Nippelipolitiikkaa

Kirjoitin jo viikkoja sitten, että hallituksen velvollisuus on toki miettiä vaihtoehtoja sille, että Euro hajoaa tai siitä jokin valtio irtoaa. Olisi tyhmää ja alkeellista olla miettimättä näitä. Nyt sitten on revitty ihan turhaa julkisuutta siitä, että Eki Tuomioja sanoi sen ääneen. Tosin hänen lausuntonsa oli varovainen, mutta ei tarpeeksi, sillä Lontoolaislehti revitti siitä isomman otsikon ja poliittiset vastustajat kotimaassa räksyttävät aiheetta.

Iloisena kuuntelin juuri että pari proffaa radiossa esittivät ihan samaa näkemystä. Eki oli oikeassa ja rohkea kun muut hyssyttelevät, kuten Stubb. Ei kai kukaan oleta ja toivo että maan hallitus ei katselisi varasuunnitelmia sille, että vaikkapa Kreikka loikkaa pois eurosta. Sitähän juuri ovat vaatineet monet, oppositio varsinkin. Nyt meidän poliittinen oppositio riemastui, kun Eki mainitsi itsestään selvän toimintamallin. Sehän on toki hallituksen velvollisuus. Silti Eki sanoi että Suomi ei halua erota eurosta, kuten virallinen kanta onkin. Siitä ovat samaa mieltä myös maan talousviisaat. Pysytään siis eurossa, mutta annetaan roskaporukan ja kelmien mennä. Vaikka siinäkin on riskinsä meille, laman muodossa.

Ranskassa taas leimahtaneet nuorisomellakat ovat tärkeä hälytys, sillä sama toivottomuus vallitsee kaikkialla Euroopassa. Joka maassa nuorten työttömyys on korkealla, useita kymmeniä prosentteja.

Jo vuosikymmeniä sitten näin Lontoossa, miten toimettomat kakarat huvittelivat kulkemalla suurena joukkiona läpi tavaratalojen ja kauppakäytävien. Joukko oli niin nuorta että he eivät olleet rikoslain alaisia, ihan kakaroita. Pelottelivat kauppiaita ja tekivät ilkitöitä, ei kuitenkaan tosi vakavaa. Nyt asialla ovat varttuneemmat, jotka ovat juridisessa vastuussa, mutta joita harvoin saadaan vastuuseen. Porukoissa tyhmyys tiivistyy ja isot joukot estävät poliisien toiminnan. Ilmiö vaikuttaa jo Ruotsissa, jossa poliisit eivät uskalla yhdellä partiolla mennä yöllä joillekin alueille. Autoja poltetaan ja kauppoja ryöstetään. Seurauksena on asuinalueiden kurjistuminen ja entistä vaikeampi tilanne.

Ranskassa ja muualla Euroopassa ydinjoukkona ovat värilliset maahanmuuttajat, joiden kotoutumisessa on epäonnistuttu. Suomessa ei olla tehty yhtään mitään siihen, että maahanmuuttajat saisivat kunnon kielitaidon nopeasti ja sen perään työtä. Toinen surkea joukko on sitten mamujen kotiäidit, joiden ei ole mahdollista perinteidensä vuoksi päästä koulutukseen. Ongelmia siitä seuraa. Vika ei ole mamujen vaan siinä, että heidän kulttuuriaan ei ymmärretä ja sen tuomia pulmia ei osata eikä haluta ratkoa. Ne pitäisi osata miettiä ennen kuin tulee ongelmia, mutta kenelle asia kuuluu? Venäjällä ja aika monessa muussakin maassa on ”hätätilaministeriö” joka on vain merkki huonosta hallinnosta. Jos hallitusvalta hoitaa hommansa ei tarvita erikseen ministeriötä katastrofeille!

Venäjällä on menossa muutakin kummaa. Eiliset uutiset kertoivat ”Mirrimetakka” tai ”Pimppikapina” tyttöryhmän PyssyRiotin tuomion, joka oli selvästi poliittinen. Toinen juttu oli Karjalasta, jossa yhdestä kylästä häädettiin tummat Kaukasuksen pojat selvästi rotusyin. Samaa on tapahtunut ennenkin ja rasismi on vahvasti esillä Venäjällä. Kehitys on huolestuttavaa ja minua Venäjä on alkanut pelottaa.

Tarjaa se ei pelottanut vaan hän oli hyvää pataa Vladin kanssa. Tarja kai oli takana päätöksessä, että Suomi pyrkii YK:n turvaneuvostoon kaudeksi 2013-2014. Kai hän halusi korottaa myös omaa profiiliaan, kuka tietää. Joka tapauksessa kampanjaan varattiin rahaa ulkoministeriön käyttöön ja hommaan rekrytoitiin erikseen lähettiläs. Kymmenkunta vuotta on puuhasteltu ja nyt näyttää siltä että Suomi pääsee turvaneuvostoon pariksi vuodeksi. Mutta se on kusinen paikka jonne ei mun mielestä olisi kannattanut tunkea ollenkaan. Syyrian sisällissota ja sen seurauksena lisää tulehtuva Lähi-Itä on kuuma ongelma vielä vuosia, sillä kaiken keskiössä on Israel joka paiseen tavoin tulehduttaa alueen pysyvästi. Arabikevät vain on levittänyt kuumeen hyvin laajalle ja sen hallinta on vaikeaa ja suuri päänsärky turvaneuvostolle. Israelin naapuruus vaikuttaa vahvasti myös Egyptin nykypolitiikkaan ja pitkälle tulevaisuuteen.