Terästä ja alumiinia

Kävimme teräksen tukkukaupassa. Ulospäin ei mistään olisi arvannut että takapihalla on melko siistissä varastossa tonnikaupalla rautaa. Käynti oli siksi että sain valita rautatavaran niitä paria pöytää varten, mutta eihän se niin ratkennut, vaan rautakaupan mies sanoi että lähetä seppä tänne. Siellä oli hyllytavarana myös samoja heloja joita tarvitaan koristetaoksissa, kuten porteissa. Sainkin siitä aiheen kysellä portin hintaa, mutta Abdy ei sitä muistanut vaan heitti arviona että kolmisen tonnia. Lupasi kuitenkin tarkistaa hinnan kun kerroin että sitä oli kysytty. Huruteltiin portin tehneen sepän pajalle, eikä silläkään mitään kylttejä tarvita. Metallinjämiä täynnä oleva jalkakäytävä kertoo kaikille että täällä taotaan ja hitsataan. Kyllä meilläkin oli minun lapsuudessa sepän pajat aika sottasia ja mustia luolia, mutta tämä hakkaa kyllä muistojeni pajat. Lattian mujukerros oli noin 15-20cm. Mutta ammattitaitoa tuntuu löytyvän. Oli silti apua selittämisessä siitä, että olin vääntänyt rautalangasta pienoismallin. Hauska juttu on, että Abdy käytti mallista sanaa ”maket”, mutta en tullut tarkistaneeksi oliko se arabiaa. Viittaisi siihen suuntaan sillä venäjäksi se on myös maket. Sanakirjani ei englanniksi sanaa tunnista. Siis rautalangasta vääntäen tämäkin asia selkisi.

Seuraavaksi sitten hakemaan alumiinilistaa, joka löytyi koptinikkarilta (uskonto näkyy seinän kuvista heti) joka käsittelee lasia ja peileja ja käyttää niihin listoja. Pienellä hakemisella sopiva löytyi. Hänen työtilansa ei ole kovin fiksut, sillä hän joutui ensin raivaamaan laseja pois ja sitten nostamaan raskaan metallipöydän jalkakäytävälle saadakseen metallisahan käyttöön. 180cm kapeaa L-listaa maksoi sitten katkottuna 15LE, kun kotona samasta olisi pulittanut 15€. Jäin taas itsekseni pohtimaan voisiko siitä saada bisneksen eli tuoda aluprofiileja Suomeen. Mutta ensiksi pitäisi haalia ostajat, kun niitä kontakteja ei ole.

Edelleen menimme tuttuun puuverstaaseen, jonka isäntää jo ehdittiin moikata kadunkulmassa. Tein siellä nopean luonnoksen ruokapöydän lankuista. Ei ole saatavissa tarpeeksi leveää kamaa, joten se kansi tulee kolmesta palasta, luokkaa 30x180cm/kpl, paksuus 40mm. Puulaji lienee saarni. Arvaan arabialaisesta nimestä joka oli hiukan sinnepäin. Ainakin pintakaarna on tasaisen harmaa ja puulaji melko kovaa. En saanut vastausta mistä tavara tulee. Oli poikien vaikea uskoa että ulkosivut jää alkumuotoonsa, vain kaarna pois. Lakkaus täytyy hoitaa itse, eivät tee tällä verstaalla sitä.

Onneksi olin mukana asentamassa sitä alulistaa kaapin alareunaan, sillä muutoin hyvin käytännöllinen ja kekseliäs Abdy olisi ruhjonut listan kiinni konsteilla, joista olisi jäänyt jälki listan pintaan. On tästä pitkästä työurasta täälläkin hyötyä. Listan taakse sitten tuli ne LED-listat ja hyvältä näyttää.

Äsken kävi yleismies Farad ottamassa ohjeita, kun hänen hommansa on siivota piha laattätyön jäljiltä ja valmistella pikkukivikäytäviä ja niiden reunakiviä. Lupasi hoitaa hommat valmiiksi kun tulen Kairosta keskiviikkoiltana. Hommaan kuuluu myös "kivi"kasan levitys eli pikkukivien sekoituksen saaminen käytäviksi.

Silloin toivottavasti on saatu uusi nettiyhteys, joka on nyt päätetty vaihtaa lankaliittymäksi, joka on selvästi nopeampi täällä. Nyt ollaan tärvätty nettitikkuun rahaa, kun on ollut suuri tarve päästä nettiin eikä wifi pelitä ollenkaan. Kävin yhtenä iltana Abdyn himassa testaamassa yhteyttä mun koneella ja se pelitti hienosti. Tahtoo samaa. Hänellä on käytössään myös ”mokkulayhteys” tutkimushankkeen wifin kautta, mutta se oli hitaampi.

Talossa ramppaa kaikenlaista väkeä koko ajan, laajan suvun vesseleitä ja eri alan duunareita, jokunen naapuri ja mulle jo puolituttu. Verkostot kasvavat koko ajan. Nyt jo tiedän muutamia hyviä ammattilaisia, jotka osaavat asiansa. Sehän on loppujenlopuksi tärkeintä että löytää osaajat.