luxor 80.2009 kalenteriostos

Eräs brittituristi näytti ostaneensa useamman kalenterin, itselleen ja lahjaksi. Olivat erikoisen edullisia, ainakin kotimaan hinnoitteluun verrattuna. Päiväthän ovat samat kaikilla kielillä, vain nimipäivät puuttuvat. Mutta sen voi korvata ottamalla vanhasta kalenterista nimiosion mukaan. Kotona pitää olla kunnon kalenteri, jossa on joka päivälle kelloaikarivit ja kirjoistustilaa, viikko aukeamalla, maksaa hävyttömästi, muistaakseni viime vuonna pitkästi yli 20 euroa. Käsittämätöntä että siinäkin on monopoli!

Mutta sitten niitä edullisia täällä tutkimaan! Oli montaa kokoa, hinnat 5-45 LE, siis halpoja. Mutta sitten se alkoi arveluttaa, kun sitä käytetään lopusta alkuun, arabitapaan. Voisi olla totutteleminen asiaan. Mutta pakko oli ostaa halvin taskumalli, että saan kirjatuksi muistiin taxikyydit edes ja lähtöajat tammikuun ajalle. Ne kun on vaihdellu laajalla haitarilla aina pelikaverin mukaan. Vaimo saa sitten ostaa kotimaan käyttöön halvimman, mutta se pitää olla silti tuttua mallia, viikko aina aukeamalla.

Moni on kertonut kokeilleensa kalenterin pitoa vain kännykässä, mutta siirtyneensä takaisin paperille. Onhan mullakin tässä uudessa kalenteritoiminto, mutta aika hidas käyttää ja tuntuu hankalalta. Mulle on pari kertaa kalenteri unohtunut johonkin palaverihuoneeseen (ja silmälasit) ja on ollut kovin vaikeita hetkiä sen aikaa kun sitä on etsitty. Mutta vielä helpommin voisin unohtaa puhelimen väärään taskuun tms. Nyt käytän yhdistelmää, asia paperille ja puhelimeen muistutus, toimii hyvin!

Kalenterikauppa on Medinakadun päässä vasemmalla, viimeinen kortteli ennen tv-katua. Ystävällinen, nuori (35+?) kauppias halusi jutella ja kertoi olleensa nuorena hotellissa töissä, mutta nyt oli kuulemma englanti vähän päässyt unohtumaan. Kehui Nokian puhelimia ja suomalaisia tavaroita laadukkaiksi, halveerasi kiinalaisia ja korealaisia. Kertoi olevansa tekemisissä paljonkin ulkolaisten kanssa ja tuntevansa yhden suomalaisen, pitkän, kapeakasvoisen miehen, jolla on täällä hotelli ja laivaliikennettä. Olisikin mielenkiintoista törmätä tähän yrittäjään. Kauppias arvuutteli nimeään ja kaikkien tavanomaisten arvausten jälkeen sitten hän kertoi olevansa Aladdin, jonka hän tiesi huvittavan länsimaisia.

Tulomatkalla poikkesin kenkäkaupaan, jossa oli kiinteät hinnat näkyvillä. Sopivan oloiset pelikengät maksoivat 160 LE. Palaan takaisin joskus lähiaikoina, kun sattuu olemaan rahaa mukana.

Tällä kadulla tulee vaellettua usein, lähinnä ruokaostoksilla. Nytkin tein kauppoja vihanneskauppiaan kanssa, joka ei osannut kuin arabiaa, mutta hyvin tultiin juttuun ja hinta asettui kohdalleen, kun tiesin tason. Hymyillen kauppias pudotti pyyntönsä kymppiin, kun aluksi kokeili 12 LE turistilta. Täällä taitaa mennä veriin tuo tinkiminen, kun tarpeeksi kauan säheltää kauppiaiden kanssa. Laskin juuri soppalautasen äärellä, että soppa-aineet kolmelle maksoi noin euron, sillä kassillisesta puolet jäi huomiselle. Kuusi täkäläistä pikkubanaania ja kilo mandariineja maksoi 4 eli puoli euroa.

