Syksyn ensiretki tehtiin 23.8 aloittaen Onnelan puutarhan rannalta, jossa 33 retkeläistä kuuli ja näki vesisiippoja. Siipat myös horrostavat talven puutarhan lämpökeskuksessa. Kävelimme puistokäytäviä radan

varteen ja työväentalolle, mutta vain hetkittäin kuului pohjanlepakko ja viiksisiippa ja nekin lyhyitä äänijaksoja. Mutta silti kolme lajia on hyvä tulos retkellä.

 

24.8.2013 oli huippuhyvä retki Vihdin kirkonmäellä. Kirkas, tyyni kuutamoilta, paikalle kertyi 62 lepakoista kiinnostunutta, yksi porukka jopa Lohjalta asti. Täytyy olla tyytyväinen siihen, että mukaan oli tullut myös teini-ikäisiä, joita harvemmin on mukana. Oliskohan syynä ollut se, että retken nimi oli lepakoiden hääyö. Idea liittyi siihen että kirkossa oli vihkimisyö, jossa vihittiin pareja sarjatyönä. Apua oli siitäkin, että retki oli osa Vihtipäivää.

 

Kirkaan kuutamoyön syy ehkä oli, että satavarma pohjispaikka kirkkopiha toi ensi havainnon vasta kun olin kuluttanut juttuvarastoni loppuun, lähes tunnin retken alusta klo 22.50 saatiin kuulla eka maiskutus ja onneksi monen fikkarin voimin nähtiinkin yksi saalistuslento.

 

Sitten vaellettiin 1 km Vihtijoen sillalle ja siellä oli onneksi vilkasta vesisiippameininkiä. Kun yli parikymmentä lamppua valaisee joen pinnan lepakot näkee selvästi, vaikka lento onkin vain yksi nopea vilaus. Useat lapsikatsojista näkivät lepakoita ensi kerran ja innokkaimmat kyselivät jo seuraavan retken ajankohtaa. Joten saattaa tulla uusijoita ja melko varmasti ensi kesänä tulevat monet uudelleen.

 

Olkkalassa, Vakolan pihalta lähdettiin 30.8 alkulämmittelyn jälkeen 21h voimin kävelemään Niinan kolmioreittiä. Heti alussa kuultiin pohjanlepakkoa ja viiksisiippaa, mutta meno äityi hurjaksi uimarannalla, sillä siellä oli useita vesisiippoja ja parvi pohjiksia ja viiksisiippoja. Hyöteisiä oli liikkeellä melkein kuin pyrynä. Lapset lähetettiin kotiin, kun oli sentään nähty ja kuultu komea konsertti.

 

Vanhemmista retkeläisistä jäi vielä 7 jatkamaan kolmiota, ja monessa tarkistuspisteessä kuultiinkin vuorotellen siippoja ja pohjista. Retkisää oli sopiva ja ötököitä lennolla tosi paljon. Kun mukana oli vielä 4 detektoria, kuulivat kaikki hyvin nakutuksia ja maiskutuksia.

 

31.8.2013 Nummelan Työväentalolta lähti retkelle 26 kiinnostunutta ja sää oli sopivasti pilvinen ja lämpöä +13. MUTTA – lepakoita ei kuultu kuin pari lyhyttä ohilentoa, pohjis ja viiksi, mutta mitään kunnon pitkäkestoista saalistuslentoa ei kuultu. Porukalla ihmettelimme sitä, minne kaikki yöllä lentelevät ötökät olivat kadonneet ja samaa miettivät nälkäiset lepakkoemot päiväpiiloissaan yölläkin. Toista tuntia kierrettiin ennen niin varmoja havaintopaikkoja, pettyneinä.

 

6.9. 2013 alkoi retki kirkonkylän hammashoitolan parkkipaikalta, jossa ensin juteltiin lepakoiden suojelusta ja pöntöistä. Rutiininomaisesti kerroin lyhyesti lepakoiden elämästä ja kerrattiin kuuluminen nisäkkäisiin. Kävely uimarannalle muutaman pysähdyksen ajaksi, kun 29 kuulijan ryhmä kuuli pohjanlepakkoa ja sitten rannassa vesisiippoja. Ilma oli kirkas ja tyyni, viileähkö, mutta lepakoita oli liikkeellä paljon vähemmän kuin edellisviikolla. Silti lapsivoittoinen porukka pysyi mukana reilun tunnin retken ja moni näki elämänsä ensi kerran nahkasiiven lentoa. Ja kuuli tarinaa aina kiinnostavista vampyyreista ja isoista hedelmälepakoista.

 

7.9.2013 saapui 38 uteliasta kuulemaan lepakoista Haimoon uimarannalle, jossa alkuselostuksen jälkeen ei kuitenkaan kuultu yhtään vesisiippoja. Syynä huono hyönteisliikenne. Tunnin jutustelun jälkeen siirryttiin Haimoon koululle, jossa pitkän odottelun jälkeen lopulta kuulimme viiksisiippaa, mutta näkeminen jäi muutamaan vilahdukseen. Lapset olivat kuitenkin tyytyväisiä edes yhteen äänihavaintoon.

 

Siis yli kaksisataa kuuli ja näkikin kuudella retkellä nakutuksia, maiskutusta ja rätinöitä eli nahkasiipien tutkaääniä. Jollakin koululuokalla olikin juuri puhuttu lepakoista ja retkeläiset varmaan osaavat tulevassa kokeessa aika paljon asioita.