luxor 124.2010 paluu

Aamiaisella oli joukko partiopoikia, mutta puhuivat keskenään englantia? Niilillä harjoitteli useita veneitä soutua, 1-2-4-8 miehisiä. Lähellä näin soutuklubin kyltin. Kun selvisi, että Hala jää sairaalaan eikä palaa muutamaan päivään, tarkistin saisiko lentolippua. Pistäydyin "uuden ystäväni" putiikissa, lasi teetä, vähän jutustelua. Sitten soitti Ahmed Wasiri ja kertoi: "Ei onnistu järkevään hintaan", siis junalle

Siinä tietoa odotellessa seurasin, kun brittipoika osti papyruksen ja vesipiipun. Ne papyrukset on kai silkkipainettuja. N. 60x80 cm juliste ja iso piippu irtosi 350 LE. Taksista katselin että niillä nurkilla oli kaksikin yksityistä, pientä sairaalaa.

Kartalta selvitin missä on Ramses-asema ja hinta-arvion (10), sitten kadulle taksia etsimään. Kauppias tuli mukaan, kysyi otanko valkoisen vai mustan. En tiennyt vielä eroa, hän sanoi että valkoinen on parempi. Sekin sitten selvisi, että niissä on mittarit, ovat uusia ja siistejä. Taksamittarissa laukkaa digihevonen vauhdin mukaan. Kyyti ol lopulta 17, kun oli ruuhkaa ja jouduttiin muutenkin kiertämään hitonmoinen lenkki, ehkä 4+4 km, vain liikenteenohjaus-syistä.

Teitä on kolmessa kerroksessa kuin Bangkokissa. Ensimmäiset sadepisarat koko reissussa tuli tuulilasille. Näin auton, jossa teksti "Katameya Golf & Tennis".

Junaan pääsy oli sähläystä. 1) Ensin turisti-infoon, sieltä huonot neuvot 2) lippuluukulle, josta uudet ohjeet, laiturille 11 ostamaan lippua, 3) luukulta toiselle, jossa kuitenkin myytiin vain yöjunaan makuupaikkoja, 4) Lopulta yksi sanoi että lippu ostetaan junasta. Onneksi kyselin lisää junasta, mm saako syötävää. Pitkien selitysten jälkeen, huonoa englantia sopottavien matkustajien kanssa selvisi, että juna lähteekin laiturista 8. Aikaa oli vielä 20 min ja sillä laiturilla oli eka e-kieltä osaava, liikemiehen näköinen, jolta sain varmistuksen kaikkeen. Eikun junaan, ilman paikkalippua. Pääteasemalta ei vaunu tullut täyteen, mutta jo seuraavalta, Gizan pysäkiltä alkoi täyttyä, minäkin jouduin siirtymään. Konnari myi lipun, 96 LE. Makuuvaunupaikka olisi ollut 160. Matkan pitäisi kestää 10 tuntia. Naputan tätä junassa.

Tietysti täällä on muonitusta, söin juuri lounasta. Makaronilaatikon pinnassa oli perunamuusia, jännä yhdistelmä. Kanaa, makeaa leipää, cokis, lämmin vihannessysteemi, jugurttijälkiruoka jäi syömättä, appelssiinin otin, päälle teetä, 45. Varalle jäi vielä vesipullo ja toisen olinkin jo ostanut asemalla. Oikealla puolella, lännessä on ensin kanava ja sen takana juoksee asvalttitie koko matkalla. Nyt kanava on leveä, yli 20 m. Sen täytyy välillä jakaantua, sillä ensin se oli vain 5 m. Vasemmalla alkaa näkyä itäinen vuoristo, aluksi ihan matalana.

Ratapohja kiskojen välissä on saastainen, samoin radanvarsi lähes yhtämittaista kaatopaikkaa. Muovipusseja joka paikassa. Radanvarsi on kuin Pasila-Tapanila joskus -50 luvulla, romuttamoja, kaikenlaista roinaa, välissä kurjan näköisiä taloja. Kaikki rakennukset ovat hiekan värisiä, vain jossakin jokin ovi, poka tai parveke on saanut väriä.

Gizaan ajettiin 25 min, nyt ollaan parin pysähdyksen jälkeen El Miniassa, joka näkyy kartallakin. Usean minuutin seisokki. Matkalla Näin lännessä 2 pyramidia, noin kilsan päässä toisistaan, radalta ehkä 5 km. Niiden muoto on erilainen kuin Gizassa. Nämä ovat alhaalta jyrkempiä ja seinämät loivenevät noin 1/4 mitan jälkeen. Matkaa Gizasta oli tehty ehkä 15 min. "Masta"- nimisessä paikassa oli usean kilsan matkalla teollisuuspiippuja, paljon ja merkillistä oli, että piipun juurella ei näy mitään isompaa rakennusta, ihan matalia vain. Savu tulee näistä, 60-80 metrin korkuisista torneista. Piippuja oli ainakin sata, useassa ryhmässä. Teollista toimintaa, mutta mikä tuote?

Mietin kovasti, mitä niiden juurella tuotetaan. Yritin kysyä, mutta vaunussa lähellä olevat eivät osanneet kieltäni. Tarjoilija osaa hiukan, mutta ei ymmärtänyt kysymystä, kun se poikkesi hänen ruokasanastostaan. Väitti hädissään, että niissä tehdään tupakkaa, siis ymmärsi täysin väärin asian.

