Kairon taxi

Pension Roman lähistön merkkejä, jotka auttaa löytämään sisäänkäynnin. Vastapäätä kujasuuta kadun toisella puolen on 2012 kauppa Cottonil VEGA, kujan suulla on lastenvaateliike EL SHORAFA ja läheisessä kulmassa on firmanimi AMIRATY.

Kadulle alkaa syntyä pikku vähittäiskaupan tarjontaa iltapäivällä. 17 maissa kun kävelee muutenkin ahtaalla jalkakäytävällä Kairon vanhassa kaupungissa, saa väistellä pikku myyntipöytiä ja vastaantulijoita. Tarjolla on lasten kenkiä, aurinkolaseja, liinoja, rintaliivejä, lompakoita, kampoja ja naistentarvikkeita, paitoja, mekkoja, miesten suoria housuja ja farkkuja, leluja, huiveja, kaikkea. Ostin kameralle suojakotelon, sillä sain sen 35LE, kun Sellossa pyydettiin sama euroina ja enemmänkin. Muutamat sukat oli pakko ostaa. Panimme merkille, että täällä Kairossa nuoret voivat ja uskaltavat kävellä käsikkäin tai istua yhdessä kahviloissa. Selitys täytyy olla se, että täällä ei porukat tunne toisiaan niin kuin pikkukaupungeissa, jollain en Luxorkin on. Eli Kairossa suvut eivät voi vahtia nuoren väen seurustelua.

Menimme syömään pikaruokalaan kansanravintoa, mutta sitä ennen katsastin hienomman paikan, jonka nimi on FALAFEL. Siellä oli isossa, kivasti koristetussa, tunnelmallisessa salissa turisteja ja paikallisia, mikä kertoo laadusta. Hinnatkin asialliset, tosin kala on kalliimpaa kuin Luxorissa. Olimme tilanneet tutun taxin mutta ei kuulunut. Kun A sitten soitti tarkistuksen, valitti hän ettei pääse. Mutta paskiainen ei soittanut! Otimme sitten kadulta auton (p.o. valkoinen ja tarkistaa että on mittari ja että kuski osaa auttavasti englantia, siis ymmärtää turistin ääntämystä). Tämä täytti ehdot, vaikka usein käykin niin, että jees, jees mies ei sitten mitään ymmärräkkään. Matka määrä oli Reilu Kauppa Zamalekissa. Osoite otettiin LP:stä ja kirjattiin lapulle. Jossakin oli virhe, sillä oikea kadun nimi on ”27 Yehia Ibrahim”. Tel +202 2736 5123, jonne voi soittaa kun taxi eksyy kuitenkin. Kadun loppupää onkin keljusti poikki, joten se taxi ei sitten sinne pääsekään, vaan loppumetrit on käveltävä.

Kävin yhdessä kalliissa putiikissa kysymässä neuvoa, ja pojat puhuivatkin e-kieltä, mutta ei ollut aavistustakaan, vaikka kohde on 200m päässä. Pienen hortoilun jälkeen käsi tuuri, vastaan astelevan parrakkaan eurooppalaisen muodossa. ”Pies of cace” sanoi kaveri ja neuvoi suoraan perille. Lyhyesti juteltiin muutakin ja hän kehui seutua ja sen kulttuuritarjontaa sekä ravintoloita.

