Nippeleitä kaupungilta

Pari varttunutta miestä oli maalaamassa akvarellia Luxorin temppelistä. Turisti-taiteilijat seisoivat kadun reunassa ja työstivät kuviaan kiviaidan päällä. Saivat olla ihan rauhassa, mikä on epätavallista.

KODAKin kylttejä näkee aika paljon, vaikka filmien myynti on loppunut vuosia sitten digikuvauksen myötä. Tuskin täällä on kukaan kuullutkaan firman konkurssista. Veikkaan että 10v. päästä voi vielä logon löytää! Olihan se aikanaan todella vahva brändi.

Taas joutui taxi väistämään koholla ollutta ja risaa metallista kaivonkantta. Niitä on todella paljon joka kadulla. Ihme on että pimeällä ei satu enempää onnettomuuksia, kun lähes puolet ajelee valoitta tai korkeintaan parkeilla.

Pohdimme mistä johtuvat valtavat jonot bensa-asemilla tässä öljyä pumppaavassa maassa. Päätelmä on että se on vanhan hallinnon kikka alistaa ja saada porukka raivoihinsa. Jos viesti on että ”ennen kaikki oli paremmin” se on mennyt perille joillekin taxikuskeille. Kun kysyin oliko sitten Muba hyvä tyyppi, oli vastaus ei. Mutta kaivataan rauhallisuutta ja vakautta. Oikeutettu toive.

Varatun maan sisäisen lennon voi vaihtaa toiseen pienellä lisämaksulla. Maksun määrä johtuu uuden lennon hinnasta, ne kun hinnoitellaan nykyään dynaamisesti, kysynnän mukaan. Myös se voi perua ja saada hyvitystä rahana, mutta siitäkin otetaan provisiot pois. Tämä tuli ajankohtaiseksi kun muutin matkasuunnitelmia. Lennon Luxorista Kairoon korvaa automatka, erilaisista syistä.

Täällä Luxorissa on jo monena vuotena ollut katujen koristeina todella mahtavia jouluvalo virityksiä. Mikähän on syynä ollut, että tänä vuonna katuja ei ole valoin koristeltu? Onko pääteltävissä että koristelun maksoi vanha ja korruptoitunut hallinto, joka on heitetty ulos? Ja kun nyt kaikesta on niukkuutta turismin romahdettua, ei ole löydetty varoja koristeluun. Turhaahan on valaista katuja kauniiksi, jos ei ole katsojia. Ihan fiksu ratkaisu. Yleensähän voi maailmaa kiertäessään todeta, mitä köyhempi maa sen räyhäkkäämmät ilotulistukset.

Katuja tallatessa tulee havaituksi sellaistakin, johon ei normaali turisti kiinnitä huomiotaan. Tässä ihan keskustassa, paikoissa joissa liikun jatkuvasti, on lukuisia jalkapallokenttiä. Tiedän ainakin 4 täysmittaista fudiskenttää ihan nurkilla. Tosin kaikki hiekkakenttiä ja hyvä niin. Olisi todella tärväämistä ylläpitää ruohopintaa täällä, vesipuutteen maassa.

Tosin arjessa se veden niukkuus ei mitenkään näy, sillä kaikkialla on varaa roiskia vettä kaduille sitomaan hiekkapölyä. Pölyn määrää voisi vähentää poistamalla kaduilta hiekan, mutta jostakin syystä sitä ei tehdä. Hiekkaa jää aina asfaltin päälle rakennustöiden jälkeen. Kun ei ole mitään valvontaa, se hiekka vaan on siinä, leviää ja kulkeutuu. Taivaalta sitä myös tulee lisää tämän Khoms-tuulen myötä. Siitä irtohiekan kastelusta kaduilla on sitten seurauksena, että muodostuu paikoin hiekkapuuroa, josta ei ohi pääse. Se puuro sitten jalkineissa tulee sisään ja siivous siirtyy yksityisen asiaksi.

Tähän siivousongelmaan löytyi hyvä ratkaisu, sillä Basim tuli hommiin. Hänellä oli lainassa omistaja-Monican pölynimuri ja homma oli ihan eri tasoista kuin edellisen rättimiehen kanssa. Poika imuroi ikkunoiden pielet ja kärpäsverkot, joissa oli iso pölykerros. Siirteli hionekalut ja imuroi niiden takaa.  Imuroi sohvat ja tuolit. Pesi rätillä kaakelipinnat, altaat ynnä muut. Lähdin pois kesken siivouksen, mutta annoin kaverille aika hyvän korvauksen 100LE. iloisena palkkiosta hän teki vielä ylimääräistä eli tiskasi, vaikka olin kertonut hoitavani sen itse. Kiitos, Basim!

Olin sopinut pienen business-neuvottelun ISIS hotellille. Pidin itsestään selvänä, että se on viileässä aulassa. Olin ajoissa paikalla, muita ei näkynyt. Vartin jälkeen soitti apumies-tulkki olevansa myöhässä ja varmisti olenko ulkona. Kerroin olevani sisällä koska käytin läppäriä. Sitten asianosaiset saapuivat yhdessä, eli olivat sopineet näkevänsä kadulla. Kiinnitin huomiota pikku juttuun, että Ahmed antoi jotakin aulan porttivahdille. Rahaa vai henkkarin, jäi epäselväksi enkä voinut kysyä. Tuntui siltä että aristavat tulla turistihotelliin sisälle, vaikka molemmat Ahmedit ovat bisnesihmisiä. Se korostui kun toinen kiinnitti muistitikun läppäriini ja käytti tottuneesti konetta suomen kielellä. Olen aina ihaillut näitä nuoren polven osaajia, joille on saman tekevää kieli, konetta hallitaan. Sain läppäriini haluamani kuvat. Jospa osaan ne hakea esille tarvittaessa, toivon vaan.