Arkkitehtuurista, rakentamisesta

Kovin saman oloista on kaupunkimiljöö näissä arabimaissa. Onhan se kehittynyt reilut 10000 vuotta. Ja kun rakennustekniikka on samantapaista, materiaalit paikallisia, niin lopputuloskin on pitkälle yhtenäinen. Olen käynyt vuosien varrella Marokossa, Tunisiassa, Jordaniassa, Senegalissa, Cap Verdellä, Maltalla, Keniassa ja ja täällä Egyptissä nyt kahdeksatta kertaa. Kaikkialla sama rakennustyyli.

Tiilit ovat muodoltaan pyöreämpikanttisia kuin meillä. Siinä on käsityöllä osuutensa. Tiilien tuotantoa en ole nähnyt. Niilin savea ne lienevät ja auringossa kuivattuja. Pyöreydestä johtuu, että seinä on kuhmuisempi ja sauma näkyy. Rappauksella sitä sitten oiotaan, jos rakennuttajalla on varaa. Köyhemmillä alueilla harmaa tiiliseinä on sellaisenaan valmis ja kelpaa.

Kerrostalot rakennetaan siten, että pilarit ja lattiatasot valetaan betonista. Sen keksivät jo muinaiset roomalaiset paljon ennen ajanlaskun alkua. Seinät ja kaiteet sitten muurataan tiilistä täyttäen pilarivälit. Valuun jätetään ylimmälle tasolle törröttämään betonirautaa reilusti. Siitä olisi helppo jatkaa kerroksia lisää. On kerrottu, että näissä maissa, myös Välimeren pohjoisrannalla, on sellainen verotus, että keskeneräisestä talosta ei makseta (kiinteistö)veroa. Siksi 80% taloista ovat aina kesken.

Tämä talo on tehty valmiiksi asti ja meillä on käytössä kattotasanne. Siellä on jopa hiukan kalusteita, valot (pelkkiä lamppuja), vessa ja pesuallas, aurinkokatos pippaloita varten ja kaiteet sekä siisti laattalattia.

Talo on poikkeus, sillä katselin katolta alueen taloja ja ehkä 20% on valmiita katon ja julkisivun osalta, maalattu ja rapattu.

Tällä pikku kadulla on menossa 2 rakennustyömaata. Toinen lähtee montusta, toisessa talossa jatketaan kesken jäänyttä hanketta. Kivaa seurata molempia pari kuukautta.

Talojen parvekkeita reunustaa takorautakaide, johon tehdään vinot tuet ulospäin sojottamaan kadulle. Niiden väliin pingotetaan narua pyykeille. Aikamoista liputusta välillä. Narua on 4-6 "riviä" joten pyykkiä mahtuu yksi koneellinen.

Täälläkin näkee vähän VAU-arkkitehtuuria, josta meilläkin on kohkattu. Se tarkoittaa hämmästystä, se vau. Siis taloja jotka ihastuttavat ja jotka muistetaan. Arkkitehtuuri-intoilijat jopa matkustavat maailmalla bongaamassa niitä. Wieniläinen arkkitehti Hundertwasser on yksi niiden luojista, Alvari A ja Eliel S meikäläisiä. Tuo nimi satavesi on hurja taiteilijanimi. Oliskohan idea nieen kopiota meidän ed.mainituista vesinimistä, Aalto ja Saarinen?

 

Mutta onhan nämä nykyrakennukset vaatimattomia noiden vanhojen huippujen luomusten rinnalla. Onhan pyramidit ja temppelit sellaisia saavutuksia, että nykyjutut kalpenee rinnalla. Ei taitaisi nykyasukkailta edes syntyä niiden veroisia. Luxorin Karnak-temppelin väitetään olevan pinta-alaltaan suurin maailmassa. Uskoisiko, vai pitääkö mennä mittaamaan Mexikoon tai Burmaan sikäläiset jättitemppelit. Luulen, että Ankor Vat on isompi. Gisan pyramidi oli tuhansia vuosia maailman korkein rakennus. Ei ole enää kun nuo hullut arabit himoaa ennätyksiä. Korkein on nyt jossakin pikku arabimaassa. Sama maa jonne on jo rakennettu suuri palmun muotoinen saari ja täyteen rikkaiden huviloita. Sovellettu samaa ideaa kuin El Gounassa mutta paljon mahtavammin. En muista maata vaikka juuri siitä luin. Se kun ei tunnu yhtään tärkeältä, edes näiden vanhojen ennätysten veroiselta. Sitäpaitsi vain raha on arabeilta, osaaminen ostetaan muualta.

 

Mutta menee se viisaskin joskus halpaan. Alvarin pahin epäonnistuminen on Enson pääkonttori skattalla. Se pitäis räjäyttää pois. Mutta sehän on suojeltu. On kai sitten tärkeää säilyttää kerroksellisuus meidän nuorissa kaupungeissamme. Nyt ne hölmöt meinaavat sallia toisen hirvityksen samalle rannalle Eteläsatamaa pilaamaa.

Olen sitä sukupolvea joka on surulla katsellut kun Helsinkiä tuhottiin 60-80 luvuilla. Kovin vähän on puutaloja jäljellä ja paljon rumaa betonia tilalla. Elementtirakentamien oli grynderille nopeaa ja edullista, muusta viis.

 

Nyt haaveillaan tornitaloista monessa kaupungissa. Tallinnakin on niillä pilattu, pankkien lasitorneilla. En haluaisi asua korkeassa tornissa. Niissä ihmisen mittakaava on hukassa. En ollenkaan käsitä ja hyväksy näitä New Yorkin ja Tokion kaltaisia kaupunkeja. Mua ahdistaa pelkät pilvenpiirtäjien kuvat sarjafilmeissä. Saimme kerran kauhukokemuksen Tallinnassa tornihotellissa. Illalla tuli palohälytys. Kuulostelin ja haistelin rapussa ja sitten oli pakko ravata alas 14 kerrosta. Siellä sitten respa kertoi että väärä hälytys. "Meillä on vikaa sähköissä". Otti kylä päähän kun sama toistui yöllä, pelotti. Sinne torniin ei olisi varmaan vesi riittänyt eikä mitkään tikasautot yltäneet. Kummaa oli se, että juuri kukaan vieras ei ollut huolestunut. Jokunen kurkki ovesta toisen hälytyksen jälkeen ja saatoin kertoa että on luultavasti taas väärä häly.