Eteiseen oli pakko hankkia matala valaisin, sillä ovet estävät roikkuvan lyhdyn. Mietin miten se kiinnitetään, kun sähköpisteessä oli valmiina peitelevy, jossa koukku ja johdot sokeripalassa. No selvisihän se, kun katsoin valaisinta eli se korvaa peitelevyn ja ruuvataan suoraan rasiaan.

 

Ensimmäinen ajatus oli, että pitäisi olla virtaa osoittava sähkökynä, koska valokatkaisimien asennot olivat mitä sattuu, eikä niillä voinut varmistua piuhojen virrattomuudesta. Sitten hoksasin, että voin katkaista virran koko kämpästä, kun oli kirkas päivä ulkona.

 

Mutta sehän ei ollutkaan ihan helppo juttu toteuttaa. Kun toisen ruuvin sai kiinni, olikin tosi hankalaa löytää toiselle rasian laidalta reikä. Totesin, että näissä hommissa olisi hyvä olla sähkärin kamppeet eli hyvät taskut, ettei koko ajan tarvitse etsiä työkaluja ja kiivetä ylös-alas tikkailla. Vanhan ukon niskatkaan ei tykänneet kurkistella pää kenossa ahtaaseen rakoon, kun tunnustelu ei toiminut.

 

Lopulta keksin ottaa avuksi fikkarin, jonka valo reiästä kattoon paljasti sen piilottelevan ruuvinreiän. Sitten vaan plafondin pohjalevy samaan kohtaan ja tunnustellen hamuta reikää. Ei yhtään helppoa nakkisormilla pientä ruuvia sohottaa reikään, jota ei siis nähnyt, kun se valaisimen pohja on niin iso, lautasen kokoinen.

 

Hiki tuli päähän, osittain kai johtuen katonrajassa hääräämisestä, osittain tuskasta. Kun vielä poistin edellisen asukkaan nauloja seiniltä, hiissasin lainatikkaat hisisille, joka oli varattu, sillä toinen uusi vuokralainen teki muuttoa. Oli saanut vuokrata sen toisen juuri myydyn yksiön, joka siis oli ostettu vain edelleen vuokrattavaksi. Huoneistobisnes keinottelijalta toiselle. No, jonkunhan pitää omistaa jotta olisi mitä vuokrata, kun ei nuorilla ja vanhuksilla ole yleensä rahoja itse ostaa.

 

Tarjosin nuorelle miehelle lainaksi tikkaita, että saa edes valaisimen kattoon. Kerroin että tiistaina tulee mun kämppään Soneran heput vetämään valokuidun, mutta hänellä on vuosisopimus Saunalahden kanssa ja 4G-yhteys. Kertoi omistavansa parikin reititintä, joista voi lainata/myydä toisen mulle, jos se ei kuulu Soneran toimitukseen. Luulen kyllä että se iso mokkula sisältyy ja voin toimia johdottomasti kämpän sisällä.

 

Sen verran jaksoin iskiasvaivasta huolimatta ahertaa, että sain pari taulua seinille, muutaman koukkurivin vaate”huoneeseen” ja kun iso kattolamppukin (Yki Nummen Planet) viimein löysi paikkansa katossa, sain kamoja paikalleen ja lattiaakin näkee jo hiukan laatikoiden lomasta.

 

Hiukan oudoksun tätä vanhustentalon tunnelmaa. Joka paikassa on palopeitteitä ja -hälyttimiä katoissa runsaasti. Käytävävalot palavat kaiken yötä, kun ei ole aikanaan hoksattu asentaa liiketunnistimia. Kai ne oli kalliitakin joskus 1970-luvulla. En mitenkään osaa itseäni sijoittaa näiden vahvaa murretta puhuvien, vanhoja ajatuksia toistavien vanhusten joukkoon. Tunnen itseni nuoreksi !!! Vaikka pk:ssa pikkupojat ottivatkin ikäni keskusteluun ja totesivat että kohtahan säkin kuolet kun olet noin vanha. Toinen vielä analysoi naamaani ja kysyi ”miks sä oot noin punanen?” tarkoittaen kai nenää. Enpä siihen osannut oikein mitään selittää.