Navetan polttaminen peruttu!

Kun muutin tänne kanakoppiin, tuli heti tuoreeltaan vuokraemännän kanssa juttua noista pihan rakennuksista, tarkoituksista ja tulevaisuudesta. Vanha navetta on lahonnut paikallaan virattomana jo vuosia. Vanhaisäntä on joskus muinoin hävittänyt lehmät ja tila on ollut vanhan kaman varastona. Vanhaisännästäkin on aika jo jättänyt 70-luvulla, joten ehdotin että annetaan VPK:n polttaa tönö harjoituskohteena.

Soitin sinne noin kuukausi sitten, olivat kiinnostuneita. Kävi joku kuvaamassa paikkoja ja totesi olevan haastavaa, kun on toinen vaja/autoalli kovin lähellä, sillä vain 4 m erottaa rakennukset. VPK tarvitsee kyllä harjoitusta savusukelluksessa ja totesin että onhan noita vaikeita kohteita tositilanteissakin. Pihapiirissä on isot vesialtaat, vanha kala-lamikkokin, jotta sammutusvesi olisi riittänyt.

Juhannuksen alla sitten sattui eräs sukulaismies kuulemaan polttoaikeista ja heräsi haluamaan navetan polttopuukseen. Äsken varmistui että hän on tosissaan ja sain syyn soittaa VPK:n kaverille. Olivat keskenään pähkäilleet ja todenneet kohteen hankalaksi, joten lopulta se peruminen ei sitten harmittanut heitäkään. Savusukellustakaan ei olisi kovin hyvin saanut ”reenattua” kun ei ollut portaita vintille eikä mutkia huonetiloissa. Kustannussyistä olisi polton pitänyt olla hyvä harjoitus sillä näinä nuukuuden aikoina ei harjoittelukaan saa mennä harakoille.

Toinen pihapiirin sattumus oli sellainen, että panin Tori.fi palstoille tarjouksen ladosta. Hyvä säkä olikin, että seuraavana päivänä löytyi kiinnostunut. Äijät kävivät hakemassa harmaat laudat sisustamiseen, mutta loppu ei ehkä sitten kiinnostakaan. Sillä ladon purku on kova homma ja siihen sisältyy vaarojakin. Heinäkuu on kavereilla aikaa hoitaa homma.

Minulla on sellainen hytinä, että saattavat jättää purkamisen hoitamatta ja sopimusrikkomusta ei kannata perätä edes oikeudessa. Sanktioita kun sopimukseen ei kirjattu. Varmistelimme viikolla rautaromun kerääjältä, että hän voisi tulla vetämään kehikon nurin nelivetotraktorillaan, jos joudumme itse asiaa hoitamaan. Kattopellit riittävät korvaukseksi hänelle. On muuten kolmas kierrätysfirma lähitienoolla joten aika hyvin on se puoli tässä pitäjässä hanskattuna.

On muuten jännää hommaa tuokin metallikierrätys, sillä 2-3 firmaa ilmoittelee paikallislehdessä ostavansa niitä. Soitto paljastaa kumminkin hämmentävästi, että pitää olla satoja kiloja rautaa ennen kuin siitä rahaa saa. Kupariromu kai kelpaisi pieninäkin erinä. Ainakin hullut uutiset maailmalta kertovat siitä, miten kaapeleita ja patsaita rosvotaan vain romuksi, kaikkialla ja julkeasti. Oli kai meilläkin saatu kiinni kaapelivarkaita. Nurkkia siivotessa löytyi yllättävän paljon metallia, arvioin pienelle lavalle kertyneen 300 kg luokkaa kaikenlaista. Oli vanhaa peltikaappia, pesukonetta, huonekalujen jalkoja, rakennusterästä.

Otolla on ollut keräilytaipumusta ja jopa vanhaa maanviljelyksen kamaa oli säilynyt, mm ikivanhoja ruosteisia työkaluja. Onneksi tämä Hyötyromu Oy kelpuutti jopa vanhat renkaat ja akun mukaan, jotta niistä ei tarvitse maksaa kaatopaikkamaksuja. Renkaat saa nykyisin jo kierrätykseenkin, ainakin uusia ostaessa. Mutta miten yleistä onkaan ihmisten tietämättömyys asioista kun autonraatoja ei osata ohjata näille romukauppiaille, vaan jätetään metsiin ja pientareille lojumaan. Vielä kun saadaan naapuri peräkärryineen jeesaamaan että kuljettaa ABC:lle vanhat öljyjämät ja muut vaaralliset jätteet Ecokemille kuskattavaksi, on kevätsiivous hoitunut.