Kävelin Medinaa, koska siellä on melkein kaikki tärkeä kaupan. Ensin poikkesin huonekalukauppaan, joka myy verhoiltuja kalusteita ja verhoilukankaita. Siellä oli juuri sellaisia pikku tyynyjä jollaisen haluan. Ei saanut ostaa, koska olivat osa sohvaa, mutta poika ei ollut kiinnostunut edes tilauksesta toimittamaan yhtä tyynyä, aika hassua näissä puutteen oloissa.

Erään myymälän nimi oli täkäläisittäin taas oikein keksintö. Kirjoitetaan vähän eri tavalla kuin alkuperäinen: Pier recardin. Kun se sitten on lasiovissa jotka katkaisevat sanan juuri noin, mutta kun ovet ovat kiinni, sana tulee väkisin oikein PIERRE CARDIN.

Kameran akku lienee sökö, mutta ei se tunnu oikein mahdolliselta kun kamera on hyvin vähän käytetty. Yritin kuitenkin ostaa uutta ja kävin parissa kaupassa. Ekassa oli kamalalla volyymillä musaa, joka ei sovi minun korville ja aivan liian kovaa. No hiljeni sentään pyynnöstä. Etsivät vastaavaa, kun ensin selvittiin siitä että akku on sama asia kuin battery. Ei löytynyt ja sehän on tyypillistä näille tuotteille, jokaisessa omanlaisensa akku. Sitten toiseen kauppaan, jossa nuori mies oli avulias ja lupasi mennä toiseen kauppaan etsimään. Otti mun numeron ja soitti sitten hintatarjouksen sieltä toisesta kaupasta. Sanoin jo heti että max 200, mutta siellä heitettiin ensin hinta 500, mutta se on ihan järjetön, koska sillä hinnalla saa koko kameran Suomessa. Hän sitten toimi välissä tinkijänä puolestani, mutta en edes hyväksynyt hänen ehdottamaansa mun puolen viimeistä hintaa 350LE. Sanoin sitten että anna olla, päätän jotakin myöhemmin. Haen kuitenkin pois sen akun, sillä vii olla että kotona saan sen huoltoon ja vika voi olla jossakin kontaktissa tms. Katsotaan nyt, ehkä pärjään kännyn kameralla.

Lähdin katsomaan olisiko hieroja vapaana, matkaa on vain 120m Vodafonen kulmalta pikkukatua, joka kulkee samaan suuntaan kuin TV-katu. Oli kiinni vaikka sisältä kuului kova musa. Saattoi olla naisten jumppahetki? Täytyy mennä iltahämärissä, kunhan jaksan. Selkä pitää saada kuntoon että pääsen kentälle. Mudi soittikin eilen ja toivotti tervetulleeksi vastauksena tekstariini.

Kävin vielä katsomassa yhtä kehuttua ATM-automaattia, joka kuulemma toimii aina, vaikka muut tökkivät. Se on sillä kadulla joka on 90 astetta TV-kadun alusta asemalle päin. 30m kulmasta on huomaamaton automaatti, jota hoitaa Banque du Cairo. Ihan vieressä oli kadulla patja jolla lojui ukko röökiä vetäen. Oli siis hänen kotinsa siinä jalkakäytävällä. Patjan lisäksi oli muutama pahvilaatikko omaisuutena.

Eilen kun menin jalkaisin himaan Sairaalakadun supermarketista, osui kulkemaan ohi kansanleipä-pisteen, jossa siis leivotaan vain sitä pyöreätä leipää jonka jauhot eivät ole pelkkää vehnää, siis hyvä ja terveellinen leipä, jonka hintaa valtio tukee ja sitä myydään siksi vain 10 kpl nippuina. Hintaa en nyt muista mutta lienee 1-2 tasaraha. Siinä on valvoja joka seuraa tilannetta ja kysyin häneltä saanko ostaa yhden. Hän antoi hymyille sen, ei halunnut rahaa vaan sanoi "tervetuoloa Luxoriin" (ei sentään suomeksi.)

Äsken tuli ohjelma joka kertoi Arabian Air Show tapahtumasta, jossa myydään suurin osa maailman koneista. Ala on kriisissä, sillä koneiden myynti notkahti pahasti: 2009 myytiin 155 miljardia$, 2010 vain 14M ja 2011 meni 24M. Emirates on tilannut 50 kpl jumboja joka on alalla iso kauppa, yht 26 miljardia. Valittavat että bensa on epätavallisen korkealla ollut jo pitkään ja ala on lirissä.

Kävin ostoksilla KodinAnttilassa TV-kadulla vinottain vastapäätä Vodafonea. Sieltä löytää kyllä ihan kaikkea, paremmin kuin kotona Prismasta. Erikoisesti pikku kodin muovia ja kippoja, pikkutavaroita keittiöön, pieniä huonekalua, siivoustarvikkeita ja -aineita. Ostin 4 koukkua keittiöön, sillä on kurjaa kun ei ole pyyhkeelle paikkaa. Lattiaharjasetin, hinta 38LE (Sinituotteen vastaava maksaa varmaan saman Euroina, siis 8X) Roskakori, tiskille muovinen telina, muovinen paistolasta, kumimatto ammeen pohjalle estämään liukastumisen, 5 vaatepuuta, koko satsin hinta 164LE. Ne tietysti jää ainakin osittain asuntoon mutta mitä välii! Täällä ne odottavat seuraavaa kertaa.

Törmäsin kadulla ruotsalaiseen tuttuun Klas, joka oli jutellut Paavon kanssa. Hän oli saanut multa textarin, mutta ei ollut vastannut. Mutta sitten oli kadottanut kännykkänsä. Sain tekstarina hänen uuden numeronsa, jotta voidaan moikkailla esin ISIS-pihalla. Totesimme että olemm svenskin kanssa saman ikäisiä kuukauden tarkkudella, kun Pave on jo 84. Klasu kertoi että P lähtee kotiin, jostakin syystä. Klasilla oli seurassaan nuori mies(?)