Ostin pitkähihaisen puuvillaisen, kiinassa tehdyn paitapuseron, jolla tarkenen nukkua kun yöt kylmenevät. Paita kelpaa myös golfkentälle, kun siinä on kaulukset. Puuvillapaita maksoi pikku tinkimisen jälkeen 100 LE lähistön "telttatorilla" Medinakadulla, jossa hinnat ovat osittain lapuilla näkyvillä, ja hintataso aika asiallinen. Mutta aina on pikkusen varaa puristaa alaspäin. Kotona pyytävät kai tuplana tämän 12,5 euroa? Ja kiinalainen tuottaja saa sitten paidasta ehkä 5 euroa?

Kotinurkilla poikettiin sitten tarkistamaan sähköpostit. Mua harmittaa nämä kehnosti suunnitellut meiliohjelmat, joita ovat mm Luukku.com ja Saunalahti. Kaikissa on järjestään sellainen kiukuttava pikkujuttu, että kursori ei tule esiin automaattisesti siihen lootaan, jossa sitä ensin kuitenkin kysytään. Kun käyttää läppärissä tätä laahausruutu-hiirtä, joka muutoinkin on epävarma, vie se raahaus aina aikaa, ihan turhaan.

Tärkeintä mulle oli saada tulostettua lentoliput. Kirjeenvaihto oli ranskaksi, joka on mun omassa kielivalikossani alimmaisena. Opodo firma lähetti vahvistukirjeen erikseen + lipun. Jetflite taas lähetti ensin lipun ja sitten kuitin maksusta. Käytännöt eroavat. Onneksi ei tarvinnut asioida esim. kiinan tai arabian kielillä! Nettivuoroa (naiset ensin) odotellessa ostin viereisestä kioskista purkkijäätelön (Nestle tietysti täälläkin) ja tyttö ojensi pikkuisen muovilusikan. Pyyhkäisi siitä kohteliaaasti peukalollaan mahdolliset pölyt pois! Nauroin toisille, että olisin ehkä mieluummin syönyt vähän hiekkapölyä, kuin sata pikku bakteeria. No, sai kelvata kun pyyhkäisin vielä paperilla perään. Kaippa siitä luonto kovenee, kun en viitsinyt kaivaa käsidesiä esiin. Olisihan jäde voinut maistua pahalta, kun ei ole tullut testattua käsidesin makua. Ainakin kirpeätä lienee, kun on melkein puhdasta pirtua.

Nettipalvelua maksaessa kysäisin mitä tulosteet maksavat. Vanha herra, joka arvattavasti kioskin omistaa, sanoi että "vain sinulle" hinta on 1,5 paikallispuntaa/kpl, muille 2. Olen jo niin tuttu naama. Ennen istunnon alkua kysyin saanko käyttää vessaa, ja siinä vuorossa ollut perheen tytär totesi, että se on "not clean" eli ei varsinaisesti ole tarkoitettu asiakkaille. Totesin siihen, että olen heille perheenjäsen. Olen usein jutskannut siellä päivystävien kanssa ja välillä on ollut nuoria äitejä vauvoineen siellä. Mulla kun on näitä vauvoja ollut perhepiirissä useampia hiljattain, arvasin yhden vauvan iän, 2 viikkoa, ihan oikein. Suhtautuvat oikein mukavasti ja avoimesti, puhuvat perheestään, näyttävät valokuvia jne. Olen nähnyt nettitytön veljen hääkuvan ja nyt siskon vauvan. Perhettä ollaan, vaikka nimiä en tiedä. Tämä perheystävyys on aiheuttanut sen, että hintajoustoa on puolin ja toisin, eli kun asiakkailta herkästi peritään tunnin hinta 40 min käytöstä, mulle aina pyöristellään ja joustetaan ja tasataan seuraavalla kerralla. Tässä kohtaa ei edes yritetä huijata hinnassa.

