, El Miri School St, Mahattan poikkikatu, eka assalta vasemmalle. On muutenkin parempi ja selkeämpi kuin tv-kadun kauppa ”Vihreää” S-marketia vastapäätä, jonne mennään kadulta alas portaita. Siinä "Sokosta" vastapäätä on hyvä pieni rautakauppa, josta löytyi Päiville uudenmallinen ”I-kisko” hyvillä liuilla.
Tapasin sattumalta vanhan taksikuskini Yasserin museon edessä. Hän lähetti terveisiä Annukalle ja jutteli mukavia vajaalla kielitaidollaan, joka olikin se syy miksi hänet vaihdoin Mahrusiin. On aika tärkeätä voida luottaa että toinen puhelimessa ymmärtää tilauksen. Mutta hän täkäläiseen tapaan ei osaa erottaa käsitteitä me/you ja se jättää aina epävarmuuden.
Mahrus ei sitten itse tiennyt että hänellä on musliminimi, vaan luuli sen olevan koptinimi. Onhan se harvinainen minun korvissani muslimille. Aihe tuli jutuksi siitä, kun hän kertoi tapauksen, joka liittyi autoonsa liimattuihin Suomen lippuihin. Hän pitää kojelaudalla koraania ja käy aina jos vaan mahdollista kuuden iltapäivärukouksessa. Joku muslimi oli kysynyt hänen nimeään ja uskoaan, toistanut kysymykset koraanista ja sitten ihmetellyt miksi hän pitää ristiä autossaan. Helpottavaa Mahrusille oli kertoa lipusta, joka täällä on tietysti ihan outo juttu.
Tavallisen kansalaisen kokemuspiiriin ei kuulu kartat eikä liput, eikä noin yleensäkään muu maailma, varsinkaan jos maita ei osaa sanoa arabiaksi. Koin tilanteen kerran, kun yritin selvittää ketä vastaan Egypti pelasi mestaruudesta. Kartan piirtäminen ei auttanut, eikä juttukaverilla ollut mitään minulle tuttuja maiden nimiä ja päinvastoin. Kyllä turisti oli siinä tilanteessa avuton ja tyhmä. Kyse oli Tunisiasta.
Mietin kuka kustantaa kaduilla ja laiturilla olevat yleiseen käyttöön tarkoitetut rukousmatot. Arvelen että joku varakkaampi ne lahjoittaa? Yksi matto on lauttarannassa ja se levitetään jokitasanteelle. Täällä päin maata ei muslimilla ole vaikeuksia hoksata missä on itä, kun joki määrittelee koko elämää ja se pääsääntöisesti valuu etelästä pohjoiseen.
Nyt on kyllä tarjolla kännykkään kompassi, jolla suunnan voi tarkistaa. Aika ovela sovellus, jos vaan yleisemmin porukka osaisi sitä käyttää. Monta metsään eksymiset meilläkin vältettäisiin sillä, jos vielä ennen retkelle lähtöä hoksataan tarkistaa mihin suuntaan pitää palata.
Sain haavan käteeni pikkubussin ovirakenteen terävästä kohdasta. Siinä on se ongelma että kun joku saa haavan ja bussi menee edelleen, ei kuski saa tietoa koko pikkujutusta. Tuskin edes välittäisi! Minulle se aiheutti verenvuotoa joka piti paikata. Rannalla usein resuava pummi, jolle joskus olen taipunut antamaan pikkurahan, lähti oppaaksi apteekkiin lisätipin toivossa, vaikka olisin sen Pharmasian itsekin löytänyt. Siellä sitten sain ihmetellä myyjän logiikkaa, kun ensin tarjottiin asiakkaan verihaavaan 10cm leveää liimarullaa josta leikataan side. Sitten tuli tarjolle samaa kangaspohjaista tavaraa kapeana rullana ja vasta kolmannella osui tarjolle irrallisia, pikku taskuihin pakattuja tuttuja malleja. Punnalla sai 6 kpl sormeen sopivia, ei paha hinta. Oliko vain myyjän tyhmyyttä vaiko parempi kate niissä kankaisissa? Eivät taida sitäkään suuremmin miettiä. Siis menee hölmöyden piikkiin.
