Aamukävely

Lähdin kävelylle ennen klo 7 painellen talon takana olevaa ratapenkkaa Jokea kohti. Reilun kilsan matkalla oli liikkeellä vähän väkeä, englantia puhuva aasimies, epäluuloinen pyykkimuija ja pari räkyttävää hurttaa. Joku juoksi shortseissaan kadulla, hullu turisti.

Tulin New Qurnan risteykseen, josta lähdin oikealle eli Assuanin suuntaan. Matkalla on surullinen bensis, nyt tyhjänä säkit pumppujen päällä, sillä bensaa ei ole myytäväksi. Siksi sitä hamstrataan ja eräänä päivänä autoja oli koko päivän asemalle jonottamassa. Nytkin piha on täynnä öljylammikoita ja katu siitä kohtaa ihan öljyssä. Kun ukot lorottaa aineita kanistereihin ja kiirettä pidetään, ei kukaan huolehdi saasteista tipan vertaa vaan lorahduksia sattuu.

Ensimmäisen sillan, risteykseen asetellun ”tietukoksen” kohdalla sitten taas oikealle peltotielle. Nuo tien tukkeeksi keksityt aidat, joita pimeänä ajettaessa on jopa vaikea nähdä, ovat varmaan jäänne niiltä ajoilta kun oli tarpeen tarkkailla liikkujia ja tarkastaa ajoneuvoja terrorismin varalta. Tiesulkuja kiväärimiehineen oli tiheässä, mutta nyt siitä on jäljellä vain typerät aidat liikenteen haittana. Joku iso pomo on unohtanut sanoa että ne voidaan poistaa tai sitten se pomo on pantu viralta, mikä lienee todennäköistä. Ja sen perästä ei kukaan voi kumota tyhmyyttä, näinköhän se menee? Liikenneturvan äijät hyppisi kattoon tätä vaaran tuottamista!

Tämä peltojen halki kohti ”vuoria” kulkeva tie on asvaltoitu ja valaistu. Sen mielekkyys täytyy perustua siihen että se kulkee samaan suuntaan kuin päätie ja olisi siten varalla kun ja jos päätie tukkeutuu. Kummassakaan päässä ei ole merkittävästi asutusta. Tuli taas mieleen kotimaassa aluekehityksen nimissä tehdyt turhat tieinvestoinnit Savoon. Olen kai aikaisemminkin ihmetellyt poskettoman komeaa tietä joka vie Siilinjärveltä Nurmekseen ja jolle on siroteltu muutaman kilsan välein laajoja levähdyspaikkoja. On tainnut olla Seppo Kääriäinen liikenneministerinä, kun on korpeen tehty kallis tie harvalle liikenteelle. Tällä 4-5 km:n peltotiellä kulki 1 auto, useampi aasi ja mopoja. Tie halkoo sokeriruokovainioita ja väleissä on kasvamassa jotakin matalaa ruohoa ja ruskeaa kovavartista haarautuvaa kasvia, josta käytetään vain latvojen pikkuiset pallukat. Abdy selitti jossakin välissä niistä että tuoreena ne ovat myrkyllisiä, mutta kuivattuina syötävää. Nyt on sen kasvin korjuu menossa. Kasvit kerätään nippuihin kuivamaan ja ne sitten syötetään jonkinlaiseen siirrettävään puimuriin. Pölyistä hommaa ja sato on vaatimaton kasa tätä viljalajia.

7 km lenkin lopuksi katselin mummoa ja pikkupoikaa lammaspaimenina komeassa maisemassa. Paikallinen ei tietenkään huomaa mitään erikoista, ovathan nuo kukkulat olleet siellä ikuisesti. Ja mitä noita kivisiä ukkeleitakaan joka päivä tarvitsisi toljottaa, tehköön turistit kameroineen sitä. Kukkivia bougainvillea tai mitä lie-pensaita tai leikattuja puita ei jouda ihailemaan, kasvakoot vaan tien reunoissa kuten ennenkin. Tärkeämpää on löytää lampaille syötävää.

Yllätysnaapurit

Aamupäivällä saapuivat ”pojat” tutustumaan Sinuhetaloon. Olivat ihastuneita savitaloon, väreihin ja tunnelmaan. Kahvipöydässä tuli puhetta taas asunnoista ja Paavo kertoi halustaan muuttaa, parempaan ja halvempaan. Silloin hoksasin yhtäkkiä että Hein Hollantilaisen savikämppä-vuokratalo on vapaana, kun hän kertoi ettei ole tulossa ollenkaan. Tämän päivän sotkuihin kuului sitten väärinkäsitys siitä, missä pojat kyytiä tarvitsevat. He olivat ymmärtäneet että Mahrus toimii täällä WB:n puolella ja soittivat lauttarannasta hänelle. Lopulta M ajoi meidän portille, kun vanhat herrat jo istuivat kahvilla. Mahrusin autolla mentiin porukalla katsomaan Jabalouin savitaloa Caravancerain lähelle. Kapea, huojuva puusilta on ongelma Paavolle jonka kävely on hiukan epävarmaa, mutta siinä lähellä on pari tukevaa ja leveää siltaa. Kioskikauppa eli täkäläisittäin ”supermarket” on 150m päässä. Ainoa riesa asumisesta täällä landella on se, että huonojalkainen tarvitsee aina kyydin ja siitä maksaa aina vähintään 5LE.

Sitkeän neuvottelun tulos oli että pojat muuttavat 1.12 kanavan rannalle kuukaudeksi maksaen vuokraa tonnin, siis 127€. Heikki tosin lähtee jo 1,5 viikon kuluttua mutta Paavo asustelee joulun yli. Tämä ”Jaba” on välikäsi ja tarjoaa vuokralle useita kämppiä. Hän jotenkin nyt sotkee näitä ulkolaisia turisteja, sillä hän kertoi että Hannu ei ole soittanut, vaikka tiedän että onkin. Hannulle ja tytöille voin lohdutukseksi kertoa että se ranskalaisten savitalo on vapaana, mutta nyt olisi sitten ehdolla tämä Paavolta vapautuva, Heinin entinen. Hinta on vain alle puolet siitä ökytalosta ja tilaa on 2 mh, oh, eteinen ja avokattoinen sisäpiha, sekä normaalit keittiö ja kh-tilat. Siihen kuuluu myös kiva kattoterassi, jolta aukeaa näkymät vuorille ja pelloille. Vetää maisemiltaan vertoja ökytalolle ja on lähempänä kaikkea noin liikkumista ajatellen. Sillä joskus kulkee myös mikrobusseja jotka lähtevät Medinet Habun aukiolta ja pikku kävelyn takana on iso tie eli Memnon St jossa ajelee busseja aika usein.

Sovittiin vielä retkestä Qaraguus-kylään, joka on siitä erikoinen että siellä on ollut jonkinlainen jesuiittayhteisö, siis ranskaa puhuvia munkkeja. Nyt taitaa se olla muisto vain, mutta kylässä on poikkeavia elinkeinoja ja käsitöitä. Mahrus sai taas isomman keikan.