Nippeleitä silmälaseilla

Tilasin lasit jotka kävin hakemass tänään. Heti kokeilessa en hoksannut, että niissä oli rajat, vaikka tilaus oli rajattomista. Sellaiset olivat edelliset ja ne oli mukana pokissa kiinni, kun tiausta tehtiin. Nyt sitten jäin epäröimään, totunko rajallisiin. Termi oli multifocus. Kauppaan tuli juuri silloin nuori nainen hyvän kielitaitonsa kanssa. Hänen kanssaan asiaa puitiin, kun myyjätyttö, vahvasti silmänluomensa maalannut söpöläinen, ei oikein huonoakaan englantia osannut. Tyttö kertoi opiskelevansa optikoksi ja selitti että maassa ei osata tehdä rajattomia. Ihmettelin, että myyjäkaveri, tukeva heppu, joka vielä lienee omistaja, ei sitä sanonut. Olisiko alennus jo etukäteen ollutkin korvaus siitä? Tämä tarmokas ja tosi hyvää e-kieltä puhuva tytteli taivutti minut hyväksymään lasit (muovit) ja vakuutti minun tottuvan rajallisiin parissa päivässä. On mulla sellaiset joskus aluksi ollutkin. Muistui vain mieleen tarina kaverista, joka sai rajalliset nenälleen, astui harhaan pankin portaissa ja sairasti jalkaansa kuukausia.

Toinen päivä koko retken aikana, kun tuntuu niin lämpimältä, että voi asentaa shortsit jalkaan. Upeaa, lämmin tuulahdus etelästä. Eilen oli ilmassa paljon savua, merkki siitä, että sokeriruokoviljelmiä poltetaan.

Hannu tiesi kertoa, että meitäkin kummastuttanut banaani”puiden” ruskistuminen johtuu siitä, että poikkeuksellisen kauan on niitä kasteltu kylmällä vedellä. Ei bansku siedä viileää, edes kastelussa!

Tavattiin Hannun kanssa Heinin kuppilassa, jotta kaverit tutustuvat keskenään, kun ovat ensi kaudella melkein naapureita. Hannu vielä hövelisti tarjosi oluet, tyytyväisenä sopivat kämpän löytymisestä. Hänellekin oli tullut sama ajatus, jonka jo ehdin toteuttaa, eli tarjota toista puolikasta talosta suomalaisille. Pankaapas sana kiertämään. Hannun Luxor-numero on +2 01277 361 290. Välikäsi = komissiomies on Jabaloui +2 01899 67064. Kannattaa ottaa yhteys 2013 tammikuun alussa ensin Hannuun, joka ei vaadi komissioita.

Kirjaan vielä suomi-poika taxikuskin, joka on ollut reilu ja asiallinen hinnoittelussaan. Yleensä kokemus on ollut, että kannattaa tehdä periaatesopimus yhden kuskin kanssa. Sellainen ei rokota ihan viimeisiä hintoja pidemmän diilin toivossa. Mahrous (äännä Mahrus) taxi nor 315, puh +2 0100 682 4405. Kaveri osaa jonkin sanan suomeakin, kun on pari kertaa päässyt meilläpäin käymään. Aikaisemmin hän olikin vossikkakuski, joka oli keksinyt varustaa heppansa Suomen lipulla. Käypä hinta lyhyemmillä kaupunkimatkoilla on turistille 10LE. Vähän mutkaisempi kyyti muutamalla pysähdyksellä maksaa ehkä 15-20. Vitosella pääsee lyhyen matkan, ainakin WB:n puolella.

Tapasin kaffilassa Myriamin, joka pikaisesti poikkesi vessaan. Antoi uuden numeronsa siltä varalta että satun käymään Alexin suunnalla. Kortissa lukee myös Siwa ja selitys on että hänellä on sielläkin joskus vastaanotto. M on hieroja-reikihoitaja-healeri eli sellainen ”kättä päälle panija”. Harrastaa myös feng shui – juttuja. +2 01278 650 487

Juttelin taas puisia matkamuistoja myyvän koptin puodissa, siinä samassa korttelissa, missä ovat peräkkäin LANTERN, BISTRO, ja HEININ kuppila. Vastapäätä on SNOBBS  ravintola. Yritin selostaa hänelle, miten tärkeä varuste on selänraaputin. Täkäläiset eivät sellaista ymmärrä, koska eivät itse ”ota” aurinkoa. Kun pohjavärikin on vahva rusketus, ei iho edes pala herkästi. Joten selkä ei kutia? Ainakaan rapsuttimia ei ole tarjolla. Totesimme että sen tekeminen suorasta puusta, esim höylätavarasta tulisi liian kalliiksi. Siksi olen ehdottanut että teettäisi niitä palmun lehtiruodoista, joita saisi ilmaiseksi. Esitin numeroin, että siitä saisi bisneksen. Esitän että teettämällä niitä 100 kpl erän, saisi tikun varmaan hintaan 1. Kun maksaisi käytännön asioita toimittavalle pojalle 1, ottaisi itselle 2 ja antaisi myyjälle 2, olisi hinta vielä turistille kohtuullinen 6LE. Selkänsä polttanut eurooppalaien ei pitäisi pahana edes euroa, eli 8LE. Kerroin itse ostaneeni monta raaputinta Espanjasta ja muualta Välimeren maista, hintaan muutama euro. Mutta täkäläinen ajattelu ei taivu siihen, että tavaralla olisi kiinteä hinta. Koptikaupoissa ja isoissa ruokakaupoissa niin on, muissa aina saa ruveta tinkimään kaikesta. Ideaani kuuluu, että raaputtimet pitää olla hyvin esillä että ohikulkija ne heti näkee ja niillä iso hintalappu. Asian ydin on että lähes jokainen turisti olisi valmis ostamaan raaputtimen mutta ei jaksa kinata hinnasta. No hän pyöritteli ideaa ja yritti löytää siitä heikkouksia, joista yksi epäilemättä onkin täkäläinen ajattelutapa. Väitän, että rapsuja menisi satoja viikossa, kun niitä vain olisi tarjolla. Ehdotin että kokeilisi ja testaisi idean parissa koptipaikassa, jotka ymmärtävät kiinteän hinnan idean.

Elisabeth, onko Hurghadassa raaputtimia ja mihin hintaan? Se tieto voisi rohkaista hankkeeseen ja auttaisi turistiparkoja.

Hollantilaiskaverit olivat viettäneet mukavan, rauhallisen illan RAMSES II temppelin viereisessä ravintolassa nimeltä RAMSION, josta on upeat näkymät valaistuille vuorille. Uskallan suositella näkymän takia, vaikken ole käynyt paikassa.

Hannulla oli fiksu muistisääntö arabialaiselle numerolle 7, joka on kuin V. Sääntö on seven up. Kahdeksikko on kuin tiipiin kuva, siis V alaspäin. Sen muistaa kun on turvana tämän seiskasääntö.

Hein toi pöytään lautasella juustolohkoja ”hyville asiakkaille”. Kun sanoin että tämä on yhteinen, tuli mieleen lastenlasten kielinerous. Nämä noin kolmivuotiaina kehittivät sanan ”kahteinen” joka tarkoitti kahden yhteistä. Jos oli useampi jakaja, se oli sitten yhteinen juttu. Kakarat ovat fiksuja!

Hannulta on peräisin tieto, että junan sana on arabiassa ”caravan”. Melkoinen keksintö sekin. Serai on jonkinlainen pysäkki tai lepopaikka karavaanille. Siitä on otettu nimi matkamuistopuodille Karavanserai.