Kanavaa katsellessa tulin keksineeksi menetelmän, jolla ne varmaankin on aikoinaan kaivettu, tietysti veden voimalla! Aluksi tehdään kapeampi, johon lasketaan vettä, joka sitten syövyttää pehmeän maan. Mutta on se iso urakka silti ollut, kun koko laakson mitalle, noin luokkaa puolitoistatuhatta kilsaa on kanavat tehty. Ja niitä on monia, risteilee joen molemmin puolin monen kokoista vesiväylää. (Akku loppuu kohta) Jatko "kotona".

Itävuoret tulivat näkyviin 2,5 tunnin matkan jälkeen, matalina aluksi. Tyypillisessä radanvarren kylässä laskin 6 minareettia (40m), yhden kirkontornin (25m), vesitornin (30m) ja tietysti korkeimpana linkkitorni (60m). Niili on vasemmalla puolella, jonka voi päätellä siitä, että muutaman kilsan päässä näkyy 2 muita korkeampaa voimajohtopylvästä. Korkeita tarvitaan, jotta kaapelit ei roiku liian alhaalla kun ne kuumetessaan venyy. Etelään johtaa rata-kanava-tie, rinnakkain, kymmeniä kilometrejä, yksitoikkoisesti. Rata on kaksisuuntainen, sillä välillä pöllähtää vastaan juna kovalla kohinalla. Juna painaa kuten Kuopion juna, toistasataa. Tärisee ja huojuu, enemmän kuin VR:n junat. Nokia tunes kaikaa vaunussa tiheään ja muitakin säveliä, jatkuvasti.

El Miniaan asti tultiin 3.20 ja seuraava karttanimi on Assint, 5 tuntua. Nyt tuli esiin myös länsipuolelle matalaa vuoristoa. Tien reunassa tai keskikaistalla on aina välillä betoniaitaa, noin 80 cm korkeita elementtejä. Joissakin on maalattu koristeita, onpa jopa kasveja samanvärisissä ruukuissa tien varressa. Niillä ei voi olla mitään varsinaista turvamerkitystä, sillä aita pätkii, on millä puolella sattuu, isoja aukkoja. Koristelu viittaa siihen, että paikallinen pormestari on saanut määrärahan tehdä jotakin hyödyllistä kylään. Mielikuvitus ei riitä muuhun, veikkaan. Tie on ihan suora, joten liikenneturvallisuutta ei näillä edistetä.

Aurinko laskee 17.30, nopeasti, kuten Saharan laidalla tapaa tehdä. Ohitetaan "punainen kaupunki", sillä radan varressa on pitkä rivi tumman punaisia taloja. Pormestari on keksinyt keinon erottua ja on onnistunut. Kylän nimi taisi olla Beg Neeg. Tilasin nescafelasin, mutta juna tärisi niin, että osa vedesta meni lautaselle. Se piti kaataa lattialle, että ei pohjasta tule tippoja mun hienolle liivipuvulle. Harkinnan jälkeen otin sen reissuun, kun ei ollut oikein selvillä mihin tilanteisiin joudun. Oikea valinta silti. Vaihtopaidat uhkasivat loppua, kun matka venyi, sukat oli unohtunut ja kun moskeijassa joutuu olemaan sukkasillaan, on pohjat aika hurjat. Neljä päivää samoissa sukissa on tuskaa näissä oloissa.

Yritin monelta kysyä, missä kohtaa juna ylittää Niilin, sillä asema on Luxorissa joen itäpuolella. Eivät ymmärtäneet kysymysta, kunnes tuli sellainen ruokakauppias, joka osasi riittävästi e-kieltä. Silta on heti Nag Hammad-kaupungin jälkeen, tai siis sitä ennen, jos ajelee pohjoiseen. Tämä fiksu kaveri tuli kertomaan, että nyt se tulee, oli jo ihan pimeää. Asetuin ikkunaan ihmettä odottamaan, mutta ikkuna oli niin skeidainen, että se piti ensin putsata, että näki kunnolla läpi. Ei ole junia siivottu sitten valmistumisen? Vessa oli kauheassa kunnossa ja oppi on, että pissavammaiset naiset eivät voi tätä väliä junalla kulkea. Minä selvisin yhdellä käynnillä, mutta herranjessus, jos olisi ripuli!

Ylityspaikassa on erikseen sillat junalle ja autoliikenteelle. Valojakin on sen verran että joen leveys tuli selväksi. On se vaikuttava virta. Lopulta juna oli myöhässä parikymmentä minuuttia. Yli kymmenen tunnin matka on aika kova, mutta nyt sen kesti hyvin, kirja vaan loppui liian aikaisin.

Poistuessa huomasin, että nuori paikallinen kaveri istui ulko-oven lähellä, katsoi läppäristä leffaa ja otti virtaa junasta. Tosin virtajohto kulki ovien alitse seinään ja ovien kiinnipysyminen oli ongelma. Mutta siis oikein sijoittumalla voisi katsella leffaa, täytyypä muistaa. On kai pakko hankkia pienempi, ei näin virtasyöppö laite kuin tämä mun, nyt jo vanha Acer on. Kunpa tulisi meillekin myyntiin jokin kirjanlukulaite, ei olisi pulaa luettavasta!