Lähdön ihanuus ja kurjuus

Kävin päiväkodista hakemassa eilen sinne unohtuneen kortin, jonka Krista oli vaarille piirtänyt ihan omasta aloitteestaan ja kerännyt siihen koko ryhmän nimet. Olisi ollut noloa jos olisin sen vain jättänyt hakematta. On noi muksut niin kivoja ja pyysivät lähettämään kortin.  Aikuisille jotka olivat valmistelemassa lapsille pikkujoulua, joka pidettiin pihalla, oli iso työ ja vaiva pyörittää 6 eri tehtäväpistettä, grillata makkaroita, sytytellä kymmeniä lyhtyjä ja koristella puutarhaa. Kiva idea oli että lapsia oli haastateltu ja heidän lahjatoiveensa kirjoitettu paperiliuskoille jotka sitten ripustettiin omenapuun oksille aikuisten luettavaksi. Temppuratakin oli pihaan järjestetty ja luontovisaa kierrettiin.

Heitin herjana näitä juhlia valmisteleville, että kuulin juuri eilisiltana että vastaavaa vaarinhommaa tekevän oli pyydetty hankkimaan itsestään rikosrekisterin ote. Pykälät kun ovat semmoiset, että sitä vaaditaan "kaikilta" jotka ovat lasten kanssa työssä. Mutta meidän PK:n johtaja on säilyttänyt suhteellisuuden tajunsa, kun ei ole mokomasta välittänyt. Nauroivat myös että mitä kumman epäsiveellistä me vaarit voisimme saada tehdyksi kun ympärillä pyörii koko ajan aikuisia ja olemme paikalla vain lukemassa ja pelaamassa muksujen kanssa.

* * *

Mutta tähän kurjuuteen joka siis on pakkaaminen. Kun lähtee 3 kk:n reissulle, ainakin mulle tuottaa pähkäilyä kamppeiden valinta. Lääkkeitäkin tulee 7 erilaista, joista toki osa on "ravintolisiä" tms. Onneksi ei tarvitse raahata lisää kenkiä ja muitakin riepuja vain rajallisesti. Mutta mukaan pitää ottaa viime talvena teetetyt housut, joihin räätäli viisaasti jätti laajennusvaraa ja nyt on vyötärö taas laajennut.

Ihanuuden puolelle menee sitten se että pääsee pois loskasta, rännästä ja liukkaudesta sekä pimeydestä. Jo kolmas myrsky ehtii vielä iskeä ennen lähtöä mutta ehtinee pois ennen kuin lennokki nousee. Myös joulun välttäminen on hieno juttu, sillä yksinäinen joulu Suomessa olisi kauhistus.

Matkaseuraksi sain Eevan, joka soitteli ja sovitimme matkat yhteen. On kivempi viettää pari tuntia jutellen Istambulissa ja mahdollinen pitkä odotus Kairossa. Olen nyt päättänyt roikkua tarpeen vaatiessa jopa yön torkkuen kentällä, kuin lähteä yön selkään Kairoon etsimään petipaikkaa ja maksaa tolkuttomia taksoja takseille. Hyvällä onnella saamme vielä myöhäislennon suoraan Luxoriin ja ilmeisesti ainakin halvemmalla kuin netistä tilaten. Soitin Mahrukselle ja tilasin kyydin Luxorissa mutta sen voi varmistaa vasta Kairosta. Hänelle sopii hakea vaikka keskiyön jälkeen.

Oma riesansa on aina päästä ajoissa kentälle. Nytkin sain viedyksi auton akun lataukseen jolla varmistan että se lähtee aamulla käyntiin. Mulla on onneksi Jarmo joka hoitelee autojen pikkuvikoja ja nytkin kuskasi mua kotiin siltä viemisreissulta ja tulee aamulla tuomaan auton. Onneksi matka kentälle kulkee hänen pihansa ohitse ettei tarvita ylimääräisiä mutkia. Toinen onni on että saan auton talviparkkiin pojan talliin Konalaan. Kiitos teille kaikille.

LISÄYS

aamulla lähtökiireessä. Myrsky piti hereillä kun peltikatto kolisi ja kai matkakuumekin vaivaa. Jouduin avaamaan ison laukun ja muutin matka-asua, kun huomasin kaipaavani useita taskuja. Mietin myös otanko paksun talvipuseron, mutta päätin jättää sen autoon josta sen saan paluumatkalla, jos on tarvis. Iso untuvatakki on hankala koneessa. Ehdin vielä tarkistaa lennon ja se näyttää olevan aikataulussa myrskystä huolimatta. No onneksi puhuri taittuu puolille päivin.