Pieniä ostoksia reilusta kaupasta ja taas kadulle ottamaan taxia. Heti pysähtyykin valkoinen, tarkistin että mittari toimii, ja sisään. Poika ymmärsi että oopperaan, ok. Reitistä tuli aika outo, sillä kartan mukaan olisi voinut ajella saman Zamalekin saaren sisällä. Mutta tämä heppu onnistui ajamaan moneen kertaan joen yli ja kerran Tahririn kautta. Lopulta päästiin oopperan takaportille, mistä vartija ei antanut ajaa sisään. Kun Annukan koipi on kipeä, minä suostuin hakemaan lipun huomiseen Joutsenlampeen. Lipun ostossakin oli ärsyttävä piirre. Lippuluukku on kulmassa ja olin jonossa neljäs. Lipun myynti on hidas rituaali ja kun vuoro tuli, sanoi poika että ei tältä luukulta, mene toiselle tuonne kulman taakse. Ei tule mieleenkään laittaa asiasta mitään infoa seinälle?! Ihan kuin venäjällä, samaa perustyhmyyttä, kun kukaan ei osaa asettua asiakkaan asemaan. En viitsinyt sanoa mitään, menisi kuitenkin hukkaan omaa energiaa. No sitten taas kävely 400m ja autoon. Nyt kuski ei tajunnut todellakaan mitään puhetta. Sanottiin moneen kertaan kuskille, että Khan el Khalili, kahden eri lausunnalla. Ei mene perille ja karttaa täällä on turha näyttää, eivät ymmärrä siitä sian vertaa. Sanoin pojalle, että kuuntele mitä takapenkki ääntää ja kun aikani osoittelin takapenkille, hän sanoi että ”opera?” johon minä tietysti että ei ooppera vaan SUK. Luxorissa jokainen vossikkakuski ymmärtää turistin SOUK-sanan. Tämä julli ei mitään. Jalla, jalla yritin ja lopulta pässi lähti ajamaan. Tajusin että metsään mennään. Kohta olimme pienen kiertelyn jälkeen Oopperan pääovella, jumalavita. Silloin mulla repes, astuin ulos ja sanoin että se loppu nyt, vaihdamme autoa. Poika kovasti selitti ja höpötti arabiaa ja rähinä kesti taas pari minuuttia. Jotenkin se pöllö oli tajunnut, minne me haluttiin ja esitti sitten kummaa korinaa, muka osoittaen miten se pitää lausua.

Taas matkaan ja sitä kiemurtelua. Tiesin kartalla ihan tarkkaan minne pitäisi mennä ja taas kerran Tahririn poikki. No suunta oli suurinpiirtein oikea, mutta sitten loppupäässä on taas vaikeaa, kun katu nostetaan useaan tasoon ja poika osasi taas valita reitin, jossa oli pakko kiertää monta kilsaa, että tultiin perille. Olen ihan varma että reilu ja fiksu kuski olisi valinnut ihan eri kadut ja reitit. Onneksi oli se mittari ja olisin silti maksanut vähemmän, jos olisi ollut sopivaa rahaa, mutta ei sattunut. Joten poika sai kaikki mitä mittari näytti, mutta ei yhtään tippiä, eikä kiitosta.

Oli yksi lahjatavara joka oli tarve saada kotimaahan ja sitä sitten tinkimään. Sitkeän ja turhauttavan tinkimisen jälkeen saatiin sopuhintaan liina ja taas hakemaan taxia. Nyt olin viisaampi ja haastattelin kuskia useita lauseita ja tivasin tietääkö hotellin ja kadun nimen. Hän tiesi, mikä on harvinaista, siis se että tietää kadun nimenkin. No, pikku tankkaus oli tarpeen ensin ja sanoin että palaan kohta. Rahat oli ihan vähissä ja siksi neuvottelin pakettia, johon sisältyy kaksi lentokenttäkeikkaa ja nyt matka Romaan 7 rahaa. Nyt se alkuperäinen fiksu oli saanut kyydin, mutta oli antanut mulle numeronsa ja sovittiin paketti, mutta sitten hänelle tuli siinä meidän syödessä toinen eurooppalaisasiakas jolle hän lähti kyytiin. Heilutti vaan mulle että soitellaan.

Tästä seurasi taas episodi, koska meillä oli se 7LE ja piti päästä sillä, koska lähellä ei ollut automaattia, ja taas perillä olisi ollut odottelua ja juoksua. No toinen kaveri kiihkeänä tarjosi että ok, mennään 7:llä, vaikka ensin oli vaatinut 15. Jouduin sitten antamaan periksi, sillä tämäkin heppu osasi riittävästi puhua yhteistä kieltä. No hän vaati sen lapun ja sotki sen edellisen kaverin numeron ja kirjoitti omansa tilalle. Tämä tapahtui sen lyhyen kyydin aikana, mutta vastajuonena sanoin että haluan sen toisen lentokenttäkeikan halvemmaksi, 80 koska on päiväajo. Sopi hänelle ja mun iltakeikka oli 90.

Tämä Mohamed sai sitten mun numeron ja panen talteen hänen, jotta jos syksyllä joudun jäämään asioille Kairoon, voin soittaa hänelle numeroon 0100 8088 551.