Syyspohdintoja

 

Jostakin luin talousennusteita. Yksi proffa väittää että Euro sortuu omaan mahdottomuuteensa kymmenessä vuodessa. Toinen juttu kertoo Italian talouden olevan sortumassa ja se sitten lopulta kaataa €:n. Eikä ole meilläkään talous iskussa, kaukana siitä.

Euron valuviat myönnetään jo aika yleisesti ja niistä sitten johtuu että EU-maat ovat hesteessä taloutensa kanssa.

Jos Italia ei saa käännöstä aikaan ja lopeta luisua, se isona kansantaloutena voi todella vetää koko euroalueen samaan liemeen ja kohta hukutaan lietesäiliöön kuin Köyliön sonnit.

 

Kotomaan nimityskiemurat ovat kiinnostavia ja mutkallisia, kun Stubbeli meni ja nimitti ministeriehdokkaaksi taas jonkun entisen hoitonsa ja eduskunnan kokkarikarjut ovat käärmeissään. Joutuu taas mimmi kokemattomana aika souviin, kun tuo hallituksen lopputaival on yhtä taaperrusta. Jälkiviisaissa muuten Kalle Isokallio heitti tiedon, että Ruotsissa toimitaan riksdagissa fiksusti, kun siellä on vähemmistöhallitus. Jos tulee tiukka äänestys, niin oppositiosta on vaivihkaa poissa istunnosta niin monta edustajaa kuin on tarvis, jotta hallitus ei kaadu jos ministerit on maan asioita hoitamassa Bryssissä tms. Se olisi reilua käytöstä ja sitten muutoin pannaan hallitus tiukille.

 

Ruotsissa ja muissakin maissa usein on vallassa vähemmistöhallitus, joka joutuu sitten aina isommissa asioissa etukäteen neuvottelemaan opposition kanssa. Se varmaankin takaa laadukkaampia lakeja, kun siinä on aina laajempi enemmistö takana. Käytäntö torppaa kaikki törkeät kotiinpäinvedot, joita meillä täpärät enemmistöhallitukset ennen vanhaan junailivat ja siinä ostettiin joitakin ääniä tai pikkuryhmä tueksi ns. lehmänkaupoilla.

 

Tästä käytännöstä voisi päästä irti helpommalla, jos ministeriksi valitun tilalle nousisi aina varamies eduskuntaan. Nyt on taas puhuttu varaministereistä ja vaihtoehtona olevista valtiosihteereistä ja erityisavustajista. Monissa maissa on apulais- tai varaministerit, jolloin valta on selkeästi näkyvissä ja päätökset aina poliittisia, eikä kuten meillä usein kabinettipolitiikkaa. Heikon tai kokemattoman ministerin selän takana voi aina piileskellä kaikenlaisia tosivaikuttajia, jotka vahvasti ohjaavat päätöksiä. On ihan eri asia, että ministerit tarvitsevat avustajia ja neuvonantajia, jotka pyörittävät rutiineja sillä aikaa kun pomo lentelee maailmalla. Harva se viikko on jokin ministerikokous jossakin kriisejä ratkomassa.

 

Ministeri tarvitsee myös avustajia penkomaan taustatietoja, faktoja, tilastoja, vertailuja ja valmistelemaan päätöksiä laajoissa kokonaisuuksissa. Edustamaankin ministerit joutuvat jatkuvasti ja kun on tulossa jokin valtuuskunta käymään, täytyy jonkun avustajan laatia puhe ja selvittää mistä on kysymys ja mitä porukalle on aikaisemmin luvattu ja miksi se ei ole toteutunut. Hiukan eri juttu on sellainen tilanne, minne ministeri menee vieraaksi ja avaamaan jotakin laitosta. Ne ovat yleensä kotikulmille tehtäviä ääntenkalastusreissuja ja niitä pitääkin valmistella vain eduskunta-avustaja. Siksi niihin hommiin usein haalitaan sopiva tyyppi omilta kotimaisemilta, samoin kansanedustajien avustajiksi.

 

Se onkin hyvä koulu oppia yhteisten asioiden junailua, verkostoitua ja hankkia poliittista kokemusta, neuvottelutaitoa ja suhmurointia ja siksi valtsikan opiskelijat pyrkivät kilvan avustajiksi.

Onkin nähty muutamia hauskoja yhdistelmiä, jossa on toisen puolueen tunnetun tyypin lapsi toisen puolueen edustajan avustajana. Ihan selvää ristiin vaihtamista puolueen sisällä ei meillä enää ole nähty, mutta kuulemma sitä tapahtuu aika paljon EU-parlamentissa, jossa nyt on sääntöjä tiukennettu, eikä enää saa palkata omaa eukkoa sihteeriksi. Mutta mikään sääntö ei kiellä palkkaamasta kaverin vaimoa avustajaksi. Jos tässä mennään sopivasti ristiin voivat perheet reissata yhdessä. Ei kai sentään??

Meilläkin sitä tapahtui ensimmäisinä vuosina kun avustajat tulivat eduskuntaan, että yllättäen kansanedustajan avustajalla oli sama sukunimi ja kepulaisilla vielä osoitekin.