Nippeleitä hellettä odotellessa

 

Ostin kahden askelman kettiötikas-pallin IKEAsta ja kasasin sen. Hyvin meni ja kunnioitan tuotekehitystä mutta kovasti ihmettelen hintaa, 8€. Kiinalainen tehdas saa siitä korkeintaan 2-3, ihan käsittämätöntä. Suomalainen lintupönttö maksaa yli kympin. Tämä palli pitää vielä käsitellä petsillä.

 

Vaihdan läppärini uudempaan ja nyt pitää siirrellä tiedostoja, lähinnä kuvia ensin ulkoiselle kovalevylle ja sitten siirtää uuteen. Pitää opetella vielä käyttämään pilvipalvelua ja siten varmistaa että kuvat eivät katoa. Harry suositteli Google+ ja sehän tietää että minunkin kuvat joutuu NSA:n vakoiluohjelmaan ja jenkkien syyniin. Naapurissa asuu Kake, joka harrastaa tiotokoneiden kasausta ja kauppaa ja hän myy käytetyn ja putsatun koneen hintaan 150€. Taidan raahata vanhankin Luxoriin ja käyttää sitä suhdetoimintaan lahjana.

Kuva ei liity juttuun varsinaisesti, onpahan vaan yksi joutava kuva arkostossa

Kadonnut IXUS kamerakin sitten löytyi, kiva ettei tarvitse taas opetella uutta. Kun siirsin kuvia koneelta toiselle, tajusin miten paljon lopultakin tulee kuvattua, Tiedostoissa oli varmaan 2-3 tuhatta kuvaa ja lisää kertyy vauhdilla. On tämä kuvaaminen muuttunut kovasti filminkäytöstä digiin. Nyt tulee kuvatuksi paljon liikaa eikä niitä tarpeettomia otoksia välttämättä poisteta. Tietovarastot vaan kasvavat poskettomiksi, varsinkin kun se on ”ilmaista”.

 

Tykkään kartoista ja tutkin niitä aina kun on vähänkin syytä. Aina uuteen turistikohteeseen mennessä varsinkin, mutta myös maantie- ja topografisia karttoja. Egyptissä kartat ovat kehnoja, paitsi läntisten tekijöiden tuotokset. Aina niitä ei ole saatavilla ollenkaan. Vuosia keräsin ilmaisia turistikarttoja eri kohteista, mutta aika harvoin niille käyttöä löytyi ja viime muutossa piti heittää nekin pois. Nyt kun ei enää tule käytyä kuin Virossa ja Egyssä, ei karttoja paljon tarvitse. Mutta taas sain yhden Lahemaan kansallispuistosta ja sitä tutkin innolla reissussa. Samoin panin talteen Baltic Guiden, sillä seuraavalle reissulle mennessä voi sitten kaivaa tietoa netistä etukäteen, kun on osoitteita ja nimiä, joita etsiä. Pamagin Ulla houkuttelee mukaan Pohjois-Puolan reissulle ja se kiinnostaa. Ainoa pulma on iskias, joka välillä vaivaa. Viron matkallakin piti ottaa pari kertaa särkylääke, mutta sitten sujui hyvin.

Hyvin entistetty vanha kartanon varastorakennus Viron Lahemaalla

Että jos lähden 5pv:n retkelle, pitää varata vaan pillerit mukaan. Puola on niitä muutamia Euroopan maita joissa en ole käynyt. Muita puuttuvia on Irlanti sekä Skotti ja Wales, jos ne erikseen huomioidaan. Belgia on myös jäänyt väliin, sillä en laske lentokenttää mukaan. Ja yllättävästi Italiassa ei ole tullut käydyksi. Liettua kuittaantuisi myös Puolan reissussa. Nyt sitten pitänee laskea mukaan puuttuviin vielä Valko-Venäjä ja Ukraina, kun aikaisemmin niputin ne ajatuksen tasolla Neukkulaan, kuten Moldovankin, joka juuri teki sopparin EU:n kanssa. Toivottavasti ei pääse jäseneksi kovin pian, sillä lait ja tavat ovat kovin heikot.

 

Noita -stanistaneita ei lasketa enää mun Eurooppaan. Epäselvää aluetta myös ovat nuo suomensukuisten kansojen maat Volgan mutkan takana, joiden itsehallinto on kovin ohut ja horjuva. Niitä ei voi laskea mukaan tässä.