On pakko kirjoittaa, kun on kone käsillä vielä tänään osan päivää. On jäänyt monta tarinaa varastoon, muistilapuille. Niistä kirjoittaminen jälkeenpäin on jotenkin kankeaa. Tuoreeltaan kun latoo menemään, säilyy kokemisen tunne. Nyt se on vähän väljähtänyttä. (huomaan että mun tekstiin kuuluu paljon ÄÄ, kun tässä koneessa on pikku kikka sen tuottamiseen).

Toissapäivän lumimyrskyt itäisellä Välimerellä olivat raju poikkeus säässä. Se toi tullessaan myös tänne kovan tuulen ja siitä nousi hieno hiekka ilmaan ja pimensi päivää. Niin että pitkähihaista mukaan joulu-tammikuussa ja iltalöhöämiseen kaipaa pitkiä lahkeita, siis "svetarit" mukaan. Oli erikoisen näköistä kun lumi peitti kuvissa palmuja.

Retkiä naisseurassa ja Paratiisissa

PAK ja workshopin naiset, Helena ja Tarja asettuivat "New Paradise" hotelliin, jossa on 22 vuodepaikkaa. Sympaattinen pikku paikka, jota pyörittää tarmokas norjatar Inger Muhamedin kanssa. Menin sinne aamulla ja jo lautalla takertui mukaan taxi Ahmed Adly. Kehui että on uusi auto, 7 h. lmastointi jne. Kysyin uuden auton hintaa, maksoi kuulemma 2008 noin 100 000 paikallispuntaa, siis noin 15 000 euroa. Samanlainen maksaa meillä lähes tuplan. Auton kyljessä SARA transportin merkki, siis renki kuitenkin, tietysti. Kyselin systeemistä ja hän kertoi maksavansa oikeudesta olla osa ketjua. Saattaa pitää paikkansa sillä myöhemmin tuli lisää samaa tietoa. Kuka sitten kaikkea rahoittaa, onkin oma tarinansa, jota minä en tiedä. Enkä saa koskaa tietää.

El Paradais on käsite "taivaan" korkeimmalle tasolle. Paratiisissa on 5 tasoa ja se on huippu. Inger otti nimen taloonsa kun oppi merkityksen. Hioneiden ovissa on vanhan Egyptin jumalkuvia, joka on ristiriidassa talon nimen kanssa, luulen. Ainakaan muslimit eivät halua sotkea näitä ja koraanin maailmaa. Täkäläisille muinainen E on vain tapa houkutella turisteja, muuten siitä ei juuri välitetä. Hotelli on koristeltu vähän vanhojen hautojen tyyliin. Joku paikallinen on maalannut vanhoja hautakuvia faaraoista ja jumalista seinille. Hotelliin kuuluu pieni kappeli, jonka katto on kupu. Siellä oli ihan viileätä, että piti lähteä katolle lämpimään. Paratiisin pihalla kasvaa isoja puita, paljon pensaita ja kukkia, kivetyt polut, rottinki ja palmunlehvä-tuoliryhmiä. Kahvihuoneen katto on erillinen terassi. Kukkia, ruukkukasveja, mandariinipuita, pikkupalmuja useaa sorttia, agaaveja, bougainville. Talossa kaari-ikkunat ja -ovet. Ihan pikku paratiisilta tuntuu.

Jätän väliin tähän kirjoitus-workshoppiin liittyvän taustatiedon ja palaan siihen jos siltä tuntuu. Kiinnostuneet voivat katsoa netistä Pekka Ervast ja "Kuolleitten kirja". PAK on syvällisesti perhtynyt näihin E vanhoihin jumaluuksiin, mutta niistäkin sitten erikseen.

Katselin katolta ympäistöä ja laskin 33 tekeillä olevaa taloa. Kaikkien pohja lienee graati eli se 175 neliötä. Lähellä on upea talo, jonka itä- ja länsipuolelle on jätetty puutarha, aidattuna. Toinen on hiljattain istutettu, puut vasta miehen mittaiset. Poika kasteli kujaa ainakin 50 m matkalta talon lähellä, sillä pöly lentää herkästi, korkealle. Ylhäältä näkee selvästi, miten asutus syö peltoalaa. On vahinko että perinne ei ole sellainen, että talot tehtäisiin pellon sijasta kuivalle hiekalle. Nyt tuhlataan paras maa talojen alle, viljelyala supistuu ja ennen maailman viljavin maa joutuu jo nyt tuomaan ruokaa kansalle.

Aluetta risteilee voimalinjat joista vahvin virtalinja tulee yli Niilin ja jaetaan siitä edelleen matalampien pylväiden varassa heikompana. Linjat vaikeuttavat WB:n tyypillistä bisnestä eli ilmapallolentoja, kuten rakentaminenkin. Palloja on vaikeaa ohjata, kun laskupaikat vähenee. Sinänsä lento on hienoa touhua, kannattaa kokea.

El Pardous laajenee (millä rahalla?) suuremmaksi, noin 60 h kongressikeskukseksi. Se on ihan kadun toisella puolella. Siihen kuuluu pieni kukkula, jonka rinteet on kivetty ja koristeltu. Huipulla  on rakennettu pieni huvimaja-kappeli sekä juhlakatos. Yläosaan on tehty 3 päätä siihen kivirinteeseen. Aikani katseltuani tunnistin rva Ingerin ja "miehensä" Muhamedin. Kun tarkistin asiaa rouvalta hän ei tiennyt ketä kolmas figuuri esitti, joku  "houli män" eli islamin pyhä heppu. Laajennus käsittää ison uima-altaan ja laskin 6 eri taloa, mutta rakentaminen on vielä kesken. Sen on piirtänyt paikallinen arkkitehti, joka on hiljattain kuollutkin. Taloissa on vaikutteita Nubiasta, kupoleja ja puolisylinterimuotoja katoissa.

Ensimmäisen kirjoituspäivän iltasella tehtiin feluka-veneretki, josta kerron erikseen joskus. Sen jälkeen naiset lähtivät katsomaan iltavaloissa Luxorin temppeliä ja minä lähdin kuppilan kautta kämpille.

Seuraavana eli ti 7.12 lähdin lautan kautta Paratiisipuolelle WB. Lauttarahastaja yritti vanhaa kikkaa, maksatko ees-taas? Taxikuski-takertuja kuitenkin selitti, että voi saada paperilipun jolla pääsee takasin. Taxitarjous oli taas halpa ja pettymys suuri, kun otin linjataxin eli mikrobussin.  Se ajoi uutta reittiä ja olin hetken hämilläni, kunnes joku rauhoitti, että menee vaan mutkien kautta. Ramesseumissa oli menossa kaivauksia, paljon ukkoja töissä.

Nyt oli PAK sairastunut ja lounaan jälkeen muutettiin ohjelmaa. Minä lähdin oppaaksi kun otettiin mikrobussi, ajettiin lippukioskille ja siitä kävellen Medinet Habun temppelille. Ilma oli harsopilvinen ja sopiva kävelyyn, asteita ehkä 25. Ensin pistäydyttiin pikku ostoksille Karavanserai-basaariin. Saksalaisvaikutteinen nimi sai selityksensä, kun kaupassa tarjottiin saksankielinen esite, joka selosti mahdollisuuutta tukea "Kleine Pyramid" avustushanketta. LIenee arvattavissa, että joku on asunut Saksassa ja palannut takaisin perustamaan basaarin. Se on halvalla rakennettu mutatiili-palmukattotalo, savilattia. Hieno tunnelma sisällä, tavaroita ei tyrkytetä. Hinnat jämptit, tinkimin toimi huonosti. Naiset ostivat joitakin helyjä ja huiveja viemisiksi ja nippukaupasta tuli vähän alennusta.

Sitten tehtiin miniseikkailu ja lähdettiin vain kulkemaan yhtä pikku kujaa taloryhmän sisään. Kapeita kujia, savitaloissa monet ovet auki joten näki olohuoneisiin, joihin aina vieras ensin astuu. Peremmälle ei yleensä ole tarvetta mennä.  Kuja mutkittelee talojen välissä ja putkahtaa ulos korttelin takaa. Siinä olikin sitten temppeli vieressaä. Limut ja 1LE postikortit ja sitten takaisin alabasterikauppojen kautta. Tingittiin taxikyyti 5LE, kun matkaa oli 2 km. Alabasterikaupan pihalla taas tuttu "verstas" pantiin pystyyn. Ukot mukamas veisteli pyttyjä ikivanhoin välinein. Välineet olivat aitoja, ukot ei. Niin kauniita esineitä eivät nämä poropeukalot olisi osanneet tehdä. Kyllä ne on teollista kamaa, osa aitoa, osa ei. Helena osaa tinkiä ja sai hinnan putoamaan yhden nuken osalta 700-140LE.