Jäähyväiset itärannalle
(jännä juttu että samaan aikaan Päivi teki muisteluksen ”jäähyväiset länsirannalle” jonka julkaisen kohtapuoliin)
Lähdin ostamaan selkätukea ja parturiin yms. Bussissa sain jostakin syystä punnasta takaisin 25p. Kun bussi pysähtyi jäi edessäni istunut ukko ihmettelemään vaihtorahojaan ja ehkä sain sen pikku kolikon vahingossa. En jäänyt selvittämään mokomaa, mutta sitten iski taas puolituttu pummi ruinaamaan rahaa ja selitti ettei ole saanut edes falafelia ja löin pojalle kouraan sen kolikon. Sanoin että sillä saa ruohopullaa, mutta poika antoi sen takaisin. Pääsinpähän eroon.
Lautalla tarmokas poika jakoi nopeasti jokaiselle lappusen, joka selvisi kuurojen ja mykkien taustavoimien keräyksen valmisteluksi. Hän palasi hetken kuluttua ja ”rahasti” eli saikin aika monelta, minultakin punnan, joka lapussa oli ilmaistuna 100p. Hänellä oli esillä henkilökortti, joka kai todisti asiallisuudesta. Mietinkin että maassa jossa ei kaikilla ainakaan ole pankkitiliä on keräykset kai pakko hoitaa näin, käteisellä. Puhelin kuitenkin on kaikilla, mutta en ole nähnyt merkkejä puhelinkeräyksistä.
Taas lautalla kuului iloista juttelua, naurua joka on tyypillistä Luxorissa. Ihmiset jaksavat vitsailla ja naureskella keskenään, vaikka ei elämä kovin antelias olekaan. Tästä johtui ajatus tuon keräyksen suuntaan eli sosiaaliturvaan ja siitä meidän Sote-uudistuksiin. Kun ei ole mitään sotea, ei sellaista tarvitse uudelleen organisoida, helppo nakki. No money-no honey.
Jalkahoidossa tuli juttua kielen oppimisesta ja kysyin mitä on arabiaksi kiire. Poika mietti ja keksi parikin pitkää sanaa joita en edes yrittänyt painaa mieleeni. Mietin vain että kun elämässä ei paljoa pidetä kiirettä, ei sille ole kehittynyt lyhyttä ja napakkaa ilmaisua. Meillä lännessä kun kaikilla on aina kiire, on ilmauskin lyhentynyt pariin tavuun, monessa kielessä.
Muistutan tänne tulijoita siitä, että meillä on aktiivinen kirjakierrätys menossa ja tavoitteena kartuttaa suomalaiskirjojen määrää jatkuvasti. Myös muu kuin dekkarit kelpaavat hyvin.
Ostin sitten tukivyön, koska Päiviltä lainattu tuntui auttaneen, sillä muutama tunti käyttöä lepuutti lihaksia. Tukeva ja asiallinen, ehkä silti kiinalainen, maksoi 150LE, kotimaassa vastaava maksoi nelinkertaisesti. Mahrusista oli taas apua kun etsin kamoja, kuten ladattavia led-fikkareita, thermometriä mittauksiin veden lämpötiloista. Mittaria ei sitten löytynyt, mutta tilauksessa oli yhdessä paikassa. Ostin kolme pientä (25 LE/kpl) mutta kätevää ladattavaa led-”tasku”lamppua lähinnä lahjaksi naapureille. Sellaista tehokasta jolla löytäisi vesisiipat veden yltä järvellä ei ollut. Näille kiinalaislyhdyille ei saa takuuta, mutta henkilötakauksen antaa Allah, sanoi myyjä. Selitin Mahrusille että meillä sen nimi on takavalotakuu. Pistäydyin Vodafonella antamassa vuoden tekohengityksen kännyn numerolle, ettei aina tarvitse jaella uutta. Maksoi joitakin puntia. Vodan päämyymälä on moderni kauppa, jossa tyttö tekee esityön (ei –leikkiä) ja jakaa jonotuslaput. Silti joutui odottamaan pitkiä minuutteja, kun porukkaa oli paljon ja vain 3 myyjää.
Matkalla nähtiin kumma juttu, vossikka nurin. En nähnyt ihan tapahtumia, mutta polle oli etujalat pikkubussin perän alla. Mahrus vanhana hevosmiehenä meni heti apuun. Hepan oli vaikea nousta ylös, koska etujalat luistivat asvaltilla huonojen kenkien vuoksi. Jotenkin siinä äijien auttaessa se sitten pääsi ylös ja todettiin ettei ollut vammoja näkyvissä.
Ostin pari flashia eli muistikkua, 8 gigaa 75LE/kpl. Oli kuulemma egyhinta. Pitää panna tikulle kaikki valokuvat.
Paluumatkalla taas takertui yksi juippi venematkalle mukaan ja selitti että hänen enollaan on taxi WB:llä. Sehän osoittautui sitten potaskaksi, sillä ”eno”oli vanhastaan tuttu pitkä kuski. Hän ei olisi halunnut ottaa nyt keikkaa, koska joutuu siitä vähästä maksamaan komission pojalle. Olin vielä niin hölmö että sanoin takiaisen kuullen jatkavani M.Habuun. Lopulta ukkomme sitten lähti mutta urputti että hän joutuu maksamaan välivouhkalle ja tenttasin paljonko. Hän väitti tällaisen komissiohepun vaativan joskus 5, joskus 10 puntaa, joka on ihan kohtuuton. Kysyin miksi hän ollenkaan maksaa ja vastaus oli että tulisi isoja harmeja jos ei maksa. Tämä voiteluraha, komissio, välityspalkkio on niin syvällä toimintamallissa, ettei siitä voi poiketa. Yhteisön paine olisi liian kova ja juoruilu pilaisi maineen. No maksoin sitten hiukan ylimääräistä kun hän haki meidät pois Hassanin talolta. Täytyypä oppia sanomaan vaan aina ”ei” näille komissiohaukoille ja sopia itse kyyti suoraan taxin kanssa.
Kommentit