Istahdin Luxorin temppelitorille, jossa illansuussa alkaa tapahtua. Sinne ilmestyy kymmeniä akkukäyttöisiä isoja leluja, joilla harvakseltaan huristelee jokunen alle kouluikäinen. Marmoripenkeille syntyi hetkessä epävirallinen kahvila, jonka tarjoilijat olivat ilmeisesti perheen lapset, toisellakymmenellä oleva poika joka osasi juomalistan englanniksi ja noin kuusivuotias tyttö, joka ei vielä oikein hommaa osannut. Ei varmaankaan ole mitään EU-maiden turhia tarkastuksia, ei torimyyntilupaa, ei terveystarkastajia, ei lapsityövoimasta huolehtivia. Perhe vaan siinä on kehittänyt tavan kapean leipänsä hankkimiseksi. Poika oli sitkeä ja yritti jo toisen kerran kaupitella juotavaa turistille joka istui penkillä kirjoittamassa lapulle jotakin.

Nurmikoilla istui ryhmiä joissa mustiin pukeutuneet naiset olivat keskushahmoina ja lauma nuorempia ympärillä. Picknikillä siinä oltiin ja saattaa olla väkeä joka on tullut asioimaan kauempaa ja pitää evästaukoa. Nurmikolle oli laskettu runsaasti vettä, josta muodostui isoja lammikoita. Ukko niistä lampareista levitti ämpärillä roiskien vettä kuivempiin osiin eli toimi sadettajana. Hänellä oli valkoiset kumisaappaat, joita usein näkee eri   tilanteissa. Ei enää mitään nokialaisia mustia, jotka kai nekin valmistetaan nykyisin Kiinassa, vai onko vielä Kontioilla kotimaassa tekijöitä? Saappaanheitto ei liene kotiutunut vielä Niilin rannoille?

Sekalaista rihkamaa myyvä kauppias hihkaisi, ”tuu katsomaan mun shoppia, 50% alennus kaikesta vain tänään!” Voipi olla että kutsu tehoaa kun ihmiset ovat aina kiinnostuneita erikoistarjouksista ja alennuksista. Hänen ei vaan tarvitse textata uusia hintalappuja kun niitä ei ole ja hinnan voi aina tekaista kestämään reilukin ale.

Oltiin porukalla itärannalla ostoksilla ja pistäydyttiin katsomaan uutta ruokakauppaa asemaa vastapäätä. Huomaamaton julkisivu ja sisäänkäynti alaspäin muutamia askelmia kätkee ison kaupan kellarissa, joka on hyvin varustettu ja asialliset hinnat. Totesimme että säästyi hiukan patikointia, kun ei tarvinnut mennä tv-kadulle, sillä tästä putiikista löytyy kaikki tarvittava, jopa kysymällä sai tummaa suklaata. Ja lähes kaikki pojat puhuvat englantia. Vihannestiskissä on kaikki siistiä ja osin valmiiksi pakattua.

Turhan isoja on pakkaukset kaikkialla sillä täällä ei juuri tunneta muita kuin suuria perheitä ja hedelmät on totuttu myymään kiloissa. On selitetty että jos ostat pienemmän erän, panee kauppias kuitenkin puolen kilon hinnan siihen. Itse olen monasti ostanut pussiin yksin kappalein eri hedelmiä ja kauppias vilkaisee pussia ja sanoo 5-7-10 painosta riippuen. Hannu osti kaksi grillattua kanaa, joista saa keiton nopeammin. Hän kun on kokkausharrastaja ja on luvannut tehdä perjantaisin perheelle sapuskat ja tiistaisin on hänellä lettupäivä, 2-3L taikinasta. Kuulin jälkeenpäin että kokkasivat yhdessä perheen nuoren äidin Aishan kanssa Hannun kämpän keittiössä. Hannu taitaa vähitellen oppia arabiaa?

* * *    

Hurgahadasta hajapaloja.

