Tuulimyllyjä ja lapoja

Olen aikaisemmin usein ihmetellyt näkemiäni tuulivoimaloita. Lentokoneesta olen katsellut Egyptissä, miten vanhemmat nelilapaiset seisovat, ja osa kolmilapaisista pyörii. Jo silloin, monta vuotta sitten, aloin ihmetellä lapojen määrää, sillä luulisi että kolmilapainen on jotenkin vaikeampi rakentaa, kun kulmat ovat omituisia. Miksi ne ovat parempia kuin nelilapaiset?

 

Nyt sitten kerrotaan että tuotekehittäjät ovat päätyneet kaksilapaisiin voimaloihin! Ne toimivat nurinkurisesti, eli poimivat voiman takaapäin tulevasta tuulesta.

Tämä pohdinta maallikolle on entistä vaikeampaa, kun näkee uusia lentokoneita, joissa on monilapaiset potkurit, joiden siivet ovat taivutettu eteenpäin kärjistään. Puhumattakaan vanhoista tuulimyllyistä, joilla pyöritettiin todella myllynkiviä. Meillä ja Hollannissa, joka maassa ennenvanhaan. Niissä myllyissä oli yleensä 8 lapaa, puusta rakennettuja ja myllyt pyöri hyvin, jyvät saatiin jauhettua.

 

Tuntuu omituiselta, että insinöörit ja fyysikot ovat joutuneet kokeilemaan näinkin paljon, kun luulisi perustietoa olevan riittävästi. Ei vaan ole sillä edelleen kokeillaan ja testataan.

Yksi fakta on selvinnyt ja se on, että tuulet ovat voimiltaan ihan erilaiset 200-300m korkealla kuin maanpinnalla. Virtaukset saattavat mennä jopa eri suuntiin eri tasoilla. Joskus taviskin havaitsee, että korkealla seilaavat pilvet kulkevat eri suuntaan kuin matalalla olevat.

 

Siksi uskon, että uusi kokeilu virittää mylly korkealle, 300-400 metriin ja siten että sitä kantaa kaasutäytteinen rengas, jonka sisällä itse roottori pyörii, saattaa toimia. Saatu sähkö johtuu kaapelia myöten maahan. Epäselväksi on jäänyt, onko se sähköä jauhava mötikkä siellä ylhäällä, kuten aina noissa mastoon perustuvissa. Voiko se yleensäkään olla maassa? Epäilen kovasti. Maallikon on helppo spekuloida. Vain sähköä voidaan siirtää!