Jouluaaton fiiliksiä

 

Aikaisen herätyksen vuoksi Eeva ehti jo käydä tarkistamassa onko varaani tai poikanen aurinkopaikalla, mutta eivät olleet. Muija kävi kuitenkin ostamassa litteitä leipiä, kun oli fillaroimassa ja minä nukuin.

 

Otettiin aamukonjakit sen kunniaksi, että Päde ehti koneeseen. Mahrus vielä soitti että hän ajoi hullunlailla, kun ei ollut liikennettä. Olipas aamu.

 

Nyt sitten odotellaan Paavoa jouluaaton riisipuurolle, jonka tykönä tarjotaan sekametelisoppaa, jonka E on tuonut Suomesta asti. Mulle oli suuri pettymys että siinä sekoituksessa ei ollut rusinoita, kauheaa. Pave kertoi että Klasu on ”kuoleman kielissä” eli estynyt tulemasta. Annukka on jollakin retkellä, Päde matkalla kotiin joten 6 hengen tapaaminen kutistui kolmeen.

 

En olekaan ennen mennyt aamujärkytyksen jälkeen konjakkipöhnässä nukkumaan, mutta hyvin tämä alkaa käynnistyä. Siinä aamuhämärissä taxia odotellessa kävi ilmi, että nämä oman pihan koirat haukkuvat aina, kun kulkukoiralauma menee ohi kadulla ja se kai sitten sattuu aika usein. Täällä kulkee 5 koiran lauma ruokaa etsimässä.

 

Kun aurinko alkoi nousta oli kolme palloa nousemassa eli turismi alkaa heikosti elpyä. Luultavasti itämatkalaisten voimin, sillä kuulemma venäjää puhuvia on Hurghadassa ja tekevät sieltä retkiä ja joitakin aasialaisia olen kadulla nähnyt. Venäjällä kun ei ole luettu siitä viime kauden pallokatastrofista, niin uskaltavat mennä palloilemaan. Toki uskon että se oli kertamoka joka ei toistu. Mutta jostakin luin että vastaavia on sattunut muuallakin.

 

Hannu on ollut aktiivinen ja lähetellyt textareita, kiitos. Suunnittelee jo sisustustakin, kirjahyllyä jne. kun uhkaa tuoda puoli metriä kirjoja. Onhan meille jo kertynyt kirjoja ja lisää odotetaan kaikilta tulijoilta. Siis divarin tai torikauppiaan pöydältä halvalla ostettuja pehmeäkantisia saa/pitää tuoda! Myös kirjaston poistohyllyjä kannattaa selata. Jo kerran luettu saattaa olla toiselle uusi.

 

Mun ruuvinväännin oli mennyt akun osalta kelvottomaksi, sitä kun en ollut muistanut kehottaa lataamaan. Eipä silti että nyt olisi näkyvissä tarpeita sille, mutta jos jollakin olisi laukuissa painovaraa saa sellaisen tuoda. Risu-Ahmed jo kyseli lahjaksi, mutta meni nyt förbi.

 

Jotain merkillistä on menossa sillä useita, ehkä kymmeniä miehiä kulkee verhotut vadit pään päällä kaikki yhteen suuntaan eli vievät jotakin antia johonkin. Jouluahan täällä ei vietetä. Mahrus ei tiennyt selitystä. Annetaan Paavon kysellä, hän kun osaa arabiaa.Ukkoa ei vaan kuulu ja E odottelee ulkona huolestuneena. Kyllä se vanha konkari sieltä tulee, kunhan kuhnii.

 

Mulle uusi ilmiö west bankilla, propagandakaiuitin. Selkeä rauhallinen miesääni kertoo jotakin. Samaan syssyyn soitti Pave ja kysyi osoitetta, kun ei ollut oikein sisäistänyt paikkaa = unohtanut. Taksi sai osoitteeksi Medinet Habu ja me viitotaan pysähdys.

 

* * *

Joulupuuroa oli runsaasti kun puolet syöjistä jäi pois. Paavon taxi oli törkeä ja takapenkin veli löi oven Paven sormelle, josta vuosi veri ja kynsi alkoi mustua. Saamarin hölmöt! Parhaamme mukaan hoivattiin mutta kynsi kyllä lähtee muutaman viikon sisällä. Kusipäät valetaksit!

 

Klasun kanssa juttelin puhelimessa ja hän uskoi toipuvansa lääkekuurin avulla jalkeille muutamassa päivässä. Yhtään joululaulua ei laulettu, mutta joulupiparit syötiin ja Eevan kahvipaketti oli ”joulukahvia”, mitä se sitten tarkoittaakin. Ehkä siinä oli jokin mauste.

 

Kysyin Mahrusiltakin selitystä sille lahjavaeltelulle, kun Paavo ei arvannut syytä, mutta tapa ei ollut tuttu kummallekaan.

Varaania tai poikasta ei nähty, vaikka E sitä harvinaisuutta nimenomaan halusi näyttää. On se kaikille harvinaisuus, jota paikalliset eivät vain osaa arvostaa. Jopa typerä kahvilan pitäjä kehuskeli ”itse” tappaneensa kun takavuosina sitä esitteli ja nyt on sen täytettynä ripustanut kuppilansa seinälle. Eli jos kuljet Memnonin kolossien ohi lauttarannasta poispäin, viimeinen pikku kahvila vasemmalla ennen risteystä ja lippukioskia, siinä seinällä on komea varaani kuivattuna.

 

Ihailimme Kristan mulle piirtämää joulukorttia, jossa oli kaikkien ryhmäläisten itse kirjoittama nimi. Paavo vanhana opena osaa arvostaa ja minäkin kaiholla muistan pentuja. Pitää lähettää kortti, mutta unohdin panna katuosoitteen talteen, ja ilman tarkkaa osoitetta ei posti nykyään osu perille.

 

Ennenvanhaan riitti kun osui samaan kylään, kun posti setvittiin itse paikalla. Nyt se perhana käy aina lajittelussa Hesassa tai jossakin keskuksessa jossa kukaan ei ymmärrä mitään, vain postinumero ja osoite pelittää. Täällä Egyssä eletään vielä sitä hyvää aikaa, kun kaikki tietää toisensa.

 

Mutta sehän ei pelitä sitten bisneksessä tai muussa tärkeässä. On se vaan ihme että Japani on pärjännyt ilman katujen nimiä ja talojen numeroita, mutta sielläkin lienee käytössä huono, englantilaisilta (?) peritty tapa nimetä rakennuksia ja suunnistaa niiden mukaan. Täällä saattaa pikkufirman käyntikortissa olla osoitteena ”x-hotellin takana”.

 

Tässä politiikan murrosvaiheessa olisi kiva ymmärtää propagandaa, jota syötetään kaiuttimissa sillä välillä kun uskontoa ei resitoida. Pitänee katsastaa missä ne ämyrit ovat. Vai ovatko samoja mistä rukouskutsu kailotetaan. Silloin voisi olettaa että se on mursilaisten eli MB:n juttua.