Kun kävin siellä ensi kerran kai 13-14v sitten, oli paikka vielä pikku kalastajakylä. Hotelleja saattoi olla parikymmentä, mutta nyt niitä taitaa olla satoja, ehkä yli tuhat? Taxeja on paljon ja bongasin suurimman numeron yli 1900. Sen lisäksi on vielä ehkä sadoittain yksityisiä, luvattomia ammatinharjoittajia, kuten Ahmed joka avusti löytämään fillarin. Poika puhuu B.E. ja tuntee kalastajakylänsä hyvin, vaikka on kotoisin Luxorin länsirannalta. Puhelin on +2 0122 1708 359.

Hän totesi että kaupunki on nyt maan suurin turistirysä ja kasvanut viimeiset 10v hurjaa vauhtia. Arveli että siellä saattaisi asua jo 1,5 miljoonaa paikallista, kukaan ei tiedä. Wikipedia on paljon jäljessä kehityksestä eikä netistä suomeksi löydy juuri mitään. Jos siellä olisi petipaikkoja hotelleissa vaikkapa 100 000, tarjoaisi se duunia ja tuloja ainakin 300 000 paikalliselle, ehkä jopa tuplalle, kun muistetaan taxien lisäksi ravintolat, kioskit, kaupat ja muut palvelut ja nämä katutakiaiset. Joku tämänkin osaa arvioida ja tilastoja alalta löytyy.

Matkalla Lux-Hur oli 2 puuta, lukuisia pumppuasemia ja poliisin tarkastuspisteitä. Denderan kautta ajettaessa ohitetaan ensin Nagada ja sitten Qena, joka on suurehko kaupunki. Tie alkaa valmistua ja on paikoin loistava ja sitten surkea, tosin huonoja pätkiä on enää alle 20km. Tiellä olevat hidastetöyssyt ovat tosi ikäviä ja Päde löi päänsä kattoon kerran kun kuski ei ajoissa mokomaa huomannut. Bensa kuulemma maksaa nyt 1,75-1,80L laadusta riippuen. Yksi rengas pamahti palasiksi, eikä kuski edes huomannut sitä heti kun oli niin huono asvaltti juuri siinä.

Luxorin lähellä on suuri ”luostari” kuin iso maatila. Matkalla on se ruokapiste, jonka hinnat on törkeät ja sitten rannalla Safagan kaupunki. Sitä lähestyttäessä oli pari pientä ”metsääkin”.

Sen ja Huruharan väliin on kasvanut parikin turismipaikkaa, Makadi Bay ja se toinen. (joku täydentää?) Rannalle on noussut kaamea määrä hotellien runkoja, jotka nyt seisovat tyhjinä tai kesken. Turismin pudotus on romahduttanut monet unelmat ja taloudet.

Tien vieressä kulkee vesijohto Niililtä rannikolle ja osan matkaa on ratapenkkaa, josta liikenne on loppu. Mutta se on ollut iso duuni ja paljon porukkaa tekemässä, sillä penkka on kivetty kauniisti. Useissa telemastoissa oli juurella iso aurinkopaneeli. Suuria ja tehottomia, jotka nyt voisi korvata puolet pienemmillä. Pieniä aurinkopaneleita oli myös tien ohjausvaloissa eräällä alueella aika monta. Olikohan ”TVH:n” kokeilu?

Tien vierustat ovat välillä jyrkkiä ja täynnä rapautuvaa, putoamisvaarassa olevaa kivenjärkälettä. Tietä suojataan rankkasateiden aiheuttamilta tulvilta betonisin suojakaistalein ja ojin. Rapautuvilla rinteillä näkee veden voiman kanjoneissa, joiden pohjalle on kertynyt soraa ja fudispallon kokoisia murikoita.

ABUlle keikka oli tappiollinen kun meni 2 rengasta ja sai 120 punnan sakon ylinopeudesta. Tutka oli rannan päätiellä jossakin piilossa. Hänellä on 6 hengen (2+2+2 korkea katto+teline) siisti, uudehko Toyota-auto ja kyyti oli 500LE, kun kurssi on heikentynyt ja bensa kallistunut. Vielä viime kaudella oli reissu 400. Tämä ABU oli sympaatinen tuttavuus, fiksu yleistiedoiltaan ja puhuu sujuvasti B.E. Suosittelen WB:lle tai sieltä lähdölle, puh 0100 6176 420.