Samaan markkinointiajattelun puutteeseen olen törmännyt tässä eko-roskisasiassa. Tulkkien välityksellä olen selostanut Ahmedille, että roskis pitäisi olla aina muovipussein varustettuna kadun reunalla, jotta ohikulkija sen näkee. Tänään menin taas katsomaan ja hän iloisena kertoi että joku oli ostanut Gesiraan hotelliin roskiksen. Mutta ei hänelle ole tullut päähän tehdä niitä varastoon vaikka kehoitin! Sitäpaitsi maksoin sen mallikappaleen hänelle! Vein taas uuden pikku kyltinkin, nyt styroxvadille tekstatun. Hän on ollut myöntyväinen sille että kannattaa opetella turistien kieltä. Muutosta on tapahtunut jo näiden kuukausien aikana. Sana kerrallaan hänellä lisääntyy kyky tajuta minuakin.
Otin kännyn akun vaihdossa vanhan mukaan ja vasta kämpällä rupesin ihmettelemään mihin se pannaan? Pikku sormiparistojakin alkaa kertyä, eikä niiden keräämiseen ole järjestelmää. Sama tilannehan oli Suomessa vielä taannoin mutta nyt ollaan huolissaan maaperän saastumisesta. Täällä ei liene vielä havahduttu mokomaan pikku seikkaan, kun on isompia huolia ratkottavana.
On hauska havaita että maa on niin tasaista täällä vuosituhansien jokiliejun maassa, että kaikki kastelu suunnitellaan ja tehdään luonnostaan ikivanhan menetelmän pohjalta. Kun Farag istutti puutarhaan kasvit, pensasaidan taimet, ja muut ryhmiin istutetut, hän automaattisesti teki niille yhteisen kasteluojan. Vesi lasketaan vaan siihen ojaan ja se saa juosta omia aikojaan täyteen. Erilliset puut silti pitää hoitaa letkua siirtäen. Maa on niin pehmyttä, että vesi juostessaan letkusta syö nopsasti syvän kolon. Piti ruveta etsimään topparia ja ulkoa löysin ruukunkappaleita ja tiilenpuolikkaita, joita nyt on yksi joka istutus- ja kastelukuopassa johon letkun pään saa tuettua ja virtaus sillä hillittyä. Risu-Ahmed lupasi portinkaaren pergolan alkuun ylihuomenna. Sitten hänen pitäisi hankkia siihen vähän järeämpää pyöreätä puutavaraa rakennusaineeksi. Saiskohan Hannusta kaveria siihen puuhaan? Tilattaiskos samaan kuormaan kaidepuut sinne Hannulaan? Työkaluja on, paitsi saha puuttuu ja pultit pitää ostaa. Päde varmaan lainaa tikkaita?
Käynti puuseppien työpajalla näytti taas työtapoja ja niiden eroja. Ovien ja vastaavien karmien liitoksiin ei panna ”erikeeperiä”, vaikka vastaavaa puuliimaa on kaupassa. Käyttävät liitoksiin puutappeja jotka jäävät sitten näkyviin komeron julkisivuun. Puusepät eivät käytä skaalatikkua ollenkaan ja kuvien lukeminen on hankalaa, arvatenkin siksi että sitä ei opi kuin koulussa ja nämä saavat oppinsa verstaalla. Siksi pitää pajan omistajan tulla paikalle mittaamaan portaan vinouspituus, vaikka sanoin että minulle kelpaa 45 asteen kulma. Valitsin sen siksi että sen voisi hoitaa ruutupaperilla ja saada siitä mitan. Pitää ensi kaudeksi ottaa skaalatikku (suhdeviivain = kolmio päästä katsoen) mukaan. Jos joku sattuu tulemaan, otan riemuiten vastaan. Täytynee tutkia tarkemmin kirjakauppaa, jos osaisi sen tilata. Luulisi tässä maanmittauksen kehittäjien ja pyramidien oikein suuntauksen maassa osattavan vuosituhansien takaisista taidoista edes alkeet.
KIPI eilen 10 ja tänään 16, raportoi Päivi.
Kommentit