Kirja Irlannista

Ihmeen hyvin onnistun löytämään kiinnostavaa luettavaa kummemmin etsimättä. Kirjastossamme on hyllyrivin päihin pantu ”tyrkkyhylly” johon kirjastoväki asettaa aina kiinnostavia ehdokkaita. Minun kirjastoreissuni on nopsa, kun niistä päätyhyllyistä keräilen kassillisen. Aika paljon on mukana historiaa, elämäkertoja ja kuvauksia eri maista.

Uskontotieteilijä Tom Sjöblom on kirjoittanut vuosien lempikohteestaan Irlannista kirjan TUULTEN SAARELLA. Nimi voisi olla myös satujen saarella, sillä maan pitkässä historiassa on kertomuksilla, tarinoilla ollut vahva osuus. Merkittävää meikäläisestä vinkkelistä on, että maan tapahtumista on paljon kirjallista tietoa jo 400-luvulta asti. Myös siellä on hyvin dokumentoitu viikinkien ryöstöretket ja pikkukuninkaiden keskenään käymät sodat. Valitettavasti historiaan kirjautuvat voittopuolisesti kamalat asiat, sodat, nälänhädät, kulkutaudit, salamurhat. Entisten aikojen menoon kun on noita kaikkia aina sisältynyt, kaikissa maissa. Harvassa maassa vain niistä on kirjallista tietoa niin kuin Irlannissa. Kirjatiedon taustana on varhaiset munkit ja heidän työnsä uskonnon levittämiseksi. Siihen on vahvasti liittynyt luostarilaitos, joka puolestaan on aina sisältänyt kirjoittamista ja arkistointia.

Irlannin menneisyyteen sisältyy kuitenkin pitkiä jaksoja joista ei ole kirjatietoa, mutta on onneksi säilynyt kivisiä muistoja. Tärkein ja jännittävin on muinaishauta Newgrange, joka on rakennettu noin tuhatkunta vuotta ennen Egyptin pyramideja ja brittien Stonehengea. On siinä irkuilla aihetta ylpeillä perinnöstään, vaikka nykyirkut ehkä ovatkin eri porukkaa kuin haudanrakentajat. Irlannissa on vahva kelttikulttuurin perintö ja he ovat levittäytyneet saarelle tiettävästi kaunan hautakumpuväen jälkeen. Sillä suunnalla palloamme on vielä jäljellä useita kelttikieliä, myös Skotlannissa ja Walesissa. Iirin kieli on ehkä parhaiten turvassa ja säilyy valtion reippaiden toimien ja lain vuoksi. Irlannissa on, päinvastoin kuin monissa maissa, haluttu säilyttää perinteinen kansankieli ja sitä opetetaan koulussa kaikille. Suomi ja muut pohjoismaat saavat hävetä omaa saamelaisten sortamistaan.

Newgrangen kummun sisälle johtaa 19m pitkä matala käytävä joka päättyy suurempaan saliin, jonne mahtuu satakunta ihmistä. Salin erikoisuus on että talvipäivän seisauksen aikana sinne saadaan päivänvaloa 17 minuutin ajan keskipäivällä. Näiden 8000v sitten rituaalipaikkaansa rakentaneilla on ollut vahvaa osaamista luonnontieteistä ja matemaattista kykyä laskea auringon kierron kulmia. Ennestään on myös vahvaa tietoa siitä, että nämä kaikki em. rakennelmat ovat liittyneet auringon palvontaan ja taustalla aurinkojumaluus. Siihen on sitten liittynyt kalenterien laadintaa, tähtitiedettä ja matematiikkaa. Hauskasti sitä kuvaava sana on nytkin käytössä, sillä tieteenalan nimi oli computus.! Nimike on ollut käytössä Kaarle Suuren ajan ja irlantilaismunkit kävivät asioita opettamassa Euroopan hoveissa, joissa piti osata laskea pääsisäisen siirtyminen.

Egyptissä siihen on vielä liittynyt osaamista maanmittauksessa, sillä tulvien alta paljastuneet viljelysmaat on pitänyt pystyä mittaamaan taas omistajilleen. Kaikilla uskonnoilla on ollut vahva sidos vuodenkiertoon ja on luonnollista ymmärtää siinä auringon merkitys kasvun takaajana. Siitä taas on pikku harppaus palvontaan, rituaaleihin ja tarpeeseen rakentaa palvontapaikka.

Irlannissa on myös ollut paljon pieniä kuningaskuntia, joka klaanilla omansa. Kuninkaan portin pieleen on aina pystytetty kivi merkiksi siitä, että tässä on sitten maailman napa! Meidän jengi on maailman keskipiste ja muut on ”meirän krannista”. Eräs tarina kertoo Colm Cillestä, joka on yksi kolmesta kansallispyhimyksestä Pyhän Patrikin ja Brigidin kanssa, kun hän kohtasi Skotlannissa Loch Nessin vesihirviön. CC on todella elänyt ja hänestä on paljon tietoa, syntymävuosi oli 521 ja hänen nimensä oli latinaksi Columba. Toinen munkki joka levitti uskontoa Eurooppaan ja perusti luostareita, oli nimeltään Columbanus. Minua kiehtoo nimien samankaltaisuus tunnetun seikkailijan kanssa. Oliskohan seikkailijamunkkien veren perintöä hänenkin seikkailunsa? Tosin välissä oli tuhat vuotta, mutta nimethän tunnetusti periytyvät. Siihen aikaan kun munkitkin saivat ottaa eukon ja tehdä muksuja. Yleensä se oikeus oli vain piispoilla ja kardinaaleilla myöhempinä aikoina.

Ilmeisesti irlantilaisille munkeille kuuluu kunnia siitä että viikinkien valloituksista ja retkistä tiedetään paljon, sillä itse rosvovalloittajat eivät retkiä kirjailleet paitsi riimuina osan, vain saagat jäivät jäljelle ja suurin osa siitä tiedosta on unohtunut. Vain islantilaiset pitivät perinnettä yllä niin kauan että iso osa saagoista on siellä kirjoitettu, mutta monta sataa vuotta myöhemmin. Suosittelen tätä matkaa kelttien ja kertojien Irlantiin.