Nippeleitä nenästä

Meikäpojalla on ollut huolta nenästä koko ikäni. Ensin tietysti finni-iässä, mutta myöhemmin sen toiminnasta hengityksen apuna. Parikymmentä vuotta sitten olin 3 eri kertaa leikattavana polyyppien takia. Se aika tappoi yhteiselämästä kaiken romantiikan, koska äijän hengitys haisi ja suutelot loppuivat siihen. Näihin hengitysteihin ja nenään liittyy sekin tarina, että kun yrittäjällä ei ole varaa eikä aikaa sairastaa, olin jossakin välissä potenut hoitamattoman poskiontelon tulehduksen. Juttu selvisi, kun vuosia myöhemmin tehtiin punkteeraus, jossa ontelot puhdistettiin suolavedellä. Sieltä pullahti esiin vuosia ”kypsynyt” limaköntti, joka oli niin sitkeä, ettei katkennut suuhun kurkkimisessa käytettävällä puulastalla.

Nyt taas on nenäongelma vaivannut kuukausia. Luxorissa arvelimme apteekki-tohtori Aymanin kanssa, että tukkoisuus voisi olla taas ontelotulehdus. Se yritettiin hoitaa antibioottikuurilla, joka ei auttanut. Tohtori totesi, että hoidatat sitten Suomessa loppuun. Seuraava veikkaus on polyypit, mutta kokemuksesta tiedän, että yleislääkäri ei siitä pysty mitään sanomaan. Niin kävi, ei lisätietoa nenään kurkistuksesta.

Ilmoittauduin erikoismiehen jonoon kunnan terkkariin, mutta sehän on toivotonta. Vaikka Nummelan terkkarissa käy spesialisti kerran viikossa, oli kaikki vastaanotot varattuna ja jonossa 18 ihmistä. Kun olen tästä tukkoisuudesta kärsinyt jo viikkoja, petti pinna ja tilasin tohtorin Mehiläisestä. Näin sitten kunta ohjaa yksityiselle! Ja voitot kierrätetään veroparatiiseihin.

Valoa on joskus liikaa

Uudessa kämpässä on ikkunoita joka suuntaan ja näin keväällä aurinko tulvii sisään. Muutenhan se on kivaa mutta kun yritän kirjoittaa läppäriin, aurinko aiheuttaa karmeita heijastuksia ja on ollut pakko kehitellä sille esteitä. Vuokraemännän kätköistä löytyi verhoja ja niitä olen yritellyt virittää. Kehnoin tuloksin, sillä kirkkaus on niin voimakas, että rätit ei pidättele.

Vanhasta asunnosta sain sitten mukaani pari säleverhoa, mutta niiden irrotus kohtasi suuria ongelmia. Niitä on vaikea kuvata, mutta ne ovat todellisia. Juttelin verhot asentaneen kaverin kanssa, joka muisteli että hänelläkin meinasi konstit loppua. Jollakin erikoistyökalulla hän sai asennuksen hoitumaan, mutta minulla ei niitä ole. Naurettavaa, mutta parin verhon irrottamiseen jouduin pyytämään kaveria apuun. Maksaakin jotakin. Ehkä sen jälkeen pystyn helpommin jatkamaan juttujen tekoa. Tämä kun on koukuttanut tekijänsä. Blogistan on uusi vahva ilmiö maailmalla.

Sain exältä loppurullan muovista, joka estää laatikossa pikkukamojen, lusikoiden, kauhojen yms luistamisen lootan perälle, vaan ne pysyvät näkysällä. ( Ikean keksintöjä) Suikaleet piti ampua nitojalla koviin reunoihin, kun pohjalla on vain ohut levy. Nyt toimii.

Johdotus

Johtojen määrä nykyihmisellä on ihan tajuton. Kännyyn, kameraan, telkkaan, digiboxiin ja kaikkiin liittyy tajuton määrä johtoja ja latureita. Niiden hallinta on toivotonta. Nyt niitä pyörii pöydillä ja hyllyillä, eikä kaikista jaksa pitää lukua. Lopuksi niitä kertyy hirveä määrä ja luultavasti kaikki sopimattomia mihinkään. Olen yrittänyt selvitä sotkuista siten, että liimaan uuden laitteen tärkeimpiin johtoihin selityksen, mutta sittenkin jää vielä osa nimettömiksi. Tietenkään minkään vanhan laitteen liittimet eivät sovi uuteen. Siksi on iloittava kansainvälisestä hankkeesta, jota Nokia veti, että laturit ja niiden liittimet olisivat samat kaikilla valmistajilla. Onkohan tulosta tullut?

Nettitikku

Toinen surkeus jota olen jo ehtinyt kiroilemaan, on typeryys mobiiliyhteyden kytkennässä. Jouduin hankkimaan Saunalahden Prepeidin, kun se sattuu olemaan ainoa järkevä mun tilanteessa. Sen kautta kytkeytyminen verkkoon on koominen suoritus. Aluksi en tajunnut sitä typeryyttä, jonka nuoret asioista mitään tajuamattomat insinöörinnulkit ovat keksineet: Yhteyden muodostamisessa EI SAA KAKSOISKLIKATA! Se kun on imeytynyt kaikkien tajuntaa syvälle, on ihan refleksi, niin nämä typerykset ovatkin muuttaneet sen yhdeksi näpäytykseksi. Kaksoisklikkaus siis kumoaa käskyn yhdistää, sillä se toinen klick peruu sen samalla. Voi pyhä yksinkertaisuus näitä nulkkeja, joilta puuttuu kaikki elämänkokemus ja taju siitä, mitä tavallinen käyttäjä tekee. Sen verran tiedän atk-hommista, että tämä hölmöys on ihan kotimaista. Olen ollut menestyksellä testaamassa ja yksinkertaistamassa ohjelmien käyttöä, kokemusta on.

Tästä vanhasta taustasta ja yhteyksistä alaan kertookin hauskasti se, että siivotessa vanhoja papereita, tuli käteen käyntikortti, jossa oli nimi HANNU KAILAJÄRVI. Olen siis ollut tekemisissä kolmisenkymmentä vuotta sitten erään välkyn roiston kanssa, joka taikoi ensin Win Capita-pyramidihuijauksen ja sitten itsensä linnaan. ATK-hommista kertoo sekin.

Lisäsurkeus on että nettiyhteys tökkii välillä pahasti. Se käyttää Elisan verkkoa, joka kehuu sitä kattavimmaksi. Nyt perjantain iltapäivänä kesti kaikki toivottoman kauan. Lopuksi yhteys katkesi. Lienee niin, että ip kun kakarat tulee koulusta ja avaavat kotona tietsikan, tulee niin paljon liikennettä, että yhteys menee tukkoon.