Vessanpytyssä oli ihan uusi kikka - pytyn kannen saranan alle oli pujotettu paksu rautalanka ja siitä taivutettu lanka keskelle allasta ja pää piikiksi ylöspäin. Lanka ulottui juuri sille tasolle missä istuisi, jos sitä yrittäisi. Käytännössä ei sitten naisetkaan normaali asennossa sitä pyttyä voisi käyttää! Vettä kohisi kauan ja jostakin vuoti sitä lattialle, joten kiersin seinässä olevaa hanaa ja vedentulo lakkasi. Tilapäisremppa?

Nettikioskissa olikin vesivahinko pari päivää sitten, liekö liittynyt tähän vessajuttuunkin.

 

Karnak valoshow

Iltahämärissä lähdettiin katsomaan juttua, jonka ennestään tiesin tasokkaaksi. Näimme tämän valo-ääniesityksen 6 vuotta sitten ja tiesin silloisten tekijöiden olevan osaavia brittejä ja Electrosonicin laitteet. Oli kiva huomata että koko show oli pantu uuteen kuosiin, mutta taso oli hyvä. Katsomoon menijöille jaettiinkin arvostelulomake, joilla toivottiin palautetta. Taatusti annoin.

Kun tavoteltiin historiaan asettumista, vanhaan miljööseen ja ilmapiiriin paneutumista, niin hiukan mua kyynikkoa, joka olen siis shown kerran nähnyt, häiritsi kuvapinnan takaa paistava minareetti, joka oli valaistu vihreillä loistevaloilla. Faaraoiden aika tuli äänenä ja kuvina tajuntaan, mutta näköalassa jökötti iso nostokurki ja yli lensi matkustajakoneet.

Näistä kyynikön kommenteista huolimatta suosittelen lämpimästi. Näytös maksaa 100 LE ja taksin kanssa sovittiin hinnaksi 20+20 LE, siis Lotus Palacen edestä Karnakiin ja takaisin kämpille.

Tästä kommentista ei Soile ja opaskumppanit tykkää, mutta se vaan on elämää täällä.

"Kotiin" tullessa kun kolistimme portaissa, avasi vastapäisen asunnon emäntä ovensa, selvästi odottaen vieraita. Olimme päivällä huomanneet, että hän huusi Musaa (meidän talkkari) jotakin hoitamaan ja myöhemmin naapuriparvekkeelle ilmestyi 2 nojatuolia ja pikkupöytä kattotasanteen kalustosta. Nyt heti kysäisin että miten se asia hoituu. (Varsinkin kun Musa ei puhu englantia). Englantilainen nainen vastasi, että onnistuu siksi, että hän asuu täällä puoliksi. Siitä päättelin, että hän saattaakin olla koko talon omistaja.

Hetken kuluttua koputettiin ovelle ja tämä vastapäisen asunnon nainen tarjosi pientä pöytää ja takana toi kahta muovituolia paikallinen, komea, hyvin pukeutunut, naista nuorempi mies. Omistajuuspäätelmä vahvistui, sillä eihän turisti naapurille tällaisia asioita voi hoitaa. Tästä johduimme pohtimaan ilmiötä, joka alkaa tarkkailijalle paistaa silmään. Brittinaiset käyvät täällä hoidattamassa mielenterveyttään ja muita tarpeitaan. Pohdimme vaan, miten joku uskaltaa sijoittaa rahaa tänne ja mistä raha on peräisin. Täältä saatu vuokratulo on tietysti pimeää. Vastapäisestä talostahan oli puolet myyty englantilaisnaiselle, jolla on talossa kovaa haukkuva koira (varsinkin kaapupukuisia). Nainen ruokkii kissoja ikkunalaudallaan. Hänellä ei ole nähty miesvieraita, mutta kaikkihan on mahdollista. Nainen on kalpea ja harmaatukkainen, ehkä hormonitoiminta on pysähtynyt. Aurinko lämmittää vanhoja luita ja jos kotimaahan ei ole siteitä, täällä on ihan hyvä asua. Toteaa vanha kalju hormooniton mies.***Tämän todistavat kaksi suomalaista vitaalista naista.