Kaivokset

Talvivaara ja Raahen alueen kultakaivos puhuttavat. Uutisissa puhutaan melkein joka päivä kaivosteollisuuden aiheuttamista ongelmista. On yleisesti tuomittu se, että löperöt laita sallivat kaivosten saastuttavan luontoa.

Törkeintä hommassa on se, että maaperän arvokkaat mineraalit ryövätään kansainvälisen kapitalismin toimesta. Eli voitot ja mineraalien teolliset hyödyt menevät ulkomaille ja kaikki paskat jätetään suomalaisten murheeksi.

Tämä muistuttaa sitä toimintaa, jota öljyä poraavat yhtiöt harjoittavat köyhissä kehitysmaissa. Shellin menetelmät on laajasti tuomittu, mutta parannusta ei ole näköpiirissä. Nigeriassa miljoonat ihmiset kärsivät öljyputkien vuodoista, öljysaasteista meressä ja Nigerjoen suistossa. Kymmenet tuhannet kalastajat ovat menettäneet toimeentulonsa kymmeniksi vuosiksi.

Nyt on Shelle aloittelemassa öljyn poraamista Alaskan herkällä rannikolla, jota paikalliset vastustavat, kuten kaikkialla tapahtuu. Öljyvahingon sattuessa ei ole mitään keinoja korjata vuotoja pois jään seasta, sillä jäät kattavat porausalueen suurimman osan vuodesta. Siksi siellä tarvitaan jäänmurtajia, joista yksi on vuokrattu Suomen valtiolta. Juristit ovat jopa epäilleet että vahingon sattuessa voidaan Suomeltakin vaatia korvauksia, koska siellä pyörii meikäläistä kalustoa. Saman tapainen prosessi on menossa Mexiconlahden onnettomuuden jälkeen. Siellä vaaditaan korvausta kaikilta, jotka ovat olleet hommassa mukana.

Radion ohjelmassa kerrottiin, miten Norjassa ja Kanadassa on tiukempia säännöksiä ja lakeja. Kuulemma Norjan valtio pidättää itselleen 51% kaikkien kaivosten omistuksesta. Siinä on terve ajatus ja fiksi malli. Yleisesti ajatellaan, että maan maaperä, ilmatila ja merialue kuuluu suvereenisti maan omaan valtaan. Miksi Suomen maaperää annettaisiin muiden käyttää mitättömillä korvauksilla. Tässä kohtaa täytyy myöntää että Pekkarisella on oikea ajatus, mutta sitä ei ole oikein ymmärretty. Tietysti kyse on rahasta ja siitä onko Suomen valtiolla varaa sijoittaa uusiin kaivoksiin.

Norjalla on varaa, sillä maailman rikkaimpiin kuuluva maa on viisaasti sijoittanut öljytuistaan ison osan rahastoihin, joilla varallisuutta siirretään tuleviin tarpeisiin. Samaan tapaan pitää Suomessakin toimia eikä antaa metallirikkauksia lähes ilmaiseksi kaiken maailman tuuliin. Olisiko mahdollista asettaa laissa uusia ehtoja sille, että kaivosoikeuksia hakeva saa luvat, kunhan luovuttaa kaivoksen omistuksesta sen 51% Suomelle. Jos Norja voi, miksei Suomi? Sen omistuksen voisi sitten maksaa kaivoksen tuotoista, sitä mukaa kun tuottoja kertyy eikä kaikkea tarvitsisi heti latoa pöytään.

Maailmalla kasvanut malmibuumi johtuu suurelta osaltaan siitä, että Kiina on kahminut itselleen omistuksia ympäri maapallon. Se on ostanut kaivoksia ja kaivausoikeuksia joka maasta mistä on saanut. Nyt Kiina hallitsee kaikkia tärkeitä ja harvinaisia maametalleja. Niitä on 17 eri laatua, ja kaikkia tarvitaan nykyajan vehkeissä. Kun Kiina hallitsee raaka-ainevaroja, se voi sanella hintoja ja säädellä saatavuutta. Kiina on ostanut kokonaisen vuoren Chilestä, pyrkinyt kaivosten omistajaksi Australiassa ja onnistunut kaappaamaan monien kehitysmaiden malmien tuotannon Afrikassa ja Aasiassa. Eteläinen Amerikka on samoin kovan kiinnostuksen kohteena metallimarkkinoilla.

Surkuhupaisaa on, että vain kymmenien vuosien jaksolla suomalaisella Outokummulla oli näppinsä välissä monessa maassa kaivostouhuissa, omistuksia ja osuuksia monissa kaivoksissa. Kaikista on luovuttu ja keskitytty vain teräkseen ja sen komponentteihin. Outoteck osaa kaivostekniikan ja on kehittänyt monia uusia menetelmiä malmien esiin saamiseksi. Nyt sekin osaaminen palvelee ulkomaisia firmoja, kun kaikki Suomenkin kaivokset ovat ulkomaisessa omistuksessa, Talvivaaraa lukuun ottamatta. Mutta ei siitäkään ainoasta voi olla ylpeä tai edes tyytyväinen. Karmea floppi on se hanke ollut, toiveikkuudesta epätoivoon.

Yksi karmea esimerkki maaperän esiintymien hyötykäytöstä on Kanadassa. Siellä kaivetaan öljyhiekkaa eli veden avulla maaperästä irrotetaan öljyä. Menetelmä vaatii paljon vettä, joka sitten jää puhdistamattomana saasteeksi suuriin altaisiin. Menetelmä vaatii myös höyryä eli energiaa. On todella tyhmää käyttää sähköä jotta saadaan öljyä! Näin aiheesta tehdyn videon hiljattain. Karmeaa luonnon hävitystä laajoilla alueilla, kymmenien neliökilometrien alalla. Niillä seuduilla ei tule vuosiin kasvamaan mitään eikä lintuja tai eläimiä voi siellä elää. Tuho on niin lopullinen, ettei ole toivoakaan luonnon toipumisesta satoihin, ehkä tuhansiin vuosiin.

Amerikassa ja Kanadassa on mainarit touhunneet pitkään ja ehkä siellä osataan lait ja säätely paremmin, ainakin radiojutun mukaan. Mutta sitten tämä öljyhomma on tyritty kuitenkin, kummallista. Kiinahan on varsinainen takapajula niiden laittomien hiilikaivostensa osalta, joissa tapahtuu jatkuvasti isoja onnettomuuksia. Luin jostakin että vuosittain kaivoksissa kuolee tuhansia kiinalaisia.

Rahaa elämiseen on saatava vaikka olisikin henkeään kaupalla. Raaka yhteiskunta.