Tuntematon elämä

Kirjan motiivi on siinä että USAn hallitus perusti yksikön tutkimaan elämän mahdollisuutta avaruudessa. Sitä varten piti ensin määritellä mitä elämä on. Tutkijat lähtivät sitä ensin selvittämään maapallolla ja kehitys on ollut huima.

Nasan tutkija Peter Ward on kirjoittanut mun ymmärryksen mukaan aika vahvan kirjan joka on saanut aikaan kohinaa avaruusporukoiden piirissä. Kirjan on kustanatanut 2006 URSA, mutta en muista lehtijuttuja asiasta. Kuitenkin hän kirjassaan tekee rohkean yhteenvedon elämän luonteesta ja muuttaa perinteisen jaon elämän muodoista. Elämän perusjuttuja ovat lisääntymiskyky ja aineenvaihdunta. Aina sen syntyyn liittyy neste, yleensä vesi, mutta hän pohtii muitakin mahdollisuuksia, kuten ammoniakkia. Hiilen lisäksi voisi olla joitakin muita elämän rakennuspalikoita ja siksi he tutkivat piin mahdollisuuksia.

Hän kuvaa elämän puun uudelleen ja lisää siihen entisen jaon BAKTEERIT, ARKKIELIÖT ja AITOTUMALLISET pari uutta haaraa rna-eliöt ja rna-virukset. Tämä uusi taksonominen jako on minulle uutta mutta enhän olekaan tutkija ja kouluajoista on liian kauan. Kuitenkin kirjoittaja suhtautuu näkemykseen siten, että se on todella uutta ja uskon häntä. Uuden näkemyksen mukaan virukset pitää ryhmitellä uudelleen ja sijoittaa eri haaraan kuin nuo perinteiset.

Kirjan sivuilta saa todella mielenkiintoisia tiedonsiruja, joissa riittää maallikolle ihmeitä. Kirjasin lukiessani joitakin, kuten yhdessä millilitrassa merivettä on 10 miljoonaa virusta ja se millitlitra on kyyneltä pienempi tilavuus. Virologi Dennis Bamford kuvaa että soluelämä suorastaa ui virusmeressä. Sen mukaan virukset vaikuttavat valtavasti luonnonvalintaan, vaikka eivät siihen suoraan osallistukaan. Nykyään virologit tunnistavat 30 000 viruslajia mutta niitä keksitään koko ajan lisää. Virukset pääsevät bakteerien ja solujen sisään. Yksi aivastus tuo ilmaan miljoonia viruksia, kun aikaisemmin peloteltiin että nuhakuumeisen yskähdys levittää ilmaan huoneessa tuhansia bakteereja. Tärkeä kommentti:”viruksia oli olemassa jo ennen kuin eliöiden yläkunnat (nuo 3) erosivat toisistaan aivan soluelämää kuvaavan puun juuressa”.

Minulta puuttuvat kaikki pohjatiedot voidakseni ottaa itse osaa tämän tason pohdintaan, mutta hyvin kirjoitettu opus saa silti pohtimaan asioita uudelta kantilta. Yksi tiedonmuru oli että 1g maata sisältää bakteereita yli 10 miljoonaa. Vanha tietoni kertoi että neliömetrillä suomalaista metsämaata toimii 300 000 eliötä, mutta ne ovat sitten kooltaan isompia. Metsän toiminnalle kaikki nämä ötökät ovat välttämättömiä. Kirja kertoi että maapallolle tulee joka vuosi puoli tonnia pikkukiviä Marsista. Silti hän sanoo toisaalla että maapallon massa ei kasva. Toisaalta tullut tieto josta kirjoitinkin blogissa, kertoo että fotosynteesin avulla maapallon massa kasvaa huimasti joka vuosi kasvien kautta ja muistaakseni luku oli 250 000 tonnia/vuosi. Tarkista jutusta ”maapallo kasvaa.”