Caravanserain taukopaikalla

 

Karavaanien taukopaikka, tallit, varastot ja kuskien motelli on ollut hyvä nimi tässä vieressä olevalle matkamuistojen myymälälle. Olen käynyt siellä usein, vienyt kavereita katsomaan ihan vaan savirakennuksen fiiliksen vuoksi. Siellä on kiinteät hinnat, mikä tekee kaupankäynnin mukavaksi. Ja tavara eroaa edukseen Luxorin Soukista. Nyt on ollut kovin hiljaista.

 

Asuntoni on siitä lyhyen pallonheiton päässä Habulle päin. Kuulemma kaikki tässä kanavan rannalla ovat sukua keskenään ja jos apua tarvitsen, ei tarvitse kuin kysyä ja jelppiä löytyy. Kaukaisempaa haaraa edustanee sitten Abdyn sukuklaani ja sain apua muuttooni naapureiltakin. Muutto on aina karmea juttu, vaikka vaan parin matkalaukun sisältöä muutin. En viitsinyt pakata kuin lennolle vaan sulloin kamoja kasseihin ja kartonkeihin. Nyt menee vielä useampi päivä ennen kuin kamat löytää paikkansa.

 

Sain neuvoteltua Abdyn avulla kokonaispaketin, johon sisältyy asuminen, sähkö ja vesi sekä yksi ateria päivässä, hintaan 2000LE eli hiukan päälle 200€. Asunnossa on tavalliseen tapaan 2 MH, iso vierastila-OH, K, KH. Täkäläiseen tapaan keittiöön pääsee myös eri ovesta, joten naisia ja palveluväkeä ei tarvitse näyttää vieraille jos ei halua. Kämpässä on vanha pieni tv, mutta ei nettilinjaa.

 

Asunto on ekassa kerroksessa ja yläpuolelle palaa piakkoin saksalaisrouva, jonka lienen nähnytkin ennen. Silloin kuulemma kattotasanne on hänen käytössään. Kämppä on lämpimämpi kuin esim Päivin talo, vaikka tämäkin on tiilestä. Mystinen juttu, missä on ero?

 

Kalustus on aikoinaan ollut kallis ja tyylikäs, ei ole enää. Sohvissa ei voi istua, koska niiden toppaukset ovat pahan kerran painuneet. Veikkaan, että ensimmäinen asukas on ollut naistutkija, sillä pikku makkarissa on peilipöytä. Arkeologeissa on paljonkin naisia. Joku kausivieras lie hankkinut valkoisia muovisia terassituoleja, kun sohvissa ei voi istua.

 

Löysin A5 kouluvihon, jossa selvästi aikuisen kanssa on opiskeltu matematiikkaa ja geometrian termeja. Viittaa kovasti juuri kaivaustöihin ja niiden työnjohdon tms paikallisten kouluttamiseen. Mittauksissa tarvitaan apuväkeä joka ymmärtää mihin pyritään. Eräänlaista kehitysapua sekin, mutta on ollut kova savotta, kun kirjoittamistakin on harjoiteltu. Olen tavannut monia kielineroja, jotka eivät osaa kirjoittaa, tarkalla korvalla opittua englantiaan.

 

Seinällä on ranskankielisellä selostuksella varustettu hieno lito, joka kuvaa Karnakin temppeliä, Sfinksikujaa ja nykyistä isompaa, kai ”alkuperäistä” Luxorin temppelialuetta. Kuvan mittasuhteet ovat hiukan pielessä, sillä tuntuu kovin lyhyeltä tuo paraatikatu.

 

Kuva on painettu 1989 ja sen on taiteillut ryhmä, jonka nimet ovat alareunassa ja copyright on nimellä Lotfy Mahmoud Lotfy. Porukassa on pitänyt olla arkeologeja ja muita tietoviisaita. Siinä näkyy muinainen Niilin sivukanava ja satama-allas temppelin sisäänkäynnin lähellä, josta Veli Aleksanteri kerran kertoi. Olenkin heittänyt huulen, että ehkä ne kaivatut sfiksit on käytetty altaan täytteeksi.

 

Huvittava ilmiö sattui, kun otin kuvan alas nähdäkseni paremmin pikkutekstit. Taulun asento oli tutusti parinkymmenen asteen kulmassa etunojassa, joten sen taakse oli kertynyt desilitroittain hienoa hiekkaa, joka tietysti romahti alas. Saikin mennä kaapin taakse, mutta kun sattui telkkari alle, sai sekin aika pölyryöpyn. Toivottavasti toipuu siitä. Tyhmä minä.

 

Kylppärissä oli putkimies ja saikin jotain aikaan, mutta häneltä jäi huomaamatta seikka, että pytyn alapesusuihku vuotaa pahasti lattialle ja roiskii käyttäjän käsille. Suihkun lirinä sentään muuttui tiputteluksi. Kotimaan veden hinnoilla lirinä olisi maksanut tuhansia, täällä ei kukaan välitä.

 

Länsijälki näkyy vaatekaappien ovissa, joissa on sitä tiivistävä huullos. Pelaa ihmeen hyvin vieläkin. Lastulevy on pysynyt suorassa, onhan se suomalaista laatutavaraa. Jossakin välissä kun joku kysyi kotimaatani, hän sanoi ”hyvää puuta”. Yksi äijä ajoi mp:llä ohi fillaroidessa ja hihkaisi vain ”Nokia” josta päättelin että hänellä oli tietoa mistä maasta fillariukko tulee.

 

Tuo pölyn kertyminen ja kaiken peittyminen hiekkaan on luonnollista ja tuttua. Täällä on joskus keväällä tuulinen kausi, joka pitää lentokoneetkin paikoillaan. Sillä tuulella on nimikin (kato googlesta tai testaa uusi hakukone ecosia). Siivottaessa pöly vain pudistellaan rätillä lätkien kalusteista, verhoista jne alas ja pyyhitään pois lattialta.

 

Kuvan esittämä Karnakin jättimäinen temppeli oli noin 6-8m hiekkakerroksen täyttämä kun Napoleonin armeija tuli käymään. He kai jo aloittivat hiekan poistoa, mutta sitä on riittänyt muillekin. Nuo tunnetut matkailunähtävyydet, Dendera, Edfu ja muut ovat kaikki olleet joko kokonaan peitossa tai syvälle haudattuina ja niiden katoille on väki pykännyt omat majansa. Temppelien sisäseinien nokijäljet kertovat karua kieltään niiden käytöstä asumiseen ja talleina viimeisinä vuosisatoina. Tavallaan siis hiekka on säilönyt alaosan veistokuvat paremmin, kun taas kattojen maalaukset on usein tärvelty.

 

Abdy juuri soitti ja tarkisti, että asiat on kunnossa. Tilasin tännekin energiansäästölamppuja ja toisen jatkojohdon jossa 4 tulpanpaikkaa, jotta saan lukuvalon ja läppärin ja laturien käytön helpoksi.