Kehittelimme idean mennä Karnakiin veneellä. Suku on järjestänyt autokyydit, ehkä sellaisen kaamean torvet-soiden letkankin, ja välttyäksemme siltä ja kolmen tunnin valmistautumiselta ja odotukselta suvun keskellä, teemme oharin. Varsinaiset iltamat alkavat 21 jälkeen juhlatiloissa jossakin temppelin suunnalla. (Juhlat oli sitten ulkoistettu ja ostettu vakiopakettina, johon kuului tilat, valot, videokankaat, savuefektit ja kova musa.)

Olisi aika puuduttavaa istua seurueessa jonka kanssa kommuniko inti olisi olematonta jo kielivaikeuksien vuoksi ja odotella että musiikki alkaisi. Hääajelu torvet soiden olisi ainakin mulle kauhistus. Sari kertoi että asuessaan Karnakissa hän joutui meteliä kuuntelemaan usein ja siellä ammuttiinkin rynnäkkökiväärillä juhlien ”kunniaksi”.

Juttelimme aamusella Abdyn kanssa yrittäen ottaa selvää illan luonteesta. Kun kritisoimme eilisiltaa siitä, että metelin vuoksi ei voinut syntyä mitään keskustelua kenenkään kanssa, hän totesi että tärkeää oli syöminen ja touhu perinteen mukaan. Kuitenkin sitä hyvää perinnettä on alettu rikkoa älyttömällä kovaaäänisten käytöllä. Kun selitin että homman voisi hoitaa niin, että juhlatiloissa olisi vain pienet kaiuttimet pienellä volyymillä ja vain sen verran että puhujan sanat välittyy kaikille ja sitten voisi olla erikseen äänenvahvistus ulospäin suunnattuna. Abdy myönsi että hommaa ei osata. Olisi jollekin osaavalle PA-kamojen vuokraajalle keikkaa tiedossa, jos hoksaa markkinaraon? Mutta alkuun pääsy voisikin olla hankalaa, kun kaikki tehdään kuten on totuttu. Mutta tässä saumassa kun perinnettä muunnetaan nykyaikaan, voisi onnistua. Onkohan niin, että tämä tanssi ja kevyempi meno on myönnytys nuorelle polvelle ja kaksiosaisella juhlinnalla hoituu myös perinnepuoli.

Häät ovat käsittämättömän tärkeä kuvio ja sen ympärillä pyöritetään laajaa bisnestä. Hääasukauppoja on käsittämätön määrä ja valokuvaamojen tärkein kohderyhmä mallikuvien perusteella on häät ja siis morsio. Ennen kuvausta naiset käyvät kampaajilla, joille nämä keikat ovat tärkeä bisnes, kertoo parturini. Hääajelua varten on varusteltu led-valoin, muovikukkakimpuin ja silkkinauhoin vuokrattavia autoja, joita ei varustelun vuoksi voi käyttää muuhun ajoon. Niitä olen nähnyt pari esittelyissä itärannalla, mutta eivät ne siihen lopu.

Häät ovat tärkeä vaihe elämässä ja niitä juhlitaan komeasti. On hämmentävää tajuta, että naimisiin pääsee ”säällisesti” vain kun on varaa hankkia talo ja varustaa se kaikin hienouksin. Mitä tekee työtön nuorimies ja heitähän riittää. Olisikin kiinnostava tietää onko olemassa jokin kevennetty menettely avioon menolle? Mahdollisuus vain virallistaa liitto ilman kalliita juhlia? Ja asua sitten vaatimattomasti yhdessä huoneessa suvun talossa, kuten tehdään ennen naimista. Maaseudulla lienee olemassa vaatimattomampia tapoja, kun ei ole edes tarjolla tätä hälinää ja prameutta.

14.3 klo 0.51 tultihin häistä ja karmealla kyydillä. Etupenkissä seniorina istuen katselin taas kauhulla sitä lapsellista leikkimistä ja hurjia tilanteita. Kerran raapaisi mp pikkubussin kylkeä ja yksi zikaaniaita kaadettiin. Menomatka oli kiva, bussilla rantaan ja veneellä Karnakiin. Käsittämättömästi meitä kehotettiin olemaan paikalla 20-20.30 maissa ”että saatte hyvät paikat”, sillä olimme paikalla toisena ryhmänä. Yli tunnin kesti ennen kuin väkeä alkoi saapua isoon telttamaiseen saliin, jossa arvioin olevan 500 istuinta pöytien ääressä. Valkoiset kangasverhoilut pöydissä ja tuoleissa, lisukkeina punaisia liinoja ja rusetteja. Katossa tuhansia ledilamppuja nauhoina.

Naisväkeä parhaimmissaan ja lapsia aika lauma, mutta miehiä selvästi vähemmän. Lähes kaikki olivat hienoimmissaan, mutta oli joukossa ihan farkkuväkeäkin, mutta vain muutama kalabeijamies. Tuplahääparille oli ”dramaattinen” sisääntulo kuin jääkiekossa, valonheittimet ja savua. Heti pantiin tanssiksi ja hääparit tanssivat länsimaisittain pareina aluksi, kunnes sitten ryhmittyivät perinteisempiin naiset-miehet ryhmiin. Sitä jatkui aika tovi ja sitten pariskunnat asettuivat koristellulle korokkeelle muovikukkien keskelle sohville. Onnittelijoiden virta kävi halaamassa ja kättelemässä kai puoli tuntia ja sitten alkoi tavan mukaan taas tanssimusiikki liian kovaa. Musa oli niin kovalla, että en kestänyt kuin puoli tuntia ja kävin pyytämässä vaimennusta, turhaan. Abdy ja muut selittivät että ihmiset haluaa niin, mutta olen aivan varma että enemmistö haluaisi musiikin niin, että pystyisi myös juttelemaan. Mutta ei, täälläkin ollaan mixaajan terrotin uhreja tajuamatta että se mökä ei viihdytä ketään.

Reilusti tunnin sitä vaivaa sitten kesti, ja odottelin toisessa hallissa katsellen euroopan liigaa. Kaverina oli tuttu kokki joka oli samaa mieltä melusta. Häätarjoiluun kuului kakkupalat ja kokislasit, joita en kaivannut. Hääparit kuulemma leikkasivat kakun ja syöttivät sitä toisilleen. Suvun kantaisä ei ollut halunnut mukaan ja ymmärrän häntä. Nämä pippalot olivat kehno kopio länsimaisista häistä ja totesimme että nämä riittivät tätä lajia.

Lisään tähän pari linkkiä hääkirjoituksista

http://www.naimakaupat.com/haaopas/laaja-artikkeli.php?artikkeli=matka_egypti Johanna K

http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=198505&nodeid=40864 Päivi Arvonen