Lähettiin taas Hassanin kanssa katsomaan mööpeleitä. Ensin piti tarkistaa rengaspaineet, maksaa palveluna 1 lantin. Sitten piti mennä erikseen bensikselle tankaamaan, sillä rengasilmat hoituu useimmiten rengasliikkeessä. Bensanjakeluun tulee väkisinkin jonoja, kun on vain yksi mittari yhdelle laadulle. Melko kauan meni pelkkään odotteluun kun ei tunnu homma sujuvan tottuneesti keneltäkään ja kun takaluukkuun vielä tankataan astiaan.

Toinen karmeä sähläys oli hetken kuluttua, ja siihenkin oli syynä tungos menevettä ostamaan. Iso jono rekkoja odotti täyttäen yhden kaistan. Joka nupissa syötiin sokeriruokoa ja tikut ja murskeet heitettiin tielle tietenkin. Siinä sitten pysähtyi se keskikaistan jonokin eikä kukaan oikein tiennyt miksi. No täkätavan mukaan sitten lähdetään tunkemaan vastaantulokaistaa, kunnes sekin tökkäsi ja torvet soi ja kaikilla tietysti moottorit käynnissä koko ajan ja kauhea käry. Lopulta tuli sinipaitainen mies, olikohan poliisi mutta ilman kaluunoita ja määräili sen vastaantulevien kaistan hölmöläiset peruuttamaan, jotta saatiin sen bensiksen eteen sumppuuntunut suma jotenkin liikkeelle. Kun kaikki vaan tunkevat nokan jokaiseen mahdolliseen rakoon, on aina varma ruuhka tiedossa ja autot aikamoisessa solmussa, jolloin kukaan ei pääse liikkumaan.

Joku välkky heitti huulena, ”missä on Mubarak?” kuin todeten että kaikki oli ennen paremmin. Huuli todistaa kuitenkin sitä lapsenuskoa, että presidentti voi hoitaa kaikki asiat, jopa poistaa ruuhkat. Olis kysynyt Mursia niin se olisi ollut parempi vitsi.

Itärannan puuverstaalla käytiin pitkää suunnittelupalaveria maalareiden kanssa. Hassan on kovin epävarma väriasioissa ja kyselee kaikkien mielipiteitä. Yritin selittää että keittiössä on jo montaa väriä ja materiaalia, että nyt on syytä rajoittua vain muutamaan väriin keittiökaapeissa, mieluummin yhteen. Mutta hän oli jo valinnut kalustesarjan, sinänsä ihan ok mallit, mutta niiden valinnan myötä tuli jo peliin lasia, kivitasoa, maalipintaa. Ennestään on seinillä kahta väriä laattaa, ruskea ja beige ja lattialla kolmas väri. Kodinkoneet oli valittu hopeanvärisinä ja sitä oli tarjolla sitten myös kaappien oviin. Tarkistin vielä että vetimet ovat hopeaväriä ja ledivalolistan eteen tulee myös alumiinisuojus. Siihen lisäksi oli nuoripari miettinyt oviin sinistä väriä ja pöytäkiveen punaista sävyä. Verstaspomo sitten ehdotti punaista oviin ja kaikesta keskusteltiin ja juttuja käännettiin minulle ja toisinpäin.

Lopulta käytiin katsomassa muiden valintoja maalaamon takana, jossa oli hyvää maalijälkeä, mutta kovin koreita sävyjä, koristeraitoja ja kahta väriä kalusteissa, esim punaista ja valkoista samassa kaapinovessa. Lopulta päädyttiin siihen, että kaappien oviin tulee hiukan ruskealla taitettu ”maalarin”-valkoinen, hopeaa vain niihin oviin joissa on lasiruutu.

Huomasin että Hassan antoi 50 tippiä maalarille ja myöhemmin hän kertoi että on yhteensä antanut parisataa taatakseen työn laadun ja aikataulut! Hän arvuutteli minulta kaikkien kalusteiden yhteishintaa ja vähän räknäiltyäni heitin arvauksen - 60 tonnia. Se oli oikea suuruusluokka, joten on mulle kehittynyt hiukan tajua missä mennään.

Verstaan työtapa on monimutkainen ja hidas, sillä kalusteet viedään taloon ja istutetaan paikoilleen koukkutekniikalla ripustaen. Sitten ne kuskataan takaisin ja hiotaan, paklataan ja maalataan ainakin pariin kertaan. Näin kuulemma tehdään varmistaen sillä, että mitat on oikein ja ovien kätisyydet sopii yms. Johtuneeko sitten siitä, että piirroksiin ei luoteta tai että niitä ei osata tulkita. Yrittäjän työhuoneessa oli iso pöytä jolle on kasattu suuri määrä luetteloita, mutta kun oli aikaa niitä selata, ne osoittautuivat egyptiläisiksi, ainakin julkaisijaltaan. Hienoja nimiä kokoelmilla, hyvä painojälki ja ammattitaitoiset kuvat. Osa oli saksalaista, osa ranskalaista, mutta varmaan jollakin lisenssisopimuksella. Tämä verstas kyllä toimii härskisti mallisuojista vähät välittäen. Kaikki tehdään itse ja mallit varastetaan muilta. Onneksi sentään laatu on kohdallaan.

Katselin maalaamon porukkaa, joilla useilla oli kädet, naamat ja hiukset värissä, että on rankka juttu iholle putsata kovilla aineilla. Talossa on 5 kerrosta, useissa ei ikkunoita ja sieltä parvekkeilta on helppoa nostaa ja laskea kaappeja kuormalavalle. Samoin haihtuu kaikki maalinkäryt taivaalle suoraan. Näissä asioissa ei ole työsuojelulla mitään osaa. Avoimista aukoista johtuen on talossa pakko olla yövartija, joka on vanha ukko, jolla kova puusohva rapussa ja siinä huopia, korkea kaappi tavaroille, vedenkeitin. Yksinkertainen elämä, pieni liksa, ankeat oltavat.