Maapallo kasvaa kokoa!

Olen monelta taholta kysynyt, mistä johtuu että järjestään kaikki vanhat historialliset rakennelmat joudutaan kaivamaan esiin maan sisältä. Kysymykseeni ei ole vastannut Tieteen Kuvalehti, ei radion ”kysy mitä vain” ohjelma eikä NatGeo. Nyt sitten asia selvisi kirjasta ”elämän kehitys” jonka on julkaissut ylläty, yllätys, TIETEEN KUVALEHTI ! Siis tieto oli olemassa, sitä ei vaan ollut helppoa löytää.

Itse olen pohtinut osaratkaisuna ongelmaan sitä, että avaruudesta tulee koko ajan pölyä ja pieniä hiukkasia isompien tähdenlentojen ohessa. Yksi kumma hiukkanen etenee esteistä välittämättä ihmistenkin läpi ja sitä halutaankin tutkia suomalaisen kaivoksen uumenista, meillä kun kallioperä on stabiili.

Avaruuspöly ja isommatkin murikat ovat koko ajan vaarana ihmisen lähettämille laitteille, säätutkille ja satelliiteille. Eli maapallon pinnalle tulee koko ajan avaruudesta kamaa.

Mutta se varsinainen kasvun selitys on yhteyttäminen, jossa hommassa syntyy joka vuosi yli 250 miljardia tonnia biomassaa, josta maalla elävät kasvit tuottavat puolet ja toisen puolen bakteerit ja levät.

Yhteyttämisessä kasvien viherhiukkaset hyödyntävät auringonvalon energiaa ja muodostavat orgaanisia aineita hiilidioksidin ja veden atomeista.

Prosessi on monimutkainen ja se koostuu lukuisista toisiinsa sopivista biokemiallisista reaktioista. (tämä oli lainaus kirjasta) Monimutkaista on tämä luonnon toiminta ja kovasti kummastelen sitä, että useat tutkijat pitävät oletettavana jonkinlaisen elämän mahdollisuutta muilla planeetoilla avaruudessa. Juuri luin uutisen, jossa todettiin elämälle soveliaita taivaankappaleita olevan toistasataa, kiertäen yhtä montaa pientä aurinkoa.

Tietenkään ei ole todennäköistä, että niillä kaukaisilla palloilla syntyisi jotakin samanlaista kuin maapallolla on kehittynyt. Ei varmuudella törmätä ihmisen kaltaisiin kulkijoihin. Voipi olla että jonkinlaista levää tai elävää limaa löytyisi, jos sinne asti jokin tutkimuslaite saataisiin lähetettyä. Mutta ne möykyt eivät kyllä soita musaa tai täytä veikkauskuponkeja! Enkä tällä tarkoita mitenkään ihailla nykyihmistä, joka on Telluksen turma.

Pohdintani näistä jostakin salaperäisesti ilmestyvistä maakerroksista, jotka lähes aina peittävät muinaismuistot, virisi kun Espoossa kaivettiin toissa ja viime kesänä esiin 1600-luvun kyläkeskus. Siitä oli tiedossa aika tarkkoja faktoja, sillä kylä oli hylätty (ilmeisesti pakosta?) kuninkaan kartanon muodostamisen yhteydessä. Kerran satuin kuulemaan radiosta ohjelman joka selosti Turussa esiin kaivettuja kaupungin vanhoja jäännöksiä. Siinä ohjelmassa tutkija yritti selittää samaa kysymystä sillä, että kaupunkia rakennettaessa aina paikalle tuodaan lisää materiaaleja muualta. Heti ajattelin, ettei selitys voi päteä! Eihän kukaan vuosisatoja sitten ole voinut raahata metrikaupalla maata Turun keskustaan laajalle alalle. Miksi ja miten kukaan olisi sellaista tehnyt?

Vaikka on sitä aikoinaan tehty isoja maansiirtoja ihan käsityönä lastaten ja hevosvetoisesti. Vihdin kirkonkylän ”uuden” kirkon liepeille rahdattiin ilmaisina päivätöinä tuhansia hevoskuormia soraa joskus 1700-luvulla. Pitihän kirkon ympärille saada hautausmaa! Ja kun paikalla ei sattunut olemaan maata luonnostaan, sitä tuotiin. Olivat kovaa porukkaa vanhat vihtiläiset torpparit. Eihän mokomaan hommaan tarvinnut ökyisäntien ryhtyä, riitti kun pani torpparit velvoitetöihin.

Näistä muinaisten kaupunkien esiin kaivamisista on usein kuvia. Mieleeni on jäänyt kuvat monien kymmenien metrien syvyisistä montuista, jotka on kaivettu Turkissa. Kaivaja-tutkija on vakuuttunut että on löytänyt muinaisen Troijan rauniot. Huvittavaa on että niitä ”Troija” raunioita väitetään olevan ainakin kolmessa paikassa. Turismin tarpeita varten kehiteltyjä juttuja.

Yleensähän kaikkialla, myös Suomessa, tutkijat voivat päätellä monia asioita maakerrostumista, niiden väristä ja koostumuksesta. Ei tarvita edes esinelöytöjä, kun tutkijat jo kasaavat todisteita ja faktoja, hiilestä, luusiruista, siitepölystä ja ruukunpalasista. Aika vesseleitä nämä tutkijat.