Koiramaista juttua

 

Mediassa oli juttuaiheiden puutteessa useitakin eläinaiheita. Yksi kertoi, että koiran pitäminen maksaa noin tonnin vuodessa, jos kaikki menee hyvin. Eläinlääkärimaksut yms. voi nostaa helposti kulut tuplaksi. Tuoreempi juttu kertoi siitä, miten suojelupiireissä on pitkään pohdittu ”ajokorttia” ison koiran ottajalle. Asia on vaikea toteuttaa lakina, mutta ilmeinen tarve sille olisi, koska puuhaan on jo panostettu ja työryhmiä istuu. Isot koirat ovat säännöllisesti purreet pahasti ihmisiä, tappaneetkin joskus ja ovat vaaraksi pienille piskeille siksi, että niiden omistajat eivät osaa käsitellä koiraansa.

 

Useinhan koira otetaan perheeseen lasten mankumisen vuoksi ja tilanteessa ei kyetä viileään harkintaan. Omat resurssit ja aika eivät riitä hauvelin elämästä ja ulkoilusta huolehtimiseen.

 

Korkeasaaren johtaja kertoi jossakin jutussa kantanaan, että kaikista kotilemmikeistä pitäisi luopua. Kannatan näkemystä. Varsinkin kissat ovat kamalia petoja kun niitä päästetään vapaasti luontoon riehumaan keväisin pesimäkaudella. Itse en ole koskaan tykännyt kissoista, mutta tunnen monia joille katti on kovin tärkeä. Monelle se korvaa perheen ja sitä käyttävät mainosmiehet tehokkaasti hyväkseen mainosleffoissa. On aika karmaisevaa ymmärtää kaikki ne psykologiset tekijät joita niissä käytetään hyväksi ja joilla myydään karmeaan ylihintaan kissanruokaa. Moni on nähnyt taas Whiskasin kalliilla tehdyt mainokset, joiden hinta katetaan pöperöiden hinnassa.

 

Lemmikkiruokabisnes on satojen miljoonien arvoinen Euroopassa ja vielä paljon hurjempi lännenpänä. Se tosiasia on aika irvokas, kun tiedetään ihmisten kurjat olot ja nälänhädät, jopa Euroopassa, saati Afrikassa. Siinä on karmiva ristiriita kattipöperöiden mainoslauseille, tyyliin ”vain parasta lemmikilleni” koska se on ”sen arvoinen”. Ja niistä markkinoista taistellaan kiivaasti kalliilla mainonnalla jossa rotunaiset sivelevät rotukissoja. Miehiä ei näy koskaan, kissat ovat naisten juttu. Vaikka onhan tutuissani yksi kissamieskin!