On ihme veijari tämä suomalainen somistaja-mainosteippari-messuhessu Hannu, joka karkaa pakkasia pakoon Luxoriin. Tämä talvi oli harjoittelua mutta veikkaan että hän ei täältä pysy poissa niin kauan kun hommat ja elo täällä  jotenkin pelittää.

Päivin täällä olemisen jänne on erilainen, sillä hän on puuhannut taloa jo vuosia. Rakentaminen vaan on ollut aika erikoinen suoritus, sillä se on tapahtunut puhelimitse asioita ohjaten!!! Täällä päässä hiukan vajaalla b.e:llä touhuava mrA on sitten toteuttanut saamiaan ohjeita parhaan ymmärryksensä mukaan ja toisaalta täkäläisen rakentamisen rutiineja seuraten. Kun se ymmärrys ei sitten ole läheskään vastannut suomalaisia standardeja, on jälki sen mukaista.

Kirjoittelen tähän valittuja paloja kummankin tarinoista ja sattumuksista, joita olen nähnyt ja kuullut, ehkä opiksi muille tai ainakin ihmeteltäväksi että ”kaikkea hullua ne siellä touhuaakin”.

Päivi on itse piirtänyt ja suunnitellut talon, jossa on kolme asuinkerrosta. Toki suunnitelman on sitten tarkistanut ja rakenteet mitoittanut paikallinen insinööri, mutta huonejärjestys on Päivin ja se poikkeaa edukseen totutusta. Täkätavan mukaan julkisuvu on osittain valmis ja komea, mutta sitten sisällä on vasta yksi huoneisto (Päivin) asuttavassa kunnossa. Hänellä onkin ollut monenlaista sanaharkkaa tekijöiden työstä ja työn jäljestä, mutta kaikkea ei voi saada, olemme yhdessä todenneet. Osaaminen ja halu laatutyön tekemiseen ei vain riitä.

Pitkän tähtäimen ideoissa on oleskelutila vieraille ja kirjastolle sekä sauna alakertaan ja saattaapi syntyä myös savinen pikku ”kaksio” katolle, jonne emäntä muuttaa asumaan, kattopuutarhaansa vaalimaan pulahdusaltaan viereen.

Hannu on valinnut helpomman tien, vuokrakämpän. Ensin oli varattuna ranskalaisten alullepanema ja suunnittelema, hieno ja kallis talon puolikas. Kun se sitten livahti ohi hän otti vähän vanhemman perinteisen savitalon, johon on ollut kovin tyytyväinen. Molemmat asuvat Medinet Habussa ja matkaa kämppien välillä on vain 400m, joten Hannun luokse on kiva piipahtaa letuille perjantaisin ja tavata koko tämä seurakunta, kun meilläkin on matkaa tästä Memnonilta vain pari km.

Hannun erikoisuus on hyvin tiivis perheen kanssa oleilu ja siltä saatava huolto, siivous ja ruoka. Kaikki vielä sisältyy edulliseen hintaan ja sopii Hannun luonteelle erinomaisesti. Hän kun tykkää kissoista, lapsista ja ruoanlaitosta, ja ne kaikki sisältyy lähieloon.  Päivi on tehnyt yllättävän oston, Singerin saumurin (700LE), koska on tiedossa paljon ommeltavaa. Jos olisin ostoksesta ajoissa tiennyt, olisin heti teettänyt pari tyynyliinaa, jotka juuri sain perheen kautta. No, Pädelle on vielä tilauksia jonossa minultakin mutta ehkä vasta ensi syksynä ommeltavia.

Juttelimme jo siitä että hän voisi opettaa avustavan suvun nuorille naisille osaamaansa  ompelussa ja koneen käytössä, sillä jopa ”ammattilainen” ompeluhommia tekevä äijä osasi sössiä mulle tehdyt verhot ihan vaan osaamattomuuttaan.

Hannun erikoisuus on sitten se pelto ja sen avulla ruokittava karja eli vuohet. Tänään hän soitti ja kertoi hämmästyneensä siitä suuresta avusta jota naapurit olivat antaneet iltapäivällä. Pellolle oli tuotu 4 kuormaa uutta (käytettyä) Niilin multaa, erittäin hedelmällistä ja viljavaa, joka ehkä nykyoloissa köyhtyy, koska tulvista ei saada lisätehoa enää. Apuvoimien kanssa oli sitten kokkareet tasattu, pelto kasteltu litimäräksi nostamalla lähikanavasta vettä tuhansin litroin pikku dieselpumpulla. Sen jälkeen oli viljelystä enemmän ymmärtävä apuväki kylvänyt paria lajia rehua, kai sinimailasta, maissia ja joitakin vihanneksia. Tämä viljelys jää sitten Hannun henkilökohtaisena kehitysapuna vuokraisännän perheelle. Hannu on maksanut parin kauden vuokran ja mullan ja osallistunut ensi kertaa fellahin duuniin sekä maksanut pukin ja uuhen kileineen. Hannulla on optimistinen odotus, että jo ensi talvena kilejä olisi enemmän!? Hannu kertoi vuohien hinnan vaihtelevan suuresti, niin kuin aina täällä myös tinkiminen vaikuttaa, haarukan ollessa 350-500LE/elikko.

Hieman erikoinen episodi tuli siitä, kun Hannu huomasi ettei hänelle nykytilanteessa juuri olekaan käyttöä mp:lle, jonka oli ostanut (4500LE=alle 600€) edelliskaudella. On kuulemma paljon helpompaa ja tehokkaampaa kulkea bussilla ja kävellen, kun etsii kauppoja ja tavaroita. Se taas sopi hyvin Päivin kuvioon, kun joutuu usein olemaan mp:n kyydissä ja tukiperheen miehellä on vanhanmallinen, hankalasti satuloitu vehje. Joten tekivät kaupan moposta, mutta hinta jäi piiloon minulta, fillarimieheltä.

Nyt sitten on molemmilla kertomuksen sankareilla edessä uuden kauden haasteet, kunhan tässä ensin käydään kesälomalla Suomessa. Päivi pomottaa toisen asunnon tekemistä nyt jo paremmin tiedoin ja Hannu jatkaa multasormi-fellahina ensi talvena. Juteltiin juuri, että kompostointi pitää saada alulle ensi kaudella ja sen oheen kuivakäymälä. Pitää vaan tutkia materiaalien hankinnat, kuivikeaineet ja tekniikat. Päivillä on vielä tässä keväällä muutaman puun istutus, että saa puutarhan kasvun alulle. Siihen pitää kehitellä kastelusysteemi, jota itsekin pohdin ”omaan